Kari Enqvist: Suhteellisuusteoriaa runoilijoille
WSOY 2005
211 s.
Kirjastosta.
Gravitaatiokuopassa aika venyy suhteessa vertailukelloon. Tähden lähellä kellot näyttävät siis käyvän hitaammin kuin kauempana – eli kuten fyysikot niin mielellään sanovat, äärettömyydessä. Tässäkään ei kannata filosofoida äärettömyyksillä. Äärettömyys fysiikassa on vailla syvällisyyttä. "Äärettömän kaukana" tarkoittaa vain "aivan järjettömän etäällä", niin kaukana, että taskulaskin ei enää huomaa eroa vaikka vielä kuljettaisiin metrin verran eteenpäin. (s. 133)
Fyysikko ja tietokirjailija Kari Enqvist kirjoitti suhteellisuusteorian 100-vuotisjuhlan kunniaksi kenen tahansa tavallisen ihmisen ymmärrettävissä olevan tiiviin tietopaketin tuosta intohimoja herättävästä teoreettisesta rakennelmasta, jonka eräs tuntematon fyysikko vuonna 1905 esitti. Kirja on sekä hatunnosto Albert Einsteinille että yritys paketoida luonnontieteellisesti selitettävää maailmaa populaariin muotoon.
Suhteellisuusteoriaa runoilijoille koostuu lyhyistä, vain reilun sivun mittaisista luvuista, joissa käydään läpi sekä Albert Einsteinin ajattelua ja elämänvaiheita, fysiikan tieteenhistoriaa että maailmankaikkeuden rakennetta ja toimintaa. Enqvist kirjoittaa selkeää ja mukaansatempaavaa tekstiä, jossa on sekä viihdyttävä että pedagoginen ote: hän haluaa tehdä ymmärrettäväksi sen, mitä monet syyttä pelkäävät ja mitä monet syyttä pitävät mahdottomana ymmärtää.
Omista fysiikantunneistani on todella kauan, enkä suoraan sanottuna ole lukion pakollisen oppimäärän jälkeen päätäni fysiikalla vaivannut. Enqvistin kädestä pitäen neuvomat asiat soittivat epämääräisesti jotain kelloja, mutta vaikka teksti on selkeydessään moitteetonta, paikoin tipahtelin tyylikkäästi kärryiltä. Kirjan rakenne on siinä mielessä armollinen, ettei se haittannut, sillä teksti on napakkaa ja etenee kompuroimatta – silloinkin, kun en ollut ihan varma, mistä on kyse, tiesin, että lukemista kannattaa jatkaa, sillä aiheet vaihtuivat tiuhaan.
Enqvistin kynä on kevyt, eikä hän ota omaakaan tieteenalaansa liian vakavasti. Kevennykset, vitsit ja kaskut sopivat tähän kirjaan, sillä ne vahvistavat ajatusta siitä, etteivät luonnontieteetkään ole popularisoinnin ulottumattomissa. Toisaalta kirja on hieman tasapaksu, eikä siinä ole varsinaista huippua tai huipennusta. Yhtäkkiä se on vain luettu.
Suhteellisuusteoriaa runoilijoille sopinee pehmeäksi laskuksi fysiikan, suhteellisuusteorian ja maailmankaikkeuden perusasioiden äärelle siinä vaiheessa, kun yleissivistävästä koulutuksesta on jo jokunen tovi. Alan ihmiselle se lienee kiinnostava vain siinä tapauksessa, jos itseä kiinnostaa tieteen popularisointi ylipäänsä. Tiedolliselta sisällöltään se on tehty niille, joille tällaiset asiat on väännettävä rautalangasta (kuten minulle), mutta sellaisena se on hyvä ja hiottu esitys maailmasta ja avaruuden kokoonpanosta.
Osallistun kirjalla haasteisiin Kansankynttiläin kokoontumisajot (Luonnontieteet) sekä Kosmoksen lumoa ja tähtisumua.
Hoo! Vaikuttaa lupaavalta. Itse synkistyin, kun Tiede-lehden (vai kenties ehkä sittenkin Tieteen kuvalehden?) sarjakuvahahmoilla höystetty selostus meni yli hilseen. Toivoa siis on, hyvä tietää!
VastaaPoistaKokeiles tätä, voi olla, ettei ollenkaan tarvitse synkistyä! Ei minustakaan (vieläkään!) tullut fyysikan suveneeria ymmärtäjää, mutta vähän on taas haisua jostain...
PoistaVau, tämähän kuulostaa kiinnostavalta! Itse en siis todellakaan ole fysiikasta kiinnostunut ja luonnontieteet ovat aina olleet minulle hankalia. Tässä olisi ideaa omaankin Kansankynttiläin kokoontumisajot -haasteeseen!
VastaaPoistaTätä kirjaa on helppo lähestyä ja se on luettavuudeltaan hyvä. Ja kiinnostavista aiheista kertoo, tietenkin!
PoistaVoi juku mikä nimi! Tahtoo lukea!
VastaaPoistaJuuri nimeen minäkin kiinnitin huomioni kirjastossa haahuillessani. Tämä oli kiva löytö.
PoistaHiphei, laitan tämänkin listalle koska jälleen kerran liputan iloisesti popularisoinnin puolesta! Minua ilahduttaa erityisesti tämänkin kirjan kohdalla sen kotimaisuus, mielestäni on upeaa että Suomessa on tieteentekijöitä jotka osaavat laittaa vaikeatkin asiat sillä tavalla nippuun että tavallinenkin pulliainen voi ne ymmärtää. Omaa matematiikan osaamistani valaisi ihan älyttömästi nuorena mainio kirja Numeropiru, jossa selitettiin matematiikan lausekkeita. Se oli ihan mieletön.
VastaaPoistaps. tänään menen lainaamaan pari kirjaa Kosmos-haasteeseen!
Minäkin liputan popularisoinnin puolesta. Monimutkaisuus ei ole itseisarvo, vaan nimenomaan se, että myös tavan talliainen voi halutessaan ymmärtää, mistä on kyse.
PoistaTäytyypä muistaa tuo Numeropiru, jos tässä vielä iskee matematiikannälkä ;)
Jee, lisää haastekirjoja!!
Tykkään lukea popularisoitua fysiikkaa, mutta tämän taidan suosiolla jättää väliin. Tuntuu, että suhteellisuusteoria on ehtinyt tulla vastaan jo niin monta kertaa, etten kaipaa siitä enää yhtä kertausta lisää. Uskon kyllä, että Enqvistin versio on mitä mainioin ja hän osaa tehdä asian ymmärrettäväksi kaikille.
VastaaPoistaTämä oli tosiaan lukijaystävällinen versio ja hyvä kirja, mutta tosiaan jos aihe tuntuu puhkikalutulta, tästä ei kyllä lisää irtoa. Innolla odotan muiden Enqvistin kirjojen lukemista, kun nyt on vauhtiin päästy.
VastaaPoista