Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä (ja Vive la France!)

Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä
Ulkoasu: Markus Pyörälä
Otava 2008

E-kirja kirjastosta.


Tamperelainen Kerttu on juuri täyttänyt viisitoista ja eronnut tyttöystävästään Mirasta, tekstarilla. Onneksi kirjailijaäiti on varannut syyslomamatkan Amsterdamiin, jonka aikana Kerttu saa toivoakseen ajatuksensa järjestykseen. Miran kanssa nolosti päättynyt suhde kalvaa Kertun mieltä, ja samalla netti-ihastus Jimi vilkkuu kuvakkeena Mesessä. Kenestä Kerttu tykkää ja kenen kanssa haluaa olla? Tykkääkö hän tytöistä vai pojista vai molemmista?

Isoja juttuja pohdittavaksi, mutta onneksi kaupunkilomalla on myös muuta ajateltavaa. Äidin seura ei ehkä ole teini-ikäiselle sitä kaikkein mieluisinta, mutta toisaalta mutsilla saattaa olla joskus ihan järkeviä pointtejakin. Suurkaupungin vilinässä Kerttu tutustuu kahviloihin, Punaisten lyhtyjen alueeseen ja paikallisiin nuoriin. Menevä neiti kaiken kaikkiaan!

Loma ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Kotona odottaa selvitettävä sotku ja muitakin yllätyksiä.

Selailin päivänä eräänä kirjaston e-kirjakantaa ja eteeni pompsahti Terhi Rannelan Amsterdam, Anne F. ja minä. Virkeä kansikuva sai tekemään nopeita päätöksiä ja lainasin kirjan.

Kyllä muuten kannatti! Rannelan teksti on sujuvaa ja soljuvaa, sitä lukee ilokseen. Päähenkilö Kerttu on pippurinen ja suloinen, erittäin aidon teinitytön kuuloinen. Pikkuvanha ja kypsyvä, kriittinen ja vielä vähän lapsellinen. Yksinkertaisesti mainio!

Tarina on nopeasti selvitetty, ja sen juonikuvio on miellyttävän simppeli. Mukaan ei ole ahdettu liikaa kurveja ja käännöksiä, vaan periaatteessa lyhyessä ajassa saadaan käsiteltyä monta keskeistä asiaa ilman, että kokonaisuus tuntuisi sen enempää täyteen ahdetulta kuin vajaalta. Tämä on tällaisenaan toimiva paketti.

Aiheista keskeisin taitaa olla Kertun pohdiskelu itsestään ja olemuksestaan. Kenestä kiinnostuu, kenestä ei, ja miksi niin on? Yllättävän hengenheimolaisen hän löytää äitinsä tuputtamasta Anne Frankista, sillä Nuoren tytön päiväkirjassa pohditaan myös hetkellisesti kiinnostusta omaan sukupuoleen. Melkoinen koukutin, joka luultavasti houkuttaa jokusenkin kirjan lukijan toisen maailmansodan aikaisen päiväkirjan äärelle. Myönnetääköön, että kuulun samaan joukkoon, sillä tuo klassikko on minulta edelleen lukematta. Nyt kaivoin sen kirjahyllystä. Lopultakin.

Amsterdam, Anne F. ja minä on raikas, tasapainoinen ja laadukas nuortenkirja. Se ei pureskele valmiiksi, vaan antaa piikkien olla paikoillaan, mutta on kuitenkin helposti lähestyttävä ja taitavasti kirjoitettu tarina.

Se on myös koukuttava, koska jatko-osa Goa, Ganesha ja minä on jo lukulistalla.


Muualla: Lukutoukan kulttuuriblogi.

_____

Anna minun lukea enemmän -blogissa avattiin vajaa vuosi sitten ranskalaiseen kirjallisuuteen keskittyvä lukuhaaste Vive la France!. Innolla osallistuin siihen, sillä pidän tällaisista maa-/kulttuuriteemaisista lukuhaasteista (ja kaikista muistakin, ei siinä).

Vajaan vuoden aikana luin kymmenen ranskalaiseksi laskettavaa kirjaa:

Irène Némirovsky: Ranskalainen sarja (La Suite Française, 2004/2005)

Alex Capus: Léon ja Louise (Léon und Louise, 2011/2012)

Muriel Barbery: Siilin eleganssi (L'Élégance du hérisson, 2006/2010)

Marguerite Duras: Rakastaja (L'Amant, 1984/1985)

J. M. G. Le Clézio: Alkusoitto (Ritournelle de la faim, 2008/2009)

Vercors: Meren hiljaisuus (Le silence de la mer, 1951/1985)

Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti (Das Lächeln der Frauen, 2010/2013)

Hélène Grémillon: Uskottuni (Le Confident, 2010/2012)

Raymond Radiguet: Paholainen ruumiissa (Le diable au corps, 1923/1958)

René Daumal: Mont Analogue. Vertauskuvallisesti todenperäinen ja epäeuklidinen vuoristoseikkailukertomus (Le Mont Analogue, Roman d'aventures alpines, non euclidiennes et symboliquement authentiques, 1944/2014)

Erityisesti nostaisin esiin Irène Némirovskyn Ranskalaisen sarjan, J. M. G. Le Clézion Alkusoiton sekä Vercorsin Meren hiljaisuuden. Myös René Daumalin erikoinen ja kiehtova Mont Analogue oli kutkuttava lukukokemus.

Ranskalainen kirjallisuus ei ollut vierasta aiemminkaan, mutta tämä haaste innosti kokeilemaan uusia tuttavuuksia ja auttoi löytämään suoranaisia aarteita. Ei ollenkaan hassummin lukuhaasteelta!

Kiitos Annamille kivasta haasteesta.