Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 eli Lasten ristiretki
Suomentaja: Juhani Jaskari
Kansi: Markko Taina
Tammi 2012 (1. painos 1970)
190 s.
Slaughterhouse 5, or the Children's Crusade (1969)
Kirjakauppaostos.
Billy Pilgrim on aivan tavallinen yhdysvaltalainen mies. Hän on keskiluokkainen optikko, aviomies ja perheenisä. Toisaalta hän on toisen maailmansodan veteraani, Dresdenin pommituksesta sotavankina selvinnyt, paljon kuolemaa ja tuhoa nähnyt mies. Ja kolmanneksi: hän sattuu olemaan ajasta irrallaan. Kyllä vain, Billy Pilgrim pomppii ajassa edestakaisin ja on nähnyt esimerkiksi kuolemansa jo monta kertaa.
Aikamatkailu liittyy osin erääseen pieneen seikkailuun, jonka hän joutui pyyttämättä tekemään eräällä Tralfamadore-nimisellä planeetalla. Tralfamadoressa kaikki aika on läsnä nyt ja aina. Se ei ole lineaarinen eikä syklinen, vaan yhtäaikainen. Maan ihmiselle lähes mahdoton ymmärtää.
Teurastamo 5 eli Lasten ristiretki on klassikko, joka on odottanut lukemistaan jo pitkään TBR-listallani. Pidin kovasti Vonnegutin Kissan kehdosta, jonka luin pari vuotta sitten, mutta niin vain tarkempi herran tuotantoon tutustuminen on laahannut perässä.
Teurastamo 5 on samaan aikaan helppolukuinen ja tarkkuutta vaativa kirja. Teksti ja kieli on leikkisää, näennäisesti simppeliä, mutta tarina on painava ja sen sanomassa on ytyä. Kirja on koominen ja kauhea, se herättää ajatuksia ja toisaalta hieman ärsyttää. Aikahyppely on lukijalle haastava tarinallinen rakenne, joka sekä paljastaa että peittää.
Ihailen Vonnegutin tyyliä. Se tempaa mukaansa, se viihdyttää ja pohdituttaa. Vaikka kirjan aihe on vakava, Vonnegut ei saarnaa. Sen sijaan hän leikittelee satiirilla ja sodan absurdiudella, asettaa kyseenalaiseksi käsityksen ihmisyydestä ja inhimillisyydestä, sankariudesta ja kunniasta.
Billy Pilgrimin vaellus sotavankina maailmansodan repimässä Euroopassa on raastavaa luettavaa. Nuori mies kohtaa asioita, joita kenenkään ei pitäisi joutua näkemään. Hän saa kokea sekä lojaaliutta että petturuutta, sillä sankaruus ei synny yksin sodasta – kaikkea muuta. Dresdenin kohtaama tuho on niin massiivinen, että sotavankilaksi muutetun entisen teurastamon kellarissa sattumalta siitä selvinnyt porukka ei voi kuin tuijottaa eteensä maan pinnalle jälleen noustuaan.
Hyvästä, jopa erinomaisesta on joskus vaikeaa sanoa paljon. Teurastamo 5 on kirja, joka kestää monta lukukertaa. Se on toisaalta myös ajaton: sodan mielettömyys ja ihmisen absurdi sija siinä on aihe, joka ei valitettavasti koskaan vanhene. Niin se käy.
___
Teurastamo 5 on 41. ruksi TBR-listallani. Lisäksi se kasvattaa lukupottiani Ihminen sodassa -haasteessa (Kategoria: Maailmansodat).
Olen lukenut tämän kirjan joskus nuorena. Luin siihen aikaan paljon Vonnegutia. Ikäväkseni huomaan, etten muista kirjasta mitään. Tältä pohjalta on vaikea osallistua keskusteluun, joten antaa olla ;)
VastaaPoistaVoisitko kertoa mistä on peräisin "Es gibt kein Leben ohne kaputtes Leben"? Onko se edes saksalaista filosofiaa? Ja suomeksi: Ilman hajonnutta elämää ei ole elämää (?) Mitäköhän lause merkitsee?
Minulla on vielä paljon Vonnegutia lukematta. Tykkään miehen tyylistä, pitäisi vaan alkaa lukea, ei kai siinä muuta.
PoistaLausahdus on sitaatti saksalaiselta kirjailijalta ja teatterimieheltä Heiner Müllerilta. En ole Mülleria lukenut, vaan bongasin lauseen vuosia sitten Pentti Linkolaa käsittelevästä "Linkolan ajamana" -teoksesta. Minulle tuli siitä (tuosta sitaatista, ei Linkolasta) mukava olo: elämä on aina hieman rikki, ja niin on ihan hyvä. (Pitäisi ehkä joskus selvittää, mitä Müller on sillä oikeasti tarkoittanut...)
Hienoa, klassikko luettu! Tuo sana absurdius lienee juuri paras mahdollinen kuvaamaan aihetta ja sen käsittelyä. Taisinkin jo jossain mainita, että itselle tämä kirja oli nuorempana silmiä avaava kokemus kaunokirjallisuuden mahdollisuuksien suhteen.
VastaaPoistaMuistan kommenttisi. Tämä on monella tapaa vaikuttava kirja, kokeileva ja ilkikurinen ja kumminkin vakava pohjimmiltaan. Luin lopuksi kirjan alun uudelleen, jossa Vonnegut kirjoittaa kirjan taustasta – se toi paljon lisää jälkikäteen.
PoistaTeurastamo 5 on roikkunut myös minun TBR-listallani kauan - tai siis roikkuu siellä edelleen, sillä en ole saanut aikaiseksi lukea sitä. Tajusin juuri, että tekstisi on ensimmäinen arvio, jonka olen kirjasta lukenut. Tai ainakin minusta tuntuu, että sain nyt ensimmäistä kertaa kuulla, mitä kirja käsittelee. Kiinnostavaa!
VastaaPoistaKannattaa lukea, Nanna. Tämä on lopulta helposti ja nopeasti luettu, mutta syvä ja vaikuttava. Kyllä tästä löytyy blogitekstejä, mutta klassikot varmaan tipahtelevat harvemmin ja epäsäännöllisemmin eetteriin.
PoistaKiinnostava kirja, jonka olen ajatellut vielä lukea.
VastaaPoistaSuosittelen, tässä on monta tasoa ja ajatuksia herää.
Poistakiitos tästä, Suketus, sait lisäämään tämän hitaasti eteenpäin junnaavalle lukulistalleni.
VastaaPoistaOlen lukenut Wonnegutilta Cat's Cradlen. Tämän haluaisin lukea suomennettuna, sillä siitä en saanut englannintaidoillani kaikkea irti.
Lue ihmeessä suomennos, mielestäni se on hyvä (vaikka voiko sitä aina arvioida, jos ei ole alkukielistä vilkaissutkaan, en tiedä...). Vonnegutin kirjat ovat nyt kahden lukemani perusteella superhyviä, aion lukea ne kaikki!
PoistaMinäkin tämän parisen vuotta sitten luin, mutta jostain syystä teos ei kolahtanut ja sen lukeminen takkusi kovasti. Sen jälkeen en ole kirjailijalta muita teoksia lukenut. Pst, blogissani on sulle kysymyksiä ;)
VastaaPoistaVonnegutin tyyli taitaa olla sellainen, että se joko iskee tai sitten ei. Kiitos haasteesta, innostuinkin vastaamaan nopeasti!
PoistaHei! Voisinko käyttää ottamaasi kuvaa FB:ssä? Pidän lukupiiriä, jonka seuraava tapaaminen koskee tuota kirjaa ja haluaisin käyttää kuvaasi kansikuvana. :) Jos annat luvan, laittaisin linkin blogiisi tähän tekstiin.
VastaaPoistaHei! Voit käyttää kuvaa, ja kiva jos linkkaat. Hauskaa lukupiiriä ja lukuiloa myös!
Poista