Nettitunnustuksia

Sain Jaanalta tunnustuksen, kiitos kovasti! Nämä ovat kyllä oikein mukavia ja lämmittävät bloggaajan mieltä. Asiaan kuuluu siis kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään ja jakaa tunnustusta eteenpäin. Itse ajattelin nyt kertoa lähinnä blogimaailmasta ja netistä.

1. Aloitin tämän blogin tammikuussa 2006. Siitä on jo aika kauan. Hyvin pitkään tämä oli ihan vain netissä oleva päiväkirjantapainen. Sitten vähitellen ei ehkä enää niinkään. Välillä harmittaa, että olen hieman turhan avoimesti kirjoitellut tänne tuntemuksiani. Välillä tekisi mieli aloittaa kokonaan uusi blogi ihan uudelta pohjalta. Mutta. Onhan täällä kuitenkin melkein kuusi vuotta elämääni jossain mielessä taltioituna. Osalle tätä lukevista olen oikean elämän ihminen, osalle melko anonyymi. Tilanne on ehkä sittenkin ihan hyvä. Vain kaksi kirjoitusta olen poistanut täältä jälkikäteen todettuani ne liian henkilökohtaisiksi ja tunnemyrskyssä kirjoitetuiksi. Pyrin välttämään sitä jatkossa.

2. Rakastan kommentteja ja ilahdun niistä aina. Pari kertaa ne ovat olleet kipakoita joihinkin mielipidekirjoituksiini liittyen, mutta nekin olen ottanut vastaan ilolla. Keskustelu on huippua, kunhan kaikki osapuolet perustelevat kantansa.

3. Netissä näkee niin paljon uskomatonta skeidaa, että olen todella onnellinen saadessani itse olla osana sellaista blogimaailmaa, jossa keskustelussa on pointteja ja mielipiteiden ilmaisussa järki mukana. Tämä ei tokikaan poista sitä faktaa, että kidutan itseäni toisinaan aivan vapaaehtoisesti lukemalla kaikenlaisten propellipäiden ja foliohattujen sekä Uuden Suomen blogeja ja niiden keskusteluja. Hommaakin seurailen silloin tällöin, puhtaasta mielenkiinnosta. Mitään tunnuksia minulla ei millekään keskustelufoorumille ole. Eikä tule.

4. Käyn luvattoman paljon Hesarin nettisivuilla. (Ja myös katsomassa keskusteluja, joita minun ei todellakaan pitäisi katsoa. Ikinä.)

5. Olen aivan liian paljon Facebookissa. Minulla on siellä 313 kaveria, enkä ole tehnyt mitään kustomoituja julkaisuryhmiä. Ehkä pitäisi. Samoin tuosta määrästä voisi aivan hyvin vähentää väkeä, mutta en millään jaksa. Luotan siihen, että jos minä en kiinnosta jotakuta, hän klikkaa ruksia kohdallani (ja itse asiassa mieluummin poistaa kokonaan kavereistaan). Ilmiönä Facebook (tai trendikkäämmin koko some) on kyllä älyttömän mielenkiintoinen, joskaan viime viikon MeNaisissa ollut sosiaalista mediaa käsittelevä juttu ei aivan ilahduttanut. Menevätkö ihmiset todella yhdessä baariin olemaan yhtäaikaa Facebookissa? (No, en ole mikään pulmunen. Minulla on älypuhelin, jota käytän ahkerasti ja joskus kommunikoimme V:n kanssa kotona chattaamalla huoneesta toiseen. Mutta ehkä se on kuitenkin enemmän vitsiä. Onhan?)

6. En enää muista, mistä keksin Suketus-nimimerkin. Yritin joskus googlettaa, josko se tarkoittaisi jotain, mutta ainoa, mitä löysin, oli joku ibizalainen DJ.

7. Minusta on siistiä, että muotiblogeista on tullut niin valtava ilmiö. Lueskelen niitä huvikseni itsekin (en tosin muotivinkkejä saadakseni, se taitaa olla tuhoontuomittu yritys) ja olen mielenkiinnolla seurannut ilmiön syntyä ja kasvua - jo kaaaaauan ennen indiedayseja ja muita. Parasta on se, että täydellisestä tyttöilmiöstä on tullut jollain tasolla vakavasti otettavaa bisnestä ja vankkumaton osa nettikulttuuria ja -mediaa. Hyvä tytöt!

8. Aion jatkaa bloggaamista ja blogien lukemista vastedeskin. Vaikka se viekin aikaa tetriksen pelaamiselta ja tenttikirjoilta.


Jaan tämän eteenpäin Linnealle (kerrankin näin päin, hihi!), Sannalle, Jennille, Zephyrille ja Sonjalle.