Hyvä vuosi, hyvä elämä

Oh, on taas vuoden viimeinen päivä. Todellakin: taas. Uudetvuodet ovat suosikkipäiviäni, sillä juhla on kaikin puolin mukavan pirskahteleva ja tulevaisuusorientoitunut. Lisäksi meillä on miehekkeen kanssa vuosipäivä uutenavuotena. Tällä kertaa se on jo kahdeksas.

En yleensä tee uudenvuodenlupauksia, tuskin nytkään. Elämäntapamuutokset ja henkiset parannukset on parempi tehdä muulloin, joskin toivotan toki tsemppiä kaikille lupauksia tekeville. (Toivon kyllä, että kaikki naistenlehtien laihdutusekstroja jumalan sanana lukevat pysyisivät poissa minun kuntosaliltani, jotta sinne mahtuu tavallinen treenaaja sekaan. Nih.)

Tämä vuosi 2012 on ollut hieno ja jännittävä vuosi. On ihanaa sanoa näin, koska vielä kaksi vuotta sitten oikein mikään ei mennyt erityisen hienosti. Nyt menee.

Kevään puolella suoritin otsa hiessä viimeisiä sivuaineopintoja, muun muassa yleistä kirjallisuustiedettä ja erityispedagogiikkaa. Aika nopeasti kyllä ymmärsin, ettei tavoitteeni valmistumisen suhteen (kevät 2012) tule toteutumaan, joten sen mukaan mentiin. Hain kesätöitäkin muutamasta paikasta, mutta mikään ei napannut. Niinpä olla möllötin osa-aikaisessa työsuhteessani kesänkin yli ja kituutin pienellä rahalla.

Gradua tein koko vuoden. Välillä tuskaisena, välillä maanisesti. Viimeistään irtisanoutuminen työsuhteestani onnistui potkimaan persiille huolella: kirjoitin gradun loppuun noin puolessatoista kuukaudessa hyödyntäen Helsingin yliopiston uutta, upeaa Kaisa-taloa ja vähän myös omia viimeisiä opiskeluvoimianikin. Gradu meni painoon marraskuun puolivälissä, sain siitä arvosanaksi eximian ja valmistuin 6,5 vuoden opiskelun jälkeen filosofian maisteriksi marraskuun lopussa. Vieläkin on vaikeaa käsittää, että sain sen lopulta aikaiseksi, mutta niin nuo paperit (ja kuin taikaiskusta saamani palkankorotus) kovasti väittävät.

Sain myös vahingossa töitä koulumaailmasta – samana päivänä, jolloin jätin gradun painoon – ja nyt olen juhannuksen korville viransijaisuudessa. Työ on ollut raskasta, kiinnostavaa ja kaoottista, mutta olen nauttinut. Tuntuu aikuiselta, vaikka edelleen pidän itseäni jonkinlaisena huijarina ja pelkään paljastuvani oppilaille milloin tahansa...

Mökille Joensuuhun pääsin tänä vuonna kolmesti ja joka kerta se oli juuri niin mahtavaa kuin olin toivonut. Sitten joskus, kun minulla on opettajan kesäloma, muutan saareeni asumaan. Piste. Mökkeily tasoitti hieman harmiani siitä, että ulkomaanmatkat jäivät tältä vuodelta tasan yhteen Tallinnan päiväristeilyyn (joka tosin oli ihan kiva sekin). Ensi vuonna asia on toisin, sillä mies lähtee kevääksi vaihtoon Tsekkeihin, mikä tarkoittaa sitä, että meikäläinen pääsee ainakin muutamalle viikonloppulomalle Keski-Euroopan sykkeeseen. Jei!

Kultuurivuotena tämä oli hyvä. Kävin useaan kertaan teatterissa ja nautin jokaisesta. Nähtynä on HOMO!, Ihmisen osa ja Huolimattomat, Karkkipäivä, Peter Pan ja Eduskunta II. Lisäksi pääsin katsomaan Ultra Bran comeback-keikkaa.

Kirjoista. Olen lukenut tänä vuonna todella paljon. Paljon hyvää, melkoisen paljon tasalaatuista ja jonkin verran huonoa. En jaksa tähän hätään haalia erityisempiä tilastoja, mutta lukemani kirjojan määrä on siellä 165 paikkeilla. Olen yrittänyt listata niitä tuonne Luettua 2012-sivulle, mutta jokunen on saattanut unohtua.

Vuoden hienoja kirjallisia löytöjä ovat olleet Walt Whitman, Richard Powers, Jonathan Franzen, Jeffrey Eugenides, Raymond Carver, Ismail Kadare, Adam Langer, Jhumpa Lahiri, Mika Waltari ja Alice Munro.

Edellä mainittujen lisäksi nautinnollista ja/tai mieleenpainuvaa luettavaa olivat Kari Hotakaisen Ihmisen osa, Téa Obrehtin Tiikerin vaimo, Kristina Carlsonin Maan ääreen, Emmi Itärannan Teemestarin kirja, Esko Valtaojan Kosmoksen siruja ja Kaiken käsikirja (joka on muuten blogini kaikkein aikojen räjähdysmäisesti suosituin teksti), James Francon Palo Alto, Alain Claude Sultzerin Väärään aikaan, Jennifer Eganin Aika suuri hämäys, Jyrki Heinon Kellari, John Irvingin Sirkuksen poika, Herman Kochin Illallinen ja Eugen Rugen Vähenevän valon aikaan.

Vuoden parhaat kirjat ovat epäilyksettä:

1. Jeffrey Eugenides: Middlesex

2. Aki Ollikainen: Nälkävuosi

3. Jonathan Franzen: Vapaus 

Näiden vastapainona luin ehkä elämäni huonoimman kirjan. Ja pari muutakin pökälettä.

Osallistuin useaan lukuhaasteeseen, vaikka vielä vuosi sitten ajattelin, etteivät ne ole minun heiniäni. Eivätpä. Tein ensinnäkin TBR90+10-listani, jolta olen toistaiseksi lukenut 17 kirjaa. Aloitin maailmanvalloituksen (27 käytyä maata) ja Pulitzer-palkittujen teosten hitaan läpikäymisen. Kesäkuussa suoritin 24h-lukumaratonin, jonka aikana luin 9 kirjaa ja 1355 sivua. Uusi maraton houkuttelee jo...

Morren maailman Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen ehdin lukea neljä kirjaa kuudesta, joten haaste jäi suorittamatta. Sen sijaan Sonjan lukuhetkien Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti -haasteessa meni oikein hyvin, sillä luin vuoden aikana 66 kotimaista kirjaa, joista 12 on selviä aarteita. Marjiksen Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteessa luin neljä kirjaa, joista kaksi (Piin elämä ja Hullu vapaana) kolahtivat kovaa. Nooran Rumat Kapinalliset -haaste sai tarttumaan mielenkiintoisiin kirjoihin ja laajentamaan kirjallista perspektiiviä. Linnean Hyppää lavalle! -haasteeseen luin yhden näytelmän, joka ei sytyttänyt. Marian Tuntemattomat tyttökirjat -haaste innosti tarttumaan ikisuosikkini Louisa M. Alcottin kahteen tuntemattomampaan kirjaan.

Kirjavan kammarin haasteista So American saa vielä erikseen oman postauksensa, mutta tässä yhteydessä mainittakoon, että Ikkunat auki Eurooppaan -haasteessa valloitin 19 eri Euroopan maata 44 kirjalla. Underbara finlandssvenskor vid papper -haaste jäi hieman jalkoihin, mutta siihenkin luin lopulta kuusi kirjaa.

Vielä kesken olevia ja ensi vuodelle jatkuvia haasteita ovat hdcaniksen Lukudiplomi-haaste, oma Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -haasteeni (johon ehtii edelleen mukaan, vink vink!), Marian Kirjallisuuden äidit -haaste ja nooran Mieleni on rajaton -haaste. Selvästi ensi vuonna omalta osaltani alkavat haasteet listaan vielä myöhemmin, joskin ne ovat myös tuolla Lukuhaasteita-välilehdellä.

Lukeminen maistuu ja lukemisesta kirjoittaminen houkuttaa entiseen malliin, mutta voi olla, että uusi työ hieman rokottaa ajankäyttöä, kuten on jo näiden 1,5 kuukauden aikana tullut todistettua. En edelleenkään lupaa kirjoittaa kaikista lukemistani kirjoista, sillä jokaisesta ei yksinkertaisesti löydy mitään järkevää sanottavaa. En myöskään aio muuttaa sillisalaattityyliäni mihinkään, vaan myös vuonna 2013 täällä on suloisessa sekamelskassa kirjajuttuja, mielipiteitä ja avautumisia.

Tammikuun alkupuolella, tarkemmin (juuri asian tarkistettuani) 10.1., tämä blogi on ollut pystyssä 7 vuotta. Aika hurjaa.

Kivaa, että olet siellä, arvoisa lukijani. On paljon kivempaa kirjoittaa, kun tietää, että joku lukee.

Riemukasta, lukurikasta ja onnellista uutta vuotta 2013! 
Illalla poksuu skumppa!