Lukudiplomi II: Tainaron (Fantasiaa)

Myös kissani kiinnostui Tainaronista.

Leena Krohn: Tainaron – Postia toisesta kaupungista
WSOY 1985
126 s.

Kirjastosta.


Leena Krohnin erikoinen pieni kirja Tainaron on yhtä vanha kuin minä. Se on kahdenkymmenenkahdeksan kirjeen mittainen kertomus Tainaronin kaupungista, joka on hieman kuin nämä omat kaupunkimme, muttei kuitenkaan.

Kirjan nimettömäksi jäävä minäkertoja kirjoittaa kirjeitä ystävälleen kotiin. Hän ei aivan muista, miksi ja miten on Tainaroniin tullut, mutta siitä huolimatta hän pyrkii sopeutumaan uuteen paikkaan. Valitettavasti ystävä ei vastaa kirjeisiin, mikä paikoin ärsyttää, paikoin huolestuttaa niiden kirjoittajaa. Kirjoittaminen on joka tapauksessa keino käsitellä sitä uutta, vierasta ja osaltaan tuttua, johon Tainaronissa törmää.

Tainaron on erilaisten asukkaiden ja elämäntapojen sulatusuuni. Sen asukkaat ovat kukin tavallaan hyönteismäisiä ja samalla hyvin inhimillisiä. Kullekin on kaupungissa oma paikkansa ja tehtävänsä, jokaisella on päiviensä määrä, asiat otetaan pitkälti niin kuin ne annetaan. Tämän kaiken kirjan kertoja oppii vähitellen Tainaronissa viettämänään aikana.

Minulle jäi kirjasta hyvin surumielinen mutta samalla lohdullinen olo. Vieraus ja sijattomuuden tuntu, jonka kertoja kirjeissään niin kauniisti kuvaa, on sydämeenkäypää. Tarkkailu, oppiminen, epätietoisuus ja ymmärrys vaihtelevat päivästä toiseen, uuden kulttuurin avautuminen vie aikansa, mutta palkitsee lopulta.

Kertojan ihmetys uusien asioiden äärellä, epäsopivat kysymykset ja etikettivirheet, itselle vieraan kulttuurin vähittäinen avautuminen ja siihen sopeutuminen ovat Tainaronin keskeisiä elementtejä. Matka Tainaroniin on samalla sekä matka vieraaseen että siihen ehkä tutuimpaan – omaan itseen. Mitä opimme itsestämme, kun näemme ja koemme vierasta? Epäilemättä paljon, sillä muutos voi olla pysyvyyttä, outo helposti lähestyttävää ja vieras juuri sitä, mitä on kaivannut ja etsinyt.

Hieno kirja, kaunis, outo ja vaikea, jota lukiessa piti monin paikoin pysähtyä maistelemaan kaunista kieltä, palata muutama rivi takaisin ja miettiä, mistä milloinkin on kyse.


Lukudiplomi-haaste, suoritus II
Fantasiaa

Tehtävä 3. Valitse jokin tärkeä kohta kirjasta. Kuvittele itsesi mukaan tapahtumiin. Kuinka kirjan sankarin toiminta muuttuisi, jos sinä olisit mukana tapahtumissa? Kirjoita.

Yhdeksännessä kirjeessä, joka on otsikoitu "Niin kuin turkkilot", päähenkilö tuskailee ystävänsä vastaamattomuutta, mutta haluaa silti jatkaa kirjoittamista hänelle. Hän kertoo vierailustaan erääseen tainaronilaiseen liikkeeseen, hautaustoimistoon. Siellä hän utelee, millainen hautausperinne Tainaronissa on ja saa siihen kouriintuntuvan vastauksen, kun hautaustoimiston kautta pääsee laskeutumaan huonosti valaistun portaikon kautta suureen hautakammioon. Tainaronissa ruumiit käsitellään ohikulkijoilta salassa ahkerasti puurtaen: "ruumistyöläiset"ovat äitejä, jotka ruokkivat ruumiiden avustuksella jälkeläisiään. Kaikki ruumiit käytetään viimeiseen hippuseen saakka hyödyksi uusille tainaronilaisille.

Päähenkilöllä on mukanaan tainaronilainen ystävänsä Jäärä, mutta jos minäkin olisin ollut siellä Tuonelaan tutustumassa, luulen, että tilanne ei olisi ollut niin pelottava. En toki ole tottunut kuolemaan ja ruumiisiin, mutta olen ollut töissä sairaalassa ja sitä kautta tullut edes vähän sinuiksi kuoleman fyysisyyden kanssa. Haju kuvataan kirjeessä aika jäätäväksi, minkä pystyn helposti kuvittelemaan, ja synkkä tila, kellarimaiset olosuhteet ja jatkuva tohina panevat vähemmästäkin pään pyörälle. Jos meitä olisi ollut paikalla kaksi täältä tutusta maailmasta, olisimme voineet kommentoida tilannetta saman tien, sanoa ihmetyksemme ääneen ja pohdiskella kokemaamme vähän turvallisemmin, pelkäämättä, että rikomme tabuja ja kyselemme sopimattomia. Toisaalta tilanne ei lopulta ollut niin kauhea, kuin päähenkilöstä aluksi tuntui, vaan se auttoi häntä ymmärtämään elämän kiertokulkua taas uudesta näkökulmasta:

"Ja tässä oli siis heidän työnsä: tislata sellaisesta saastasta puhdasta nektaria, uuttaa kuoleman niljaisesta liemestä terveyttä, voimaa ja uutta elämää. Kuinka voisin milloinkaan moittia sitä, mitä Tainaronin Tuonelassa tapahtuu. Totisesti, se on laboratorio, jonka rinnalla parhaankin alkemistin saavutukset jäävät häpeään, ja kuitenkin siellä tehdään vain sama, mitä maa saa aikaan joka vuosi, kun se rakentaa uuden kevään siitä ja sen päälle, mikä syksyllä lahosi ja kuoli." (s. 52)

___

Aivan vastikään Tainaronista on kirjoittanut Nafisan. Myös Luru tutustui Tainaronin maailmaan ja teki siitä huikean tapahtumakartan Lukudiplomia varten.