Muriel Barbery: Siilin eleganssi
Suomentaja: Anna-Maija Viitanen
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Gummerus 2010
374 s.
L'Élégance du hérisson (2006)
Kirjakauppaostos.
Rouva Renée Michel työskentelee pariisilaisen hienostotalon ovenvartijana, on tehnyt sitä jo vuosikaudet. Leskeksi jäänyt rouva Michel on ulospäin juro mutta asiallinen, sillä hän haluaa pitää yllä roolinsa edellyttämät mielikuvat ja ennakkoluulot talon asukkaissa. Rouva Michel on kuitenkin sivistynyt, laajasti lukenut ja kulttuuria tunteva nainen, joka nauttii omalla tavallaan syrjäänvetäytyvästä elämästään lihavan kissansa Leon kanssa. Toisinaan talossa siivoojana työskentelevä portugalilaistaustainen Manuela pistäytyy Renéen luokse teelle ja leivoksille.
Talossa asuu yhteiskunnan kermaa. Yhdessä asunnoista maailmaa tarkkailee varhaisteini-ikäinen Paloma Josse: älykäs, vetäytyvä ja tarkkasilmäinen nuori nainen. Paloma on turhautunut edessään olevaan porvarilliseen ja täysin turhanpäiväiseen tulevaisuuteen, jonka oravanpyörään joutumista hän pitää väistämättömänä. Niinpä Paloma on päättänyt tappaa itsensä 13-vuotispäivänään. Sitä odotellessa hän haluaa merkitä ylös syvällisiä ajatuksia ja merkintöjä maailman liikkeestä. Pakkohan maailmassa on olla muutakin kuin päivälliskutsuja, mielialalääkkeitä, epätasa-arvoa ja typeryyttä?
Kaksi erakkoa tutustuu kuitenkin vahingossa toisiinsa, kun taloon muuttaa uusi asukas, vanhempi japanilainen herrasmies Kakuro Ozu. Samalla elämä ja jopa turhuudella vuorattu hienostorakennus alkaa paljastaa aivan uudenlaisia puolia molemmille.
Siilin eleganssi näkyi pari vuotta sitten aina silloin tällöin kirjablogeissa ja muuallakin. Erikoinen nimi jäi mieleen. Jostain alennusmyynnistä nappasin sen sitten mukaani ja nyt tuntui olevan sopiva väli kirjan lukemiselle.
Tuntemukseni kirjasta ovat ristiriitaiset. Alku käynnistyi tahmeasti, joskin kiinnostuin väistämättä sekä Renéesta että Palomasta. Renée piilottaa itsensä kiehtovasti maailmalta, mutta paljastaa ajatuksena lukijalle suorasukaiseen tapaan. Palomassa taas on varhaiskypsyyttä ja älykkyyttä, ja samalla surettaa tytön puolesta: missä olisi hänelle tasavertainen keskustelukumppani? Hänelle tekee mieli huikata, ettei kannata vielä luovuttaa. Joskus hän löytää kyllä toisia kaltaisiaan, kunhan malttaa odottaa.
Vaikka vei aikansa, ennen kuin totuin kirjan tyyliin ja yllättävien asioiden esiin nostamiseen ja pohdiskeluun, lopulta olin aika lailla myyty. Luvut ovat lyhyitä, molempien kertojaäänien huomiot pääsääntöisesti teräviä ja talon aulan, ovenvartijan kopin ja rikkaiden asuntojen pienet tapahtumat ja käydyt sananvaihdot viihdyttäviä. Sosiaalisen roolin rakentaminen ja ylläpitäminen on kiinnostava ilmiö, ja etenkin se hetki, kun vaivalla muodostettu rooli hitaasti murtuu, paljastaa ihmisistä paljon.
Toisaalta tarinassa on myös eräänlaista sadunomaisuutta ja sitä kautta umpirealistin silmin katsottuna epäuskottavuutta. Vaikka tunnelma on kokonaisuutena kuin hieman toisesta maailmasta, ei oikeasta arkipäivästä, vaikka sellaista kuvataankin, aivan täysin en onnistunut heittäytymään tarinan vietäväksi. Jokin harasi vastaan. Ehkä olen jossain mielessä tylsä pragmaatikko, mutta uskon siihen, että epätyydyttäville asiantiloille voi halutessaan tehdä jotain, eikä kellään ole ennaltamäärättyä kohtaloa, jota ei voisi muuttaa, jos niin päättää.
Mutta en minä täydellisyyttä vaadi pitääkseni jostain. Siilin eleganssi on viehättävä kirja, joka pitää lukijan valppaana ja herättää omia ajatuksia – paikoin tekee mieli alkaa väittää vastaan ja paikoin taas vain nyökyttelee tyytyväisenä. Tyhjänpäiväinen tämä kirja ei ainakaan ole, kaikkea muuta.
Sopii hyvin haudutetun teen kanssa, kiireettömiin hetkiin.
___
Siilin eleganssia on luettu paljon. Tässä muutamia muiden aatoksia: Linnea/kujerruksia, Katri/La petite lectrice, Valkoinen kirahvi/Opuscolo ja essielina/Sabinan knalli.
Osallistun kirjalla haasteisiin Vive la France! ja Mikä minusta tulee isona?, sen verran keskeiseen rooliin nousee Renée Michelin ammatti ovenvartijana.
Ihana kuva postauksessasi!
VastaaPoistaTämä on yksi lempikirjojani. Minusta kirja oli mukavan elämänmakuinen, fiksu ja oivaltava. Omalla kohdallani kirjassa ei häirinnyt juuri mikään. Nautin vain.
Kiitos. Tee kuuluu asiaan. ;)
PoistaMuistan ihastuneen postauksesi ja vilkuilin sen vielä uudelleen läpi luettuani itse kirjan. Tässä kirjassa on tosi paljon hyvää ja nautittavaa.
Suketus, tämä on pienen näyttämän suuri teos. Ihastuin Renéen heti. Ja Paloma on pikkuvanha, hän kaipaa juuri Renéen tapaista ja sitten tietty erästä herraa, joka tulee mukaan tarinaan. Uusi asukas talossa. Tästä kirjasta on pdetty paljon. Tätä on luettu nyt blogissani yhteensä noin 2 000 kävijän verran ja monet ovat ihastuneet. Pidin myös tästä tehdystä elokuvasta ja miten vaikuttavaa, Renée oli just sellainen, millaiseksi hänet ajattelin kirjan luettuani.
VastaaPoistaKatsin sanat yllä 'fiksu ja oivalta', sopivat tähän tismalleen. Sen lisäksi minä näin tietty tämn heti kuin näyttämöllä eli tässä oli jotain visuaalista.
Kiva kuulla, että kirja kerää suosiota. Luulen, että tätä on monen helppo lähestyä ja kirjasta nauttia, siis sellaisenkin, joka lukee vähemmän. Jännä tunnelma tässä on alusta loppuun, sadunomainen ja kiehtova. (Vaikka itse sitä realismia kaipasinkin.) Täytyypä harkita elokuvan katsomista, kun suositus on näin vahva!
PoistaHyvä kirja, mieleen jäävä! =D
VastaaPoistaTämän tosiaan varmasti muistaa, sen verran persoonallinen teos on kyseessä.
PoistaMinäkin pidän tästä kirjasta aivan valtavasti. Leenan tavoin pidin myös elokuvasta ja minusta se oli aivan harvinaisen onnistunut kirjaan pohjautuva elokuvatoteutus. Ehkä eniten Siilin eleganssissa minua viehättää se, että se on niin vahva kannanotto ihmisen arvokkuuden puolesta. Helposti voi ajatella jostakin kohtaamastaan ihmisestä, että mikäköhän tyyppi tuokin on ja tuomita hänet, vaikka hänellä voi olla valtavan rikas sisäinen maailma, jota hän ei vaan tuo julki. Ajatus siitä, että me kaikki olemme salaisuuksia toisillemme - salaisuuksia, joita olemme valmiit myös sopivan ihmisen kanssa jakamaan - on hieno ja sisältää suuria ulottuvuuksia. Kyllä, rakastan Siilin eleganssia aikamoisen paljon.
VastaaPoistaTäytyy tosiaan pitää mielessä elokuvasuositus. Aika vähän tulee katsottua elokuvia, mutta uteliaisuushan tässä kovasti herää. ;)
PoistaIhan totta tuo mitä kirjoitat. Ihmisellä on kirjassa selkeä arvo ja se ravistelee lukijaa olemaan tarkkaavainen uusia tyyppejä kohdatessaan. Koskaan ei voi tietää, mitä sen kuoren alla onkaan.
Tämä on mulla hyllyssä, aloitettuna. Odottelen, että milloin ehtisin tarttua ja lukea kokonaan. Alku tökki siinä mielessä, että kieli ei ole helppoa (luen ranskaksi). Olen kuvitellut lukevani kivuitta ranskaa, mutta tässä töksähti useamman kerran. Joku päivä vielä...
VastaaPoistaEhkä tuohon Vive la France! -haasteeseen voisi lukea jotain helpompaakin kuin L'élégance du hérisson tai Les Miserables... Voisi edetä paremmin. :)
PoistaHehe, ehkä tosiaan jotain helpompaakin voisi harkita... ;) Siilin eleganssissa saa tosiaan olla tarkkana jo ihan äidinkielelläänkin lukiessaan, saati sitten vieraalla kielellä, vaikka se vahva olisikin. Kirjan kieli on vähän erikoista kieltämättä. Toivottavasti innostut yrittämään uudelleen, kyllä tämä tutustumisen arvoinen kirja on!
PoistaMinäkään en ole voinut välttyä kuulemasta tästä kirjasta. En ole ollut kovin innostunut, vaikka toisaalta kirja kuitenkin vähän kiinnostaa. Nyt olen harkinnut lukevani sen tuohon Ranska-haasteeseen, mutta hmmm... Onkohan kieli sitten enkuksi kovin vaikeaa, jos Suomenkin kanssa pitää olla skarppina? Enkku kyllä taipuu minulta melko hyvin ja joka suuntaan, mutta kai silläkin jokin raja on. Noh, ehkä kokeilen jossain vaiheessa. Kirjastosta tuon saa eli jos ei innostakaan, niin ei ainakaan menetä mitään. :)
VastaaPoistaIlmaisin ehkä itseäni vähän epäselvästi, kieli sinänsä ei ole vaikeaa, mutta sillä käsitellyt aiheet ehkä vaativat enemmän skarppaamista (ainakin minulta, koska en päivittäin ajattele kovin filosofisesti, hah). Uskon, että selviät englanniksi. :)
PoistaKirjaa aloittaessani epäilin hieman tuskastuisinko siihen filosofiseen pohdintaan, mutta onneksi en, pidin lopulta kirjasta valtavasti :) Loppua jouduin pureskelemaan pidempään, mutta toisenlainen loppu olisi saattanut latistaa koko kirjan tunnelman.
VastaaPoistaTämä imaisi kivasti mukaansa, kun tyyliin tottui. Ja Renéesta varmaan riippuu paljon: jos hänestä pitää, lukeminen sujuu, mutta jos ei, saattaa takuta.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinun on pakko myöntää, että jätin kirjan aikoinaan kesken. En enää muista kirjasta oikein mitään, muuta kuin että alku tai ainakin puoliväliin saakka teos oli todella tylsä ja hahmot jotenkin ärsyttäviä. Ehkä pitäisi tarttua teokseen uudelleen, kun se tuolla kirjahyllyssä lojuu.
VastaaPoistaLuulen, että päähenkilöt jakavat mielipiteet aika tehokkaasti. Jos heistä ei pidä, lukeminen tuskin innostaa. Kaikista kirjoista ei onneksi tarvitse pitää, se vasta olisi inhaa jos pitäisi! Kokeile ihmeessä uudelleen, jos siltä tuntuu, mutta toisaalta maailma on pullollaan muitakin kirjoja. :)
PoistaTämä saattaisi ollakin mielenkiintoinen juttu... Olen kuullut kirjasta kehuja, mutta nyt kiinnostuin todella.
VastaaPoistaKuva teekannuineen on kaunis! :)
Kyllä tämä on aika kiinnostava tapaus. Sympaattinen ja vähän outo samaan aikaan.
Poista