Kari Levola: Suorin mutka ikinä

Kari Levola: Suorin mutka ikinä
Ulkoasu: Markko Taina
Tammi 2011
101 s.

Kirjastosta.


Tällä kirjalla starttaan matkani Pojat, lukemaan! -haasteessa, jonka taannoin pystytin. Kirjavinkistä kiitän lämpimästi Velmaa. Omin päin en Levolan ääreen olisi luultavasti löytänyt.

Mistä siis on kyse?

Suorin mutka ikinä on mininovellien kokoelma, timmi 101-sivuinen paketti, jonka tarinoilla on mittaa puolesta sivusta korkeimmillaan muutamaan. Teemat kulkevat sujuvasti koulukiusaamisessa, koulussa, perheessä, tulevaisuudessa ja erinäisissä tuntemuksissa. Kukin teksti on oma kokonaisuutensa, pienestä mitastaan huolimatta punnittu ja funtsittu.

Tarinoita tekee samaan aikaan mieli ahmia ja säästellä. Ne ovat riittävän erilaisia, etteivät lukiessa sekoitu toisiinsa, mutta näin jälkikäteen ajatellen on vaikeaa nostaa esiin mitään erityisen suurta vaikutusta tehnyttä mininovellia. Aivan superlyhyt mitta ei ehkä päästä tarinan kaarta oikeuksiinsa, joten kaikkein lyhyimmistä tarinoista en ehkä ihan vaikuttunut. Mutta pointtinsa on niilläkin.

Kieli on helposti lähestyttävää, aitoa. Se on kaukana korkeuksista, hyvin lähellä arkea ja maan pintaa. Puhekielisyyttä, ajatuksia, teinin pään sisäistä menoa. Kirjan asetelmat eivät tunnu väkisin mietityiltä, vaan ne ovat pikemminkin pieniä kurkkauksia maailmaan, siihen ihan oikeaan ja todelliseen. Ihan kuin verho hetkeksi vedettäisiin pois silmien edestä.

Monipuolisuus on kokoelman vahvuus. Aihepiirejä on monta, kertojatyyliä vaihdellaan, ja tarinoiden kärjet ja käänteet ovat mielikuvituksekkaita ja paikoin yllättäviä ja hörähdyttäviä. Tarinoissa opitaan uutta, tehdään typeryyksiä, näpäytetään ja tullaan itse näpäytetyiksi, kokeillaan, petytään ja onnistutaan. Vähän niin kuin elämässäkin.

Innostuin kirjasta niin paljon, että käytin sitä opetusmateriaalina sekä kuudes- että kahdeksasluokkalaisille (sekä tytöille että pojille). Kutosille valitsin kirjasta yhden noin kaksisivuisen novellin, jonka kaikki lukivat. Lukemisen jälkeen pohdittiin novellin kertojaa, henkilöitä ja keskeisiä tapahtumia. Lopuksi jokainen sai piirtää sarjakuvan novellin käänteistä. Niistä tuli hauskoja – ja tulkinnat vaihtelivat huikeasti.

Kasiluokkalaisessa versiossa oppilas sai valita kirjasta kaksi haluamaansa novellia, lukea ne ja tehdä lyhyitä, pohtivia tehtäviä molemmista yhdessä ja erikseen. Tämä ei toiminut ihan yhtä hyvin kuin kutosluokkalaisten homma, mutta oli silti kiva kokeilla. Lukemisen hankaluuksien kanssa painiskeleva oppilaskin sai kirjasta jotain irti, koska tekstit ovat siinä lyhyitä ja selkeitä.


Pojat, lukemaan! -ehdotus:

Kirja on kompakti ja selkeä ja ennen kaikkea lyhyt, mikä on usein erityisen houkutteleva tekijä. Sitä voi ehdottaa luettavaksi sellaisellekin, jota pitkät tekstit eivät kiinnosta. Kirjan voi hyvin lukea vain osittain tai pätkissä, sillä sen tarinat toimivat yksinäänkin. Ja vinkkinä: tästä saa helposti suorituksen vaikka novellitehtävään, jos joku vaatii sellaista tekemään.

_____

Suorin mutka ikinä muualla: Kirjava Kukko, Alas taikavirtaa, Vauhkon kirjat ja kirjaimet, Lastenkirjahylly.