Sushia ja didaktisia kolmioita

Töissä on kylmä. Kotona on kylmä. Ulkona on kylmä. Tänään olen pukeutunut kuin DDR:läinen naisterroristi, mikä ilmeisesti tarkoittaa käytännössä liian kevyttä vaatetusta hyytävään sisäilmaan. Määritelmä on avopuolisoni. Huonomminkin voisi tietysti mennä, voisin näyttää vaikkapa DDR:läiseltä painonnostajalta. Ja kyseessä oli siis kohteliaisuus, jonka otin vastaan ihan hyvin mielin. Varsinkin kun minä lähdin töihin ja mies jäi kotiin siivoamaan.

Tällä viikolla on tullut puuhasteltua kaikenlaista. Gradun suhteen olo alkaa olla toiveikas, sillä tiistaisen noin seitsemäntuntisen lähes yhtäjaksoisen tietokoneen hakkaamisen tuloksena aineiston analyysi alkaa vähitellen saada ihan järkevää muotoa, ainakin verrattuna siihen sekasotkuun, jolta se vielä sitä ennen tuntui. Tutkimustehtävä täsmentyy, aineisto vastaa kun siltä kyselee ja uskallan jopa väittää hommassa olevan jopa jotain ihan oikeaa järkeä. Enää tarvitsisi huomattavasti tämänhetkistä enemmän aikaa ja keskittymismahdollisuuksia. En yhtään ihmettele, että niin monet gradut jäävät tekemättä. Onhan tässä nyt hitto soikoon hommaa aika helvetisti ihan näin osa-aikaisesti töitä tekevän ihmisenkin näkökulmasta, saati jos tekee vielä minua enemmän töitä. Tai on vaikka lapsia. Tai ylipäänsä muuta elämää. No, urakkani jatkuu taas maanantaina.

Keskiviikkona harrastin. Olin erään ystäväni kanssa työväenopiston sushin ja japanilaisen ruoan kurssilla, ja siellä oli melkoisen hauskaa. Maki-rullien pyörittely onnistui yllättävän helposti, riisi oli sopivasti tahmaisen klimppistä ja täytteet makoisia.

Juu-u, kyllä ne ihan oikeilta näyttivät! (Ja maistuivat.) Tuskin jää ainoaksi pyörittelykerraksi. Bambumaton ja levän kanssa puuhastelu osoittautui yllättävän terapeuttiseksi.

Eilen oli vuorossa matka Tampereelle vihonviimeiseen erityispedagogiikan tenttiin, jossa kirjoittelin maailmasyleileviä esseevastauksia lähikoulupedagogiikasta ja opettajan jaksamisen haasteista monikulttuurisen ammatillisuuden kehittyessä. Huoh. Tenttikirjan piirokset pedagogisista suhteista didaktisissa kolmioissa olisi ollut ehkä helpompi ottaa vakavasti, jollei kotona olisi alkuviikosta kuunneltu ehkä turhankin ahkerasti Stig Doggia ja Rakkauden Bermudan kolmiota. Hieno biisi muuten. Oikeesti. Ja video.

Jäljellä pitäisi olla enää kaksi tenttiä (ja noin miljoona kiloa muussa muodossa olevia suorituksia), ainakin tähän tutkintoon sisältyen. En taida ihan kauheasti ikävöidä tenttejä tämän jälkeen. Joskin on kehaistava itseään, sillä siitä muutaman viikon takaisesta klassikkolyriikan ym. tentistä kiskaisin ensimmäisen (ja viimeisen) vitoseni yleisessä kirjallisuustieteessä. Aika hyvin, ottaen huomioon, etten ollut ehtinyt lukea kuin yhden niistä kolmesta kirjasta, joista tentissä piti analyysia pukata.

Välillä on väsyttänyt aika paljon, mutta ei onneksi liikaa. Kyllä tästäkin vuoresta selvitään, sano mun sanoneen. Mielessä on tosin pyörinyt jonkin kunnollisen kesätyöpaikan (=työ, josta maksetaan aikuisille tarkoitettu palkka) hommaaminen, mikä tietysti tuottaa mahdollisesti aktualisoituessaan hieman ylimääräistä puuhaa. Kahtellaan.