Lukudiplomi III: Kiitos, Jeeves

P. G. Wodehouse: Kiitos, Jeeves. Jeeves-tarinoita 1.
Suomentaja: Kaisa Sivenius
Teos 2009
573 s.
Englanninkieliset alkuteokset: Right Ho, Jeeves (1934), Thank You, Jeeves (1934), Jeeves Makes An Omelette (1959)

Kirjastosta.


Rikkaalla tyhjäntoimittajalla Bertie Woosterilla on elämänsä helpottajana herrasmiespalvelija Jeeves. Bertie Wooster on hyväätarkoittava ja positiivinen, mutta tyypillisesti tavalla tai toisella hankaluuksiin ajautuva nuori mies, joka haluaa auttaa sukulaisia ja ystäviään erilaisista pinteistä, mutta päätyy lähes poikkeuksitta vaikeuksiin ja väärinymmärryksiin. Tyynen rauhallinen Jeeves on älynlahjoiltaan ylenpalttinen, aina korrekti ja kykenevä loogiseen päättelyyn ja katastrofeiksi muodostuneiden tilanteiden ratkaisemiseen – asiaankuuluvasti brittiläisellä herrasmiesmäisyydellä tottakai.

Kiitos, Jeeves sisältää kaksi romaania ja yhden novellin. Molemmissa romaaneissa mukana kuvioissa on  Woosterin sukulaisia, vanhoja koulukavereita, lemmensolmuja ja vaivaannuttavia tilanteita. Henkilöt ovat hupaisia, juonenkäänteet absurdin rajamailla ja sanailu ehdottoman nasevaa. Elämää ja maailmaa ei Jeeves-tarinoissa oteta ylen vakavasti, ja väärinkäsityksistä ja onnettomista sattumista ammennetaan tilannekomiikkaa pohjia myöten.

Tätä kirjaa oli ilo lukea. Ei se suoranaisesti pannut kierimään naurusta, mutta yleisesti tarinat ovat sen verran viihdyttävää ja kaikin puolin iloluontoista luettavaa, että aika ei ainakaan käynyt pitkäksi. Kirjailijalla on lempeä ja sympaattinen ote, ja vaikka tarinoiden henkilöt osaavat olla hölmöjä, he eivät rasita lukijaa. Joskus en millään jaksa lukea henkilöhahmoista, jotka ovat jotenkin ylettömän typeriä, mutta Wodehousen teksteissä typeryys on kevytmielistä ja hauskaa.

Ehkei näitä stooreja nyt putkeen ihan älyttömän montaa jaksaisi lukea, sillä aika lailla samat jekut niissä tuntuvat kiertävän, mutta suosittelen ehdottomasti tutustumaan, jos sitä ei vielä ole tehnyt. Ovat nämä ainakin vähän erilaista ajankuvaa 1900-luvun alkupuolen brittiläisestä yhteiskunnasta kuin mihin ehkä tavallisesti tulee tartuttua.


Lukudiplomi-haaste, suoritus III
Huumoria

Tehtävä 2. Piirrä teoksen henkilögalleria. Korosta hahmojen hassuja piirteitä.

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Haha. Nyt on kokeiltu perheeseemme tulleen iPadin Paper-piirustusohjelmaa.

Kuvaan pääsivät kirjan ensimmäisessä osassa esiintyvät keskeiset henkilöt.

1. Itse Bertie Wooster, jolla on tapana kylpeä usein ja aina kumiankan kanssa.
2. Jeeves, oi Jeeves! Aina valmiina höyryävän teen ja muutaman nokkelan ratkaisuehdotuksen kanssa.
3. Bertien Dahlia-täti. Tiukkasanainen daami, joka on pelottavan kiintynyt ketunmetsästykseen.
4. Bertien ystävä Gussie Fink-Nottle. Ikuinen poikamies, ujo mutta lämminsydäminen. Outo viehtymys vesiliskoihin (kuten kuvasta selvästi huomaa). Ihastuu päättömästi Madeline Bassetiin (5.), mutta kosintayritys päätyy vesiliskoluennoksi.
5. Neiti Madeline Basset. Ihastunut Gussieen, mutta on yhtä lailla ujo runotyttöluonne, jonka mielessä ovat romanttiset kuutamokävelyt ja eteeriset runot.
6. Bertien ystävä Tuppy Glossop. Kyltymätön herkkusuu, erityisesti liha-munuaispiiras on hänen suurta herkkuaan. Kihloissa Angelan (7.) kanssa. Mutkia matkassa.
7. Bertien serkku Angela, Dahlia-tädin tytär. Aktiivinen ja ulospäinsuuntautunut nuori nainen, joka joutui Cannesissa melkein hain syömäksi harjoittaessaan vesihiihtoa. Kihloissa Tuppyn kanssa.
8. Dahlia-tädin kokki, ranskalainen (tietenkin, huomatkaa viikset!) Anatole, jonka ruoka on jumalaista, mutta joka onnettomien sattumien summana melkein irtisanoutuu.

Että sellainen seurakunta.