Matkakuume

Syksy on jo tumma, eilen salamat välähtelivät bussin ikkunan takana, kun palasin iltamyöhään kotiin. Ilma on viileä ja raikas, sopiva. Kellarikomeron villasukka-, lapas- ja kaulaliinavarastoa pitäisi alkaa jo tonkia. Onneksi on mistä tonkia, sillä vasta viime viikolla hukkasin räiskyvänliilat hanskat (jotka tosin olivat kaupan tavaraa, ja siten korvattavissa). Tekisi kyllä mieleni päästä vaatekaupoille, kaikki ihanat luumunpunaiset ja ruskeat paksut neuleet ja härpäkkeet huutelevat näyteikkunoista. Valitettavasti alipalkatulla osa-aikaisella museotyöläisellä / viimeisiä opintotukikuukausia kuluttavalla opiskelijalla ei ole ylimääräistä pätäkkää taskunpohjalla, ja sitäpaitsi vaatekaappi pursuaa jo nyt. Olemme vähitellen lopultakin tekemässä perkausoperaatiota kotona, eikä siitä olekaan puhuttu kuin muutosta alkaen. Ensin vanhaa pois, ennen kuin uutta tulee tilalle.

Ne vähäiset rahat käytän muutenkin nyt mielummin muuhun kuin vaatteisiin. Loppuvuoteen mahtuu kolme ulkomaanmatkaa, joista ensimmäinen, pitkä viikonloppu Kööpenhaminassa, on jo ihan pian, kahden viikon päästä. En ole ennen käynytkään siellä (en laske mukaan paluumatkaani interraililta kesällä 2005, kun vaihdoin junaa keskellä yötä Kööpenhaminan rautatieasemalla), joten matkajalkaa jo vipattaa kovasti. Keväällä Itävallan kurssilla tutustuin ihaniin tanskalaisiin, ja haluan syvästi uskoa heidän maanmiestensä olevan yhtä suloisia. Eivätkö tanskalaiset muutenkin ole jotain maailman onnellisimpia ihmisiä? Ehkä se tarttuu.

Tanskan jälkeen on vuorossa miniloma Tukholmassa. Kerrankin lukemattomista lehtitilauksistani oli todellista hyötyä, sillä Mondon kestotilaajille annettiin mahdollisuus Tukholman-risteilyyn matkustajamaksujen hinnalla. Niinpä lähdemme V:n kanssa päiväksi Tukholmaan A-luokan hytissä yhteishintaan 20 euroa. Ei paha, voisin sanoa. Ensinnäkään tällä kertaa ei tarvitse viettää yötään missään kellarikannella ja toisekseen, no, hei Tukholma. Ruotsalaiset ovat niin tyylikkäitä ja edistyksellisiä, että on välillä syytäkin käydä vilkaisemassa länsinaapurin uusia tuulia. Tukholmassakaan en ole kunnolla käynyt vuosiin, joten eksotiikkaa on luvassa.

Last but not least, itsenäisyyspäivää edeltävän viikonlopun kulutan ystäväni kanssa Pietarissa. Menemme sinne jollain ihanalla mummobussilla ja kyseessä on aivan täysiverinen pakettimatka aamiaisbuffeteineen ja kiertoajeluineen. Sellaisestakin on jo runsaasti aikaa, edellisen kerran olen pakettimatkaillut sanan varsinaisessa merkityksessä joskus 90-luvulla perheen kanssa. Ehkemme sentään aivan kaikkiin retkiin osallistu, mutta mikäs siinä on ollessa, suurkaupungin sykkeessä. Pietarissa olimme V:n kanssa silloin, kun vuosi 2006 vaihtui vuodeksi 2007.

Niin, on varmaan typerää vinkua rahahuolista, jos matkustelee kuin pohatta. Puolustuksena sanon kuitenkin, että kaikki mainitut matkat tehdään erinäisten tarjousten ja alennuskampanjoiden suosiollisella avustuksella, joten ne mahtuvat kyllä töissäkäyvän opiskelijan budjettiin, ja tilaa jää jopa ravintelisyömiselle ja tuliaisillekin. Ja kuten mainittua, käytän rahani mielummin tähän kuin vaikka niihin vaatteisiin.

Sitäpaitsi enkö nyt ole kaikin puolin hyvä ja yhteiskuntavastuuta kantava ihminen, kun pidän kansantalouden rattaat pyörimässä ja tuen palvelualoja käyttämällä rahaa? Nii!

(Eurokriisin suhteen on paha ylvästellä, koska en yhteenkään euromaahan ole matkalla...)