Viisi päivää jotka vavisuttivat Eurooppaa

Nicholas Best: Viisi päivää jotka vavisuttivat Eurooppaa – Silminnäkijäkertomuksia toisen maailmansodan viimeisistä hetkistä
Suomentaja: Jutta Jarvansalo & Antti Posti
Minerva 2013
322 s.
Five Days that Shocked the World (2012)

Arvostelukappale.


Toinen maailmansota on menetetyissä ihmishengissä ja monilla muilla mittareilla mitattuna historian tuhoisin sota. Se on myös noin silmämääräisesti sota, josta kirjoitetaan julmetun paljon kirjoja – joka vuosi. Jos tapanasi ei ole vilkuilla kirjakaupan sotahistoriaosastolle, suosittelen tekemään niin ensi kerralla, ihan vain huvin ja urheilun vuoksi. Toinen maailmansota eri nyansseineen pomppaa silmille niin selkeästi, että voisi luulla sen olevan ainoa aihe, josta ylipäänsä kannattaa kirjoja kirjoittaa.

Brittiläisen journalistin ja kirjailijan Nicholas Bestin Viisi päivää jotka vavisuttivat Eurooppaa on silminnäkijäkertomusten ja pontevan tutkimuksen perusteella kirjoitettu kuvaus toisen maailmansodan viimeisistä päivistä Euroopassa. Huhtikuun loppu ja toukokuun alku 1945 käydään läpi päivä päivältä erilaisilla näyttämöillä vieraillen.

Best on jäljittänyt kokemuksia esimerkiksi keskitysleirien vapautuksista (joulukuussa tutuksi tullut Felix Sparks vilahtaa tässäkin kirjassa!), Berliinin valloituksesta, Hollannin ruoka-avun kokemisesta, Hitlerin bunkkerin viimeisistä kauhun ja epäuskon täyteisistä päivistä, Mussolinin kuolemasta, natsihallinnon murenemisesta ja liittoutuneiden johtohahmojen päätöksenteosta ja uutistennälästä. Kirjassa vilahtaa useampi kymmenen tavalla tai toisella kuuluisaa henkilöä ynnä jokunen tavallisempi tallaaja. Tiesitkö esimerkiksi, että eräskin Josef Ratzinger, josta myöhemmin tuli paavi Benedictus XVI, karkasi rintamalta? Enpä tiennyt minäkään.

Viisi päivää jotka vavisuttivat Eurooppaa etenee kronologisesti ja tiivisti ja tuo esiin kiinnostavia näkökulmia ja kokemuksia. Ymmärrettävästi se kietoutuu pitkälti valtaapitävien kokemuksien ympärille, mutta itse en kokenut ratkaisua huonona: sotahistoriallisten yksityiskohtien tuntemukseni ei ole tasolla, jolla olisi pelkoa ylettömästä toistosta ja jo tietämieni asioiden "jauhamisesta". Toisaalta on vaikeaa arvioida, antaako tämä kirja kovin paljon sellaiselle lukijalle, joka harrastaa toista maailmansotaa enemmänkin. Voi olla, ettei. Sen verran pintaraapaisuksi kirja lopulta jää. Taustoja ei lähdetä avaamaan, vaan teksti alkaa suoraan keskeltä toimintaa.

Tyyli on hyvin journalistinen, ja paikoin saattoi unohtaa lukevansa tietokirjaa. Pikemminkin mieleen tuli turhan pitkäksi venynyt lehtiartikkeli jostakin populaarista historialehdestä. Aikajänne kirjassa on tiivis ja lyhyt, mikä perustelee vauhdilla etenevää ja tarinamaista kerrontaa, mutta toisaalta paikasta toiseen pomppiminen hieman häiritsi lukijaa, jonka piti muutenkin olla tarkkana siitä, mikä maa ja mikä valuutta oli kulloinkin meneillään.

Kirjaa varten on tehty runsaasti taustatutkimusta, mutta tekstiä ei ole kovin tarkkaan viitoitettu. Käytännössä vain suorat sitaatit on merkitty lähdeviittein. Lähdeaineisto on monipuolinen tutkimuskirjallisuudesta aikalaiskokemuksiin ja elämäkertoihin. Best on käyttänyt myös lehtiä, asiakirjoja ja muita arkistolähteitä teoksensa taustatyössä. Tekstissä näkyy perehtyneisyys aiheeseen ja toisaalta taito kirjoittaa vetävää tekstiä. Toisen maailmansodan viimeiset päivät nostattavat lukijankin jännityksen melkoiseksi, vaikka lopputulos on varsin hyvin tiedossa.

Viiden päivän intensiivinen kuvaaminen on epäilemättä ollut melkoisen suuri urakka. Jäin pohtimaan kirjan luettuani, olivatko kaikki sen esiin nostamat näkökulmat välttämättömiä. Kirjaan on tosiaan marssitettu huomattava määrä erinäisiä julkisuuden henkilöitä, mutta suurin osa heistä vain vilahtaa kuriositeettina taustalla. Mikä on näiden silminnäkijäkokemusten lopullinen "arvo"? Olisiko kokonaisuus ehjempi ja yhtenäisempi, jos kirjoittaja olisi keskittynyt sellaisiin ihmisiin ja kokemuksiin, joiden avulla olisi ollut mahdollista hahmotta laajempia kuvioita? Toisaalta kirjaa ei voi ainakaan syyttää tylsäksi tai ylettömiin yksityiskohtiin takertuvaksi, vaan sen otanta on laajahko ja poljento vauhdikas.

Toinen maailmansota on ollut tähän saakka minulle jonkinmoinen punainen vaate. En voi sietää siihen liitettyä paikoin hysterialta vaikuttavaa huumaa ja sodan suoranaista glorifiointia. Sellaiseen Viisi päivää jotka vavisuttivat Euroopaa ei sorru. Tavislukija saa siitä paljon irti. Luulen myös, että kirja toimii joskus vielä aika hyvänä opetusmateriaalina. Teksti on helppolukuista ja parhaimmillaan hyvin selkeää. Tämä kirja onnistuu vaikeiden ja monimutkaisten asioiden, tapahtumaketjujen ja ilmiöiden aukiselittämisessä paikoin hyvin mallikkaasti. Ihmisten kokemusten kautta rakennettu kuvaus sodasta on aidon tuntuinen ja samalla informatiivinen.

___

Kirja on seitsemäs suoritukseni Ihminen sodassa -haasteessa (kategoriana Maailmansodat).