Pirjo Hassinen: Sauna Paradis

Pirjo Hassinen: Sauna Paradis
Ulkoasu: Päivi Puustinen
Otava 2014
253 s.

Kirjastosta.


Anne Horn on kirjailija, jonka muistot lapsuudesta 1960-luvulta ovat kauniita ja onnellisia. Hänen isänsä pyöritti yleistä saunaa, Sauna Paradisia, jonka toiminnassa Anne sai lapsena olla mukana. Yleisessä saunassa näki elämän koko kirjon ja vähän enemmänkin, mutta ympäristö oli turvallinen ja perhe-elämä pääosin hyvää, kunnes isä kuoli Annen ollessa teini-ikäinen.

Eroa menneeseen Anne on tehnyt jo kauan. Hän asuu miehensä Martin kanssa toisessa kaupungissa, on käynyt läpi lapsettomuuden tuoman kivun, kirjoittaa uraansa eteenpäin. Ollessaan esiintymisvierailulla vanhan kotikaupunkinsa kirjastossa Anne tapaa miehen menneisyydestään.

Lauri Kovanen on Annea muutaman vuoden nuorempi ja samalla kadulla Sauna Paradisin kanssa kasvanut. Laurin isä katosi 1960-luvun lopussa hämärissä olosuhteissa, ja häntä on koko ikänsä vaivannut, mitä isälle tapahtui. Siihen hän tarvitsee Annen apua, sillä Anne tietää, kuinka muistetaan. Anne ei ole halukas kaivelemaan muiden muistoja, mutta Laurilla on vastalahja: hän voi kertoa Annelle jotain ratkaisevaa tämän omasta menneisyydestä.

Sauna Paradis valittiin työpaikan lukupiirin syksyn ensimmäiseksi kirjaksi, ja siitä minäkin sain hyvän syyn ottaa selkoa Pirjo Hassisesta, jonka kirjoja en ole aiemmin lukenut. Luku-urakka oli nopea ja suhteellisen vaivaton, mutta jätti ristiriitaisen olon.

Tarina itsessään on varsin kiehtova. Miten menneisyys muistetaan, kuka muistaa samoista asioista mitäkin, kenen muistot ovat lähinnä totuutta? Kirjassa nousee esiin todella monia kipeitä muistoja, jollaisia ei kellekään toivo. On alkoholismia, väkivaltaa, pakon edessä tehtyjä pahoja tekoja. Näillä asioilla Hassinen ei kuitenkaan mässäile, vaan ne tulevat esiin vähitellen, jopa lakonisesti.

Sen sijaan monet yksityiskohdat hämmentävät. Yleinen sauna on toki paikka, jossa näkee ja kuulee vaikka mitä, mutta jäin pohtimaan, miksi Sauna Paradisin pesuhuoneisiin ja lauteille päätyi niin paljon erikoisia ihmisiä outoine salaisuuksineen. Erinäiset genitaaliosaston yksityiskohdat räiskäistiin tekstissä esiin tuosta vain, ja minun on vaikea ymmärtää, millä tavoin ne liittyivät kirjan teemaan ja kokonaisuuteen.

Lukupiirikeskustelussa nostettiin esiin, että Hassinen on ennenkin kirjoittanut paljon ruumiillisuudesta ja että se on hänen tuotannossaan keskeinen tekijä. Ruumiillisuus kiinnostaa minuakin paljon, monelta kantilta, mutta pelkkä shokeeraavuus ei minuun enää oikein tehoa.

Samoin koin hankalaksi sijoittaa romaanin sisällä kulkevaa Annen kirjoittamaa romaanikäsikirjoitusta osaksi tarinaa. Tässä Tuhlaajatytöksi nimitetyssä romaanissa on paljon ahdistusta ja vallankäyttöä, mutta en ihan tavoittanut, millä tavoin se kuuluu kokonaisuuteen. Ehkä pyrkimyksenä on tuoda esiin säröä ja osoittaa, ettei mikään täydellinen pinta voi peittää sisältöä, jossa on aina kolhuja.

Sauna Paradis on kertomus syyllisyydestä. Sitä kuvataan monesta näkökulmasta: lapsen, puolison, aikuisen. Se on sekä itse tehtyjen valintojen aihettamaa että pakon edessä niskaan saatua. Luonnevikaisen vanhemman tuottama tuska lapselle on kuvattu julmasti ja aidon tuntuisesti. Kuinka paljon vanhemmalla onkaan valtaa lapseensa! Ja kuinka huoletta jotkut sitä käyttävät. Se on käsittämätöntä. Ja pelottavaa.

Huomaan, että yhdessä jaettu lukukokemus vaikuttaa omiin muistoihin kirjasta. En erityisemmin pitänyt kirjasta lukiessani sitä, mutta kun siitä keskusteltiin yhdessä, kirjan vahvuudet nousivat esiin. Jokainen löytää erilaisia lähestymistapoja ja tulkintoja, ja niinhän lukeminen juuri toimii. Itse esimerkiksi jäin ärsyyntyneenä laskemaan käytettyjä kaksoispisteitä ja puolipilkkuja (niitä on kirjassa aivan liikaa minun makuuni!), muut eivät olleet niitä huomanneetkaan ollessaan tarinan vietävänä. Minä ja eräs toinen kiinnitimme huomiota ruumiillisiin yksityiskohtiin, muut eivät pitäneet niitä merkittävän häiritsevinä. Ja niin edelleen.

Sauna Paradis on eheä kokonaisuus, tiivis tarina ja vahvasti kirjoitettu romaani muistamisesta ja syyllisyydestä. Se saattaa ärsyttää ja ahdistaa, mutta yhtä lailla se voi tarjota upean lukukokemuksen. Hassinen jakanee lukijat tyylillään, mutta ainakaan hänen kirjansa ei jätä yhdentekevää tunnetta. Jotain kohtaa hän onnistuu hienosti töytäisemään.

_____

Luettu ja blogattu muuallakin: Kirjakaapin kummitus, Lukukausi, Habaneran havaintoja.

Osallistun kirjalla Mikä minusta tulee isona? -haasteeseen, johon ruksaan kirjailijan ammatin.