Jaakko Hämeen-Anttila & Venla Rossi: Nälästä nautintoihin – Ruoan tarina

"Tulipa nälkä", pohdiskelin lukiessani Jaakko Hämeen-Anttilan ja Venla Rossin viime vuonna julkaistua tietokirjaa Nälästä nautintoihin – Ruoan tarina. Kirja imaisi mukaansa heti alkusanoista, ja sen ahmaisi menemään kuin vettä vain. Tai pikemminkin kuin jotain ihanaa mausteista ruokaa, täyteläistä juustoa, hieman kuplivaa olutta, huolella mietittyä ateriaa...

Nälästä nautintoihin on yleistajuinen ja erinomaisen hyvä tietokirja. Se on yhtäältä kulttuurihistoriallinen kattaus ihmislajin mitä moninaisimmista ruoanvalmistus- ja ruokailutavoista, toisaalta peilipinta nykyihmiselle ruokablogeineen, food porneineen ja tv-kokkeineen. Jokainen löytää siitä jotain uutta ja jotain tuttua.

Kirjoittajien ekspertiisi näkyy kirjan luvuissa ja teemoissa. Jaakko Hämeen-Anttila on toiminut pitkään Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professorina, Venla Rossi taas on kirjallisuustiedettä opiskellut toimittaja ja ruokabloggaaja.

Ihmisyhteisön kehitykseen samoilevasta laumasta järjestäytyneeksi sivilisaatioksi vaikutti monta tekijää, mutta yksi niistä on selvästi ihmisen suhtautuminen ruokaansa. Eläimet laiduntavat tai saalistavat, joskus varastoivatkin ruokaa, mutta vain ihminen viljelee ja valmistaa ruokansa, tekee siitä ateriakokonaisuuksia ja jalostaa ruoan makua mausteilla tai erilaisten ruokien yhdistelemisellä sekä kiinnittää erityistä huomiota tilanteisiin, joissa hän syö. Ruoasta on vuosituhansien varrella tullut paljon enemmän kuin ravintoa. (s. 21–22) 

Nälästä nautintoihin puikkelehtii onnistuneesti historian ja nykypäivän väliä, ja kirjan teemat kutkuttavat uteliaisuutta (ja vatsaa). Kirjassa pohditaan niin metsästäjä-keräilijöiden ruokavaliota kuin nykykirjallisuuden esiin nostamia syömishäiriöteemoja. Ulkonasyömisen ja fine diningin historiaa valotetaan (ravintoloissa käytiin jo antiikin Kreikassa ja Roomassa, paperiset ruokalistat olivat käytössä 1000-luvun Kiinassa Song-dynastian aikana, nykyaikainen länsimainen ravintolakulttuuri sai alkunsa Ranskasta vallankumouksen jälkeen), kuten myös erinäisten kovasti tuttujen ruokien ja nautintoaineiden historiaa (ketsupin alkuperä on kiinalaisessa mädästä kalasta tehdyssä kastikkeessa, tee, kahvi ja suklaa ovat tuttuja tuotteita löytöretkiltä ja siirtomaa-ajoilta).

Kokonaisuus kirjassa on laaja mutta hallittu. Aihepiiri on toki niin herkullinen, että sen ympärillä voi tasapainotella lähes millä tahansa näkökulmalla, mutta lukijalle jää kirjasta hyvä mieli ja innokas olo. Ruoka totta vieköön yhdistää – ja erottaa – muttei ainakaan jätä ketään kylmäksi. Nälästä nautintoihin saa miettimään omaa suhdettaan ruokaan ja ruokailuun liittyviin tapoihin ja kulttuurieroihin sekä -yhtäläisyyksiin. Ilahdun aina kun ymmärrän, kuinka suurta yhteenkuuluvuutta voin tuntea fyysisesti tai ajallisesti kaukana oleviin ihmisiin omaan elämääni ja kokemusmaailmaani kuuluvien asioiden ja tapojen kautta.

Nälästä nautintoihin – Ruoan tarina sopii erinomaisen hyvin luettavaksi kenelle tahansa, joka on joskus syönyt jotain, valmistanut ruokaa tai ollut jollain tapaa kiinnostunut jostakin syötävästä tai juotavasta.


Jaakko Hämeen-Anttila & Venla Rossi: Nälästä nautintoihin – Ruoan tarina
Ulkoasu: Päivi Puustinen
Otava 2015
220 s.

Kirjastosta.

_______

Toisaalla: Lukupino, Silja Ylitalo / Maailman kuvalehti

Helmet-lukuhaasteesta kohta 1. Ruuasta kertova kirja.