9. helmikuuta 2012

Middlesex




Jeffrey Eugenides: Middlesex
Suomentaja: Juhani Lindholm
Otava 2003
Middlesex (2002)
773 s.

Kirjastosta.


Middlesexin lukemiseen meni minulta harvinaisen kauan, pari viikkoa. Onhan kirja toki paksukin, mutta yllättävän hitaasti etenin tavalliseen vauhtiin nähden. Syy ei ollut siinä, että kirja olisi vaikeasti lähestyttävä, tylsä tai huono. Päinvastoin. Middlesex on oikea helmi.

Tarinan kertoo nelikymppinen Cal, Berliinissä Yhdysvaltojen ulkoministeriön hommissa pakertava mies, jolla on varsin erikoinen menneisyys: teini-ikäiseksi saakka hän oli tyttö, Callie, jolla oli kenenkään huomaamatta tai myöntämättä molempien sukupuolien ulkonaiset merkit, joskin hieman poikkeavassa muodossa. Syy harvinaiseen kromosomivirheeseen on sisäsiittoisuus, joka tosin selviää kirjan henkilöille virallisesti vasta tarinan loppupuolella. Lukija sen sijaan saa tietää sen saman tien.

Sen sijaan, että Middlesex olisi "vain" sukupuoli-identiteettiä pohtiva hermafrodiitin elämäkerta (jossa ei toki aiheena sinänsä olisi mitään vikaa), se on paljon muuta. Se on sukusaaga (suosikkikirjallisuudenlajini muuten), kurkistus Kreikan historiaan, siirtolaiselämän kuvaus, Yhdysvaltojen yhteiskunnallisen muutoksen kommentaari, kasvutarina. Sanalla sanoen minun makuuni täydellinen kirja.

Kaikki alkaa pienestä kreikkalaiskylästä 1900-luvun alkupuolella, josta toisiinsa kuin varkain rakastuneet sisarukset Desdemona ja Lefty lähtevät pakon edessä siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin. Sisarusten vanhemmat ovat kuolleet, ja pieni kylä, jossa he asuvat, kuolee hiljalleen myös. Desdemona kasvattaa silkkiäisperhosen toukkia, mikä on jo vähitellen kuoleva ala sekin. Kielletty rakkaus täydellistyy laivamatkan aikana, laivan kapteeni vihkii epätavallisen pariskunnan ja Yhdysvaltojen maaperällä he voivat aloittaa puhtaalta pöydältä. Lefty ja Desdemona päätyvät Detroitiin serkkunsa Linan (jolla on omat salaisuutensa, ja joka näin ollen lupaa pitää omana tietonaan pariskunnan taustan) ja tämän gangsterimiehen Jimmyn hoteisiin. Kieltolain aikainen, teollistuva ja rotuselkkauksien kovettama Detroit antaa herkullisen taustan tarinan jatkolle. Vastoin Desdemonan tahtoa heille syntyy kaksi lasta, Milton ja Zoe, jotka kuitenkin ovat äidin helpotukseksi ihan normaaleja. Sisäsiittoiset geenit kuitenkin puskevat vähitellen kiinni toisiinsa entistä tiukemmin, sillä Milton päätyy naimisiin Linan ja Jimmyn tyttären Tessien kanssa. Mitä (pikku)serkumpaa, sitä herkumpaa, vai mitä? Tästä avioliitosta syntyy poika, Chapter Eleven ja hieman myöhemmin Callie, jonka todellinen olomuoto jää puoliseniililtä perhelääkäriltä tohtori Philopbosianilta huomaamatta, mutta joka jo kohdussa ollessaan onnistui suistamaan Desdemonan sadan prosentin varmuudella aiemmin toteutuneen lusikkaennustuksen pois sijoiltaan ja antoi jo silloin olettaa, että jotain epätavallista saattaa olla luvassa.

Callie kasvaa ja kehittyy niinikään muuttuvassa maassa ja yhteiskunnassa, amerikkalaista unelmaa kiihkeästi elävien vanhempiensa ja syyllisyyden painamien isovanhempiensa kanssa. Ensirakkautensa hän kokee parhaan ystävänsä, Hämärän Kohteen kanssa. Kun tavanomaiset naisistumisen merkit antavat vain odottaa itseään, selviää, mistä on kyse ja tutkimukset alan spesialistin tohtori Lucen luona alkavat. Mutta mitä käy, kun ihmisen identiteetti saa yhtäältä kovan kolauksen ja toisaalta vahvistaa jotain, mikä on aina ollut olemassa?

Kuten lienee havaittavissa, tämä on polveileva, kehittyvä ja vaikuttava tarina, jota ainakin minun on mahdotonta tiivistää muutamaksi lauseeksi. Middlesexissä on monta teemaa, monta tarinaa, monta ihmiskohtaloa ja ne kaikki olisivat oman pohdintansa arvoisia. Kerronnan rakenne on houkutteleva, se sekä antaa ymmärtää että ymmärtää antaa. Vaikka ainekset antaisivat mahdollisuuden ylettömään dramatiikkaan ja ahdistukseen, mässäilyynkin, aikuisen Calin kertojanääni on rauhallinen, toteava ja lämmin, joskaan ei missään mielessä erityisen kevyt. Hän tekee tiliä elämänsä kanssa, muttei ole katkera tai vihainen.

Vaikka luen paljon, tällaisiin kirjoihin törmään harvoin. Tästä minä nautin, tämä oli kuin juuri minulle kirjoitettu. Mitään en muuttaisi, minkään en olisi halunnut olevan toisin. Jos antaisin kirjoille pisteitä, tämä saisi kuusi pistettä viidestä.

Tällaisten kirjojen takia minä rakastan lukemista.

15 kommenttia:

  1. Minäkin pidin tästä tosi paljon, ja Eugenidesin Kauniina kuolleet on myös kirjana sekä elokuvana loistavat. Odotan innolla kirjailijan uutta suomennosta joka pitäisi ilmestyä tänä keväänä!

    Ihanaa, että pidit tästä ja otit tämän kirja taas esille!:)

    VastaaPoista
  2. Minä en ole lukenut Virgin Suicidesia, mutta elokuva on minustakin hieno. Oih, uusi suomennos, mahtavaa!

    VastaaPoista
  3. Rakastin Virgin Suicidesia, mutta tämä ei vain kiinnostanut tarpeeksi. Miulle Middlesex oli liian suuri runsauden sarvi. Suurromaanit ovat ihan ok, mutta sukutarinat houkuttelevat vähemmän. Middlesex muistutti mielestäni kovin paljon Irvingiä kerronnaltaan - kuten Irvinginkin kirjoissa, eniten tapahtuu ihan jollekin muulle kuin päähenkiölle tai kertojalle. Ja hyväntahtoista, seksististä huumoria on vaikka kuinka paljon. Niinhän tässäkin.

    Silti odotan kovasti Eugenidesin uusimman teoksen lukemista (enlanniksi The Marriage Plot, suomeksi "hienosti käännettynä" naimapuuhia :----D).

    VastaaPoista
  4. Ihan totta muuten, jotain hyvin irvingmäistä tässä oli! (Ehkä siksi ihastuin niin paljon, Irving on minulle lähinnä jumalan asemassa oleva henkilö.)

    Itse pidin erityisen paljon tavasta, jolla ehkä hyvinkin järkyttäväksi määriteltävistä asioista puhuttiin suit sait: sukurutsa ja epäselvä sukupuoli-identiteetti eivät ole ehkä mitään ihan keveimpiä aiheita, mutta nyt niitä ei sinänsä nostettu keskiöön koko kansan kauhisteltavaksi/tuomittavaksi/arvosteltavaksi.

    Ei hitto mikä suomennos. :D No, ehkei se pilaa koko kirjaa, kävin nyt vilkaisemassa lisätietoja ja ihan lupaavalta vaikuttaa.

    VastaaPoista
  5. Miekin toivon, että Eugenidesin uusin olisi hieno lukukokemus :) Kun kuulin ensimmäistä kertaa tuon suomennoksen niin piti kyllä hieroa silmiä ja sen jälkeinen huvitus kyllä kirvoitti muutamat naurut :D

    VastaaPoista
  6. Oih! Minä ostin tämän joskus kirjaston poistona luettuani, oli muistaakseni hieno kokemus. Odotan tuota uuttakin kiinnostuksella.

    Mukava lukea että pidit :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos vinkistä, jostain syystä en olisi tätä harkinnutkaan lukevani. Tämä tuli hyllyyn töissä juuri pari päivää sitten pokkarina ja takakansiteksti oli ehkä jotenkin liian mitäänsanomaton, joten en ihastunut. Mutta nyt alkoi kiinnostaa!

    VastaaPoista
  8. Voi apua. Olen kyllä ollut tietoinen ja kiinnostunut tästä kirjasta, mutta sait sen kuulostamaan sellaiselta, että pakko-lukea-nyt-heti. :) Minulla on ihan just tulossa Virgin Suicides lukuun, että ehdin ennen kuin Naimapuuhia (hih) ilmestyy. Eugenides on ollut kauan sellainen kirjailija, jota tiedän rakastavani, vaikken ole mitään häneltä lukenut. :)

    Nyt täytyy kyllä hankkia tämä Middlesexkin hyllyyn odottamaan.

    VastaaPoista
  9. Noora, ehkä meille vielä selviää jokin painava syy suomennokselle ja nielemme nöyränä naureskelumme... ;)

    Linnea, tämä kelpaisi minullekin ilman muuta omaan hyllyyn. Pidän silmät auki, jos se jossain marssisi vastaan. Joskus aarteita löytyy sattumalta, onneksi.

    Sonja, kovakantisessakin on jotenkin latteahko takakansi-/lieveteksti, joka ei yhtään osaa antaa mielestäni kunniaa näin hienolle kirjalle. Suosittelen kokeilemaan, saattaisit tykätä tästä!

    Karoliina, minusta tuntuu, että rakastan Eugenidesia nyt pelkästään tämän yhden kirjan perusteella palavasti ja uskollisesti. Jokin tässä Middlesexissä puri suoraan sieluun. Kovaa.

    VastaaPoista
  10. Tämä oli helmi. Aiheutti aikoinaan kovan kriisin, kun en uskonut enää löytäväni mitään näin hyvää luettavaa. Mutta onneksi ihan kelvollista kamaa on tarttunut käpäliin senkin jälkeen.:)

    VastaaPoista
  11. AnneVee, no niin on. Minäkin mietin lukiessa, että mikähän muka seuraavaksi voi tämän ohittaa. En kuitenkaan jäänyt odottelemaan, vaan uutta on jo luettu päälle. Ei tosin yhtä hyvää. Mutta luettu kuitenkin. :D

    VastaaPoista
  12. Minä en ole lukenut Eugenidesiltä vielä mitään, mutta rakastin leffana Virgin suicidea. Nyt odotankin kovasti sitä uutta tulevaa Naimapuuhat-teosta, sillä sen haluan lukea.

    VastaaPoista
  13. Susa, samaa odotellaan. Ja Virgin Suicides pitää ehdottomasti lukea minunkin.

    VastaaPoista
  14. Kyllä, myös minä rakastan tälläisten kirjojen takia lukeimsta. Tämä oli upea! Sain tämän juuri luettua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä onnekas, kun pääsit kokemaan Middlesexin puhtaalta pöydältä! Onpa kiva kuulla, että pidit.

      Poista

Kiitos kommentistasi!