15. helmikuuta 2012

Haussa työ ja elämä

Olen muutaman päivän antanut ajatusteni laukata kohti työnhakuprosessia. Joka on perseestä. Tänään aamulla kuitenkin päässäni napsahti ja tajusin, että kyllä sen aika on nyt tullut. Niin tuskallista kuin se onkin, nykyinen tilanne ei myöskään ole hyvä. Tai itse asiassa tämä tilanne kyllä menettelee vielä kevään ajan, mutta kesällä on pakko saada palkkaa, jolla ihan oikeasti on varaa maksaa laskut ja ostaa ruokaa. Palkkatyön ei kuulu olla hyvällä tahdolla ja lähes hyväntekeväisyytenä tehtävää työtä, vaan siitä tulee saada korvaus, jota vastaan on valmis antamaan työnantajan käyttöön omaa kallisarvoista aikaansa. Ja nykyinen tilanne ei täytä tätä vaatimusta minun kohdallani.

Olenkin siis naputellut yhtä työhakemusta ja päivittänyt CV:tä ajan tasalle. Samperi mitä sanakikkailua sekin. Ohjeet, joita työnhakuun usein annetaan, saattavat olla jokseenkin kummallisia. Toisaalta pitäisi myydä itseään, toisaalta varoa liikoja ilotulituksia. Pitäisi erottua joukosta muttei antaa homman lähteä lapasesta. Eräs ystäväni laittoi kerran työhakemuksensa liitteeksi linkin netissä olevaan videoonsa, jossa pesi hampaita niin että vaahto lensi. Hänet palkattiin. (No, hän on tosin luovalla alalla.) Itse olen kai tullut hieman varovaiseksi: tavallaan tekee mieli tuoda esiin, miten paljon on tehnyt, mutta toisaalta kokemukset tältä vihuliaiselta kulttuurialalta osoittavat, että liian hyvä hakemus kääntyy itseään vastaan. Jos on liian hyvä tekemäänsä työhön ja tuo sen esiin, muut saattavat kokea sen uhkana. Minulle on käynyt näin jo kahdesti. En tiedä, miten siitä pitäisi ottaa opikseen. Hakea suoraan haastavampia töitä? Puhua suunsa puhtaaksi? Välillä olen suoraan sanoen aivan onneton, mitä työyhteisössä pärjäämiseen tulee. Pitäisi hillitä ja hallita itseään huomattavasti paremmin. Sitä en ehkä kuitenkaan kerro hakemuksessani.

No, tietenkään en tiedä, seuraako tästä yhdestä ainokaisesta hakemuksesta yhtään mitään. En tosin vielä ole sitä edes postittanut. Juttelin aiheesta aamupäivällä yhden ystäväni kanssa, joka on myös epätyydyttävässä työssä ja saimme kumpikin siitä intoa hakea muita hommia. Vaikka en toki toivo ystävilleni huonoja työpaikkoja, vertaistuki on tässäkin korvaamatonta. Se vahvistaa vähän itsetuntoakin: en ole ainoa. Vika ei ehkä ole pelkästään minussa.

Olisi tietysti kivaa olla alalla, jolla vastavalmistuneet ja vasta valmistumaisillaan olevat revitään töihin. Että saisi motivaatiota saada se gradu valmiiksi, kun olisi työpaikka odottamassa. Haluaisi hyökätä työelämään täydellä painolla, eikä pelottaisi se maailma, joka odottaa luentosalien ja yliopiston ja hanttihommien turvallisen sylin ulkopuolella. Vaikka lääkäri. Noin esimerkkinä.

No, en ole. Olen ylikoulutetulla alalla. Toivon toki pääseväni koulumaailmaan töihin, edes pätkittäin, mahdollisimman nopeasti valmistumisen jälkeen. Olisi ikävää tehdä jotain muuta pari vuotta ja sitten joskus uudestaan yrittäessään todeta, ettei se kiinnostakaan. Yhtään. Ikinä. Hyvin käytetyt opettajaopinnot, sano.

Huoh. Tavanomaista lähestyvän valmistumisen aiheuttamaa kauhua? Kuusi vuotta jatkuneen propagoinnin tulosta? Laiskuutta, tyhmyyttä, saamattomuutta?

Jää nähtäväksi. Lähetän sen työhakemuksen vielä tänään.

11 kommenttia:

  1. Lykkyä pyttyyn! Ansaitset todellakin parempaa.

    - Laura

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa kyllä ihan tavalliselta valmistumisahdistukselta! Valitettavasti se ei ihan heti myöskään lopu (ellei sitten käy niin hyvä tuuri, että virka napsahtaa kohdalle pian), mutta siihen oppii suhtautumaan kevyemmin:)

    Itselleni on kyllä aina löytynyt jotain, mutta suurin osa päätoimisista tai sivutöistä on kyllä löytynyt avoimien hakemusten ja puskaradion kautta.

    Kärsivällisyys ja ahkeruus useimmiten palkitaan, lykkyä pyttyyn:)

    VastaaPoista
  3. Et ole todellakaan yksin ahdistuksessasi. Itselläni on opiskelujen suhteen vasta kandi vaiheessa, ja nyt jo murehdin tulevaa työllistymistä - mitä todennäköisimmin juurikin kauppiksen penkeiltä suoraan duuniin revittyjen vanhempien propagandoinnin tuloksena. Tällä hetkellä osa-aikatyö on kaikkea muuta kuin omaa alaa, toisaalta työtuntien sovitus lukujärjestyksen aukkoihin ja sopiva palkka pitävät tyytyväisenä. Kysymysmerkkinä laajan humanistisen pääaineen ja sokkeloisen sivuaineviidakon kanssa vielä, että mikähän se "oma ala" sitten edes lopulta tulee olemaan? Omalla tavallaan kateeksi käy niitä, jotka jo ysiluokalla tiesivät että heistä tulee kampaajia tai mekaanikoita (karkeasti yleistäen). :b

    Onnea ja kärsivällisyyttä työnhakuun! Inhoan yli kaiken CV:n päivittämistä ja nokkelan - muttei ylinokkelan - hakemuksen pähkäilyä, joten empatiaa riittää. Ei kai voi kuin luottaa siihen, että jonakin päivänä löytää sen paikkansa tältä planeetalta. :)

    VastaaPoista
  4. Työhakemusten teko on raskasta työtä - käy vaikka kirjoitusharjoituksesta! Kovasti tsemppiä!

    Älä suotta pidä kynttilääsi vakan alla. Ethän halua työpaikkaan, jossa sinua ei arvosteta? Anna valosi loistaa!

    VastaaPoista
  5. Laura: Thanks. We'll see...

    Amma: Helpottavaa tuokin, joskin ikävää silti :D Kaipa sitä pitäisi suhtautua näihin siirtymävaiheisiin vaan ihan rauhallisesti. Ja juu, puskaradiota ja avoimia hakemuksia kehiin, ilman muuta.

    Meu: No niinpä. Minullakin on aivan valtava valikoima sivuaineita, yleensä jätän jonkun niistä mainitsematta esim. CV:ssä, ettei se litania näytä ihan naurettavalta :D Vaikka itse olen tehnyt opeopinnot, ei ole mitenkään kiveen kirjoitettua, että sekään olisi se oma ala... huoh. Mutta kyllä me selvitään, laajat humanistit selviää aina ;)

    Paula: Täytyykin ajatella sitä seuraavaa hakemusta juurikin kirjoitusharjoituksena. Yritän kyllä aina miettiä, mitä sen lukija haluaa lukea ja vastata siihen, mutten liian päälleliimatusti. Haastavaa on. Kiitos, koetan! :)

    Susa: Kiitos!

    VastaaPoista
  6. Intoa työnhakuun! Tiedän, että se ei ole hommista mieluisin... :) Mekin mennään asuntolainasta keskustelemaan parin päivän päästä ja saa nähdä miten pitkälle tällainen kovinkin pienipalkkainen henkilö pääsee...

    VastaaPoista
  7. Sonja: Kiitos. Juu, ei ole ei. Mutta ei kai sitä voi oikein välttääkään. Kyllä teille hyvin käy, ootte fiksuja ja päteviä tyyppejä. Tsemppiä neuvotteluihin! :)

    VastaaPoista
  8. Vihaan työhakemuksien tekoa. En edes tiedä millainen on hyvä työhakemus. Kuulostaa silti siltä, että olet kunnianhimoinen työnhaun suhteen toisin kuin minä syksyllä, jolloin hain mm. lihatiskille vakituiseen suhteeseen töihin (terv. melkein hum. tiet. maisteri).
    Ehdottomasti kannustan hakemaan uutta hommaa. Vaikka palkka olisi huono, niin työn pitäisi olla edes mielekästä eikä se vaikuta olevan. Mitä sitä tekemään hommaa, joka ei tyydytä millään tasolla?

    VastaaPoista
  9. Sanna: Kyllä tässä vähän alkaa heräillä sellainen pienimuotoinen raivolla eteenpäin puskemisen henki. Kyllästymisraja on erittäin lähellä täydellistä ylittymistään. Katsellaan kuinka käy.

    VastaaPoista
  10. Samaistun sanakikkailuun. Myös ongelmia sen itse allekirjoituksen kanssa, joka tulee siihen itse hakemukseen, ei siis ansioluetteloon. Tuttu kertoi, että aikoo PDF muokkausohjelman hankkia, ja sen avulla yrittää jos olisi helpompi se rakentaa. Aion itsekin kokeilla.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!