Työelämän viemää ja lukuhaaveita

Reilu kuukausi työelämää takana. Siis tätä aikuisten työelämää. Ja sen huomaa! Ainakin olen solahtanut helposti osaksi kouluvuoden sykliä ja opehuoneen puhetapaa. Lomaahan tässä odotellaan. Joskin minun tapauksessani se tarkoittaa parin viikon työttömyysjaksoa, mutta loma kuin loma.

Syytä iloon siis on, sillä työt jatkuvat ensi kesään saakka! Kyllä maistuu makoisalta, kun ei tarvitse vieläkään mennä työkkärin ovenkahvaan roikkumaan ja virkailijoiden nöyryytettäväksi. (Kyllä, olen kuullut kammottavia tarinoita työkkärin kyykytyksestä. Ei, en ota tässä yleistyksessäni huomioon epäonnisia sattumia, huonoja päiviä ja poikkeustilanteita.) Ihan tässä tuntee itsensä täysikasvuiseksi ja kaikin tavoin kunnialliseksi veronmaksajaksi. Etenkin, kun tajusin veroprosenttini nousevan ensimmäistä kertaa elämässäni suorastaan keskiluokkaiseksi.

Työn suhteen olo on ristiriitainen. Toisaalta viihdyn ja olen innoissani, toisaalta kauhistuttaa ja väsyttää. Työpaikalla tapahtuu aika isoja juttuja minun kannaltani pyytämättä ja yllättäen, ja vuodenvaihteen jälkeen pakka on niin sanotusti aivan levällään. Minun työhöni se vaikuttaa niin, että joudun – sen lisäksi, että jo nyt työskentelen todellakin sen surullisenkuuluisan mukavuusalueen reunamilla – tosissaan omaa kengänkokoani huomattavasti suurempiin saappaisiin. Mutta olen päättänyt pärjätä. Tehdä parhaani ja pärjätä. Oppia ja olla itselleni armollinen. Vaativa tietysti, mutta pohjavireen osalta armollinen. Kyllähän tämä aikamoinen näytön paikka on ennen kaikkea minulle itselleni, ja jos kun näytän närhen munat ja pärjään, se voi poikia kaikkea hyvää tulevaisuudessa. Siis jopa ensi kesän jälkeen.

Sen kyllä päätin, että mitään kesätöitä en erikseen ensi kesäksi hae. Kai sitä ihminen edes joskus lomaa ansaitsee, vai mitä. Palkatontakin.

Mutta ennen kesää on vielä monta kuukautta. Tavoitteenani niiden suhteen on oppia ajan- ja elämänhallintaa, säännöllisyyttä, itseni kuuntelemista, vuorovaikutustaitoja.

Ja lukea.

Selailin joskus taannoin kevään kirjakatalogeja, mutta ollakseni rehellinen lähinnä ahdistuin. Toki on kutkuttavan jännittävää katsella, mitä uutuuksia on tuloillaan ja hekumoida jo valmiiksi tulevia lukuelämyksiä, mutta tällä kertaa pääasiallinen tunnetila on ylivirittyneisyys ja ähky. Oikeastaan ainoa ehdoton saalis itselleni on John Irvingin uusi suomennos Minä olen monta. Alkukielellä (In One Person) se minulla on hyllyssä jo, ollut itse asiassa jo kuukausia, mutten ole saanut aikaiseksi lukea. Ehkä odottelen siis suomennosta. Noin muuten luulen pysytteleväni ensi vuonna vanhemmissa vuosikerroissa ja ehkä jopa jälleen kerran myös korostetun tiiviisti oman hyllyn kokoelmissa, joita olen taas laiminlyönyt, vaikka ties mitä herkkuja siellä odottaa.

Kohta päättyy monen mielenkiintoisen lukuhaasteen määräaika. On ollut todella avartavaa tietoisesti laajentaa reviiriä sekä maantieteellisesti että muutenkin. So Americaniin koetan vielä yhden kirjan lukea, mutta noin muuten hommat alkavat olla valmiita paketoitavaksi. Ihan vielä en sitä kuitenkaan tee, vuoden lopuksi sitten. Morren maailman Kuusi kovaa kotimaista -haaste meni osaltani valitettavasti penkin alle, sillä taisin olla turhan kunnianhimoinen ja ajankäytöllisesti vajavainen. Näin se on vain myönnettävä omat rajoitteensa (vai ahneutensa?). Mutta muiden tämän vuoden lopussa päättyvien haasteiden suhteen homma on toiminut hyvin.

Ensi vuodellekin olen tietenkin jo tullut yllytetyksi. Uusimpana haasteena mieltä kutkuttaa Maukan erinomaisen hauska Kansankynttiläin kokoontumisajot, jonka tarkoituksena on tarttua tietokirjallisuuteen. Jes söör!

Ja tietenkin on syytä muistaa ikioma, äärimmäisen sofistikoitunut Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -haasteeni, jolle on suoritusaikaa helmikuun loppuun. Tämä on vihje.

Onpahan tosiaan ollut vuosi, monella tapaa. Pääasiassa hyvällä. Nyt kun vielä neljä päivää jaksaa sorvin ääressä, voi heittää vapaalle. Oma joulusuuntani on pohjoinen, sillä lähdemme pikkuporukalla mummin luokse Tornionjokilaaksoon. Tulee varmasti rauhallinen ja hiljainen joulu, mutta sehän meikäläiselle passaa. Mitään muuta en haluakaan.

Näin on hyvä.