Pasi Ilmari Jääskeläinen: Taivaalta pudonnut eläintarha

Hyvää ystävänpäivää blogini lukijoille läheltä ja kauempaa!

Tänään kirjoitan kirjasta, jonka lukemisesta on jo puolitoista kuukautta. Yleensä en jurnuta kirjojen kanssa näin pitkään ennen kuin bloggaan niistä, mutta tämä reppana on vain jäänyt muiden jalkoihin.

Syy ei ole siinä, että Pasi Ilmari Jääskeläisen Taivaalta pudonnut eläintarha olisi missään määrin huono kirja, ei tosiaankaan. Päin vastoin: se on itse asiassa minusta paras hänen kirjoistaan. En ole ollut mitenkään varauksettoman ihastunut aiempiin lukemiini – Lumikko ja yhdeksän muuta, Sielut kulkevat sateessa ja Harjukaupungin salakäytävät – mutta jotain häiritsevän kiehtovaa ja koukuttavaa niissä kyllä on ollut.

Novellit sen sijaan potkaisivat oikein kunnolla. Kokoelma on paksu, lähes massiivinen, ja se sisältää 12 novellia sekä esipuheen, joka myös on luettavissa omaksi kertomuksekseen. Osa novelleista on pikkuruisen pieniä, osa valtaisia, monikymmensivuisia. Yhdistävä tekijä on tietynlainen kummallisuus, spekulatiivisen fiktion erilaiset elementit ja ihmisten välisten suhteiden painoarvo, hyvässä ja pahassa.

Omia suosikkejani olivat

On Murmaa kaatunut!
Pitkä, fantasiagenrestä ammentava novelli, jossa on suuri sija tiedolla ja tietämisellä sekä sillä, mihin uskoo. Plussaa ihastuttavasta kirjasto/sisäoppilaitoshenkisestä miljööstä ja tempoilevista henkilöistä.

Laurelia etsimässä
sukeltaa vaihtoehtohistoriaan ja -tulevaisuuteen, jossa kristinuskoinen kirkko on saavuttanut jonkinlaisen diktatorisen aseman. Päähenkilö koettaa saada kiinni murhanhimoiseksi yltynyttä munkkitoveriaan, joka tuntuu aiheuttavan monenlaista harmia kaikkialla, minne vain luikahtaa. Hieno, jännittävä novelli!

Alla pinnan Toiseus piilee
on hyytävä ekoscifihenkinen novelli, jossa humanismi on jotain ihan muuta kuin olen tullut aiemmin ajatelleeksikaan. Itse asiassa novelli on hyvinkin kantaaottava, tai ainakin niin sen tulkitsin. Mitä on luonto ympärillämme? Mieti sitä.

Missä junat kääntyvät
pelotti minua lukiessa aika paljon. Yksinäisehkö nainen kasvattaa yksinhuoltajana poikaansa, joka on ylettömän kiinnostunut junista ja rautateistä ja tietää niistä enemmän kuin olisi hyväksi. Nuo rautahirviöt ovatkin jossain vaihessa melko lailla tämän nimityksen mukaisia...

Olisimmepa mekin täällä
kuvaa tulevaisuutta, jossa virtuaalitodellisuuteen voi todellakin muuttaa, jos antaa yhtiölle valtuudet tuhota maallisen tomumajansa. Virtuaalimaailmassa kaikki on paremmin, mutta monenlaista terapiaa vaativaa traumaa sielläkin vielä painona on. Tämän novellin tunnelma on yhtä aikaa hilpeä ja kauhea.

Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa
Tässä novellissa on kaikkein vinkein idea: ajassa matkustaminen ja aikavirtojen sulautuminen ja risteäminen toistensa kanssa. Huikea logiikka, joka pitää tarinan aukottomana ja toimii lukijalle erinomaisen viihdyttävästi. Hieno novelli todella!

Aivan lyhyimmät novellit olivat kiirehtivään tyyliini hieman ohimeneviä tapauksia, sillä en jaksanut jäädä askartelemaan niiden pariin pidemmäksi aikaa saavuttaakseni kenties jonkinlaisia oivalluksia. Mutta niiden kohdalla syytän lukijaa, en kirjailijaa.

Taivaalta pudonnut eläintarha on koottu Jääskeläisen eri aikoina ja eri tarkoituksiin kirjoittamista novelleista, jotka on stilisoitu tätä kokoelmaa varten. Olisi kiinnostavaa vertailla niitä alkuperäisiin, mutta en usko koskaan tekeväni niin. Lienen jämähtänyt omaan aikavirtaani juuri tähän kohtaan: hyrisemään tyytyväisenä hyvien novellien muistikuvat mielessäni, kummallisuudet kutkuttelevina jossain korvan takana.


Pasi Ilmari Jääskeläinen: Taivaalta pudonnut eläintarha
Ulkoasu: Susanna Raunio
Atena 2008
414 s.

Omasta hyllystä.

______

Toisaalla: Taikakirjaimet, Morren maailma, Susi lukee, Yöpöydän kirjat, Ja kaikkea muuta