Eilen kävin Tampereella tekemässä kirjallisuustieteen tentin (Suomen kirjallisuuden historia, liian vähän lukuaikaa ja hieman kuivahko kirja, jossa - huoh - kirjoitettiin Vapaussodasta Isolla Veellä...) ja tapaamassa ystävääni, joka potee gradun viimehetken valmistumisen ja hionnan stressiä. Turinatuokio Telakalla taisi auttaa kummankin olotilaa.
Paluumatkalla junassa luin Chris Cleaven Little Been tarinan loppuun ja päätin olla bloggaamatta siitä sen kummemmin, sillä se näkyy kiertäneen jo reilulla kädellä eri blogeja - ihan syystäkin. (Arvion ovat tehneet ainakin Linnea, Amma, Zephyr, Karoliina ja Katja, joista viimeksimainittu on päässyt myös haastattelemaan itse kirjailijaa.) Sen verran voinen sanoa, että pidin kirjasta, mutta ihan niin hyvä se ei ollut kuin ehkä odotin ja oletin. Lukemisen arvoinen kuitenkin, ilman muuta. Ja sai taas pohtimaan pakolais-, turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita hieman uudelta kantilta.
Tänään keräsin rohkeuteni kasaan ja marssin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon. Olin varautunut jättämään jonkinlaisen materiaalitilauksen maanantaita varten, mutta avulias päivystäjä alkoikin kaivaa minulle mappeja esiin saman tien, ja soitti vielä apuvoimiakin paikalle, kun ei ensin ollut varma, mistä etsimäni aineisto löytyy. Kaksi laatikollista litteroitua muistitietoa läjähti pöydälle, ja jo alustava selailu osoitti, että sieltä löytyy juuri sitä, mitä haluan etsiä. Olen aivan häkeltynyt, sillä aiheeni on sellainen, että olin melko varma joutuvani kaivamaan siihen liittyviä tietoja rivien välistä ja muiden aiheiden seasta. Mutta nyt ainakin näyttää siltä, että aineistoa on paljon ja se on suoraan edessäni. Me happy! Ensi viikolla vietän luultavasti pitkiä, silmät sumentavia päiviä SKS:n syövereissä ja se tuntuu huippuhyvältä! Tutkimus etenee! (Ja SKS:n tyypit hymisivät tyytyväisinä siitä, että joku tutkii joskus tätäkin aineistoa.)
Lisäksi kävin Rikhardinkadun kirjastossa haahuilemassa (ehkä muutama kirja tarttui repun pohjalle) ja Akateemisessa hivelemässä Jonathan Franzenin Vapautta. Mutta en ostanut. Vielä. Ihmisen pitää syödäkin. (Tai odottaa mahdollisia messutarjouksia parin viikon päästä.)
Aion leijua tehokkuuden tunteessa seuraavat päivät, lukea, käydä töissä (Buuuuu!) ja huomenna myös ystävien kihlajaisjuhlissa. Kirpeä syksy ja auringonpaiste saavat näemmä aikaan ihmeitä ja onnistumisen tunnetta. Hyvä niin.
Voi, tuo on ihana tunne kun saa sellaista materiaalia eteensä, josta on vain unelmoinut. Lucky you!
VastaaPoistaEnnen kun uppoudut arkiston kätköihin vietä hauska viikonloppu!
Todellakin! Minulle kävi näin myös Turun maakunta-arkistossa toissatalvena, kun aivan vahingossa löysin sittemmin erittäin hedelmälliseksi osoittautunutta aineistoa. Tunne oli aika hieno!
VastaaPoistaKyllä vietän ja samaa toivottelen sinne toisen tähden alle :)
Oi, onneksi olkoon materiaalin löytymisestä ja kaikesta muusta ihanasta mistä kirjoitit <3
VastaaPoistaSKS on minusta maailman ihanin arkisto, joka lyö laudalta kaikki muut. Joka kerta, kun olen etsinyt sieltä jotain, niin henkilökunta on ollut fiiliksissä työni aiheista! Silloinkin kun on masentanut mennä kaivamaan arkistoja, niin ne sedät ja tädit on valaneet innostuksellaan uskoa siihen, että kyllä tässä aiheessa on järkeä.
VastaaPoistaLinnea: Kiitos! Tuli aivan järisyttävä fiilis, kun tajusi, että ainakin tämä osuus gradusta näyttää sujuvan kuin rasvattu. (On ollut vähän epätoivoa ilmassa viime aikoina...)
VastaaPoistaSanna: Yllätyin positiivisesti, miten kivasti minut otettiin siellä vastaan. Tosin siitä en pidä, että nettisivuillaan he antavat sellaisen käsityksen, että juuri materiaalitilaukset pitää ehdottomasti tehdä etukäteen ja tutkijanpaikka varata edellisenä päivänä jne., kun näin ei selvästikään oikeasti tarvitse toimia. Ystävällisiä minulle kuitenkin oltiin ja tosiaan innostuivat siitä, että käytän matskua, joka ei tunnu ketään kiinnostavan. Ja siinä pyöri se sama ihana nainen, joka oli muinoin tiedonhakukurssin ekskursiolla esittelijänä meille ja näytti myös kaikkein pyhimmän... :)
Suomen kirjallisuuden historia? Vieläkö nytkin luetaan samaa vanhaa Kai Laitista? Sille ei kai ole vieläkään kirjoitettu "seuraajaa". Sääli. Laitisen kirja on monin osin hyvä, mutta kieltämättä vanhanaikainen.
VastaaPoistaPerinteentutkimusta (jolla nimellä folkloristiikka kulkee Joensuun/Itä-Suomen yliopistossa) mieltäni oikein lämmittää kuulla hyvästä palvelusta SKS:ssä. Kansanrunousarkisto on ihana paikka ja siellä on ihan huipputyyppejä töissä. :)
Katja: Kyllä, juuri se. En kiellä kirjan tiettyjä ansioita, mutta ehkä hieman tuoreempi katsantokanta voisi olla paikallaan jo, ja ennen kaikkea 90- ja 2000-luvun kirjallisuuden ottaminen mukaan! Minähän teen kirjallisuustieteestä vain perusopinnot, joten vastaaviin opintokokonaisuuksiin en enää törmää. Koettu nyt sekin ;)
VastaaPoistaJa kyllä, ihana SKS! Tänään jouduin todella taistelemaan itseni kanssa, että maltoin jättää homman kesken ja odottamaan huomista, niin innoissani uppouduin muistitietoon.