2. toukokuuta 2012

Vallan williä menoa

Ei ole mitään, mihin tee ja pari suklaakeksiä eivät auttaisi. Tiedoksi epäilijöille.

Oli vappu. Käytiin tovereiden kanssa katsastamassa Vallilan Vapputanssit, joka osoittautui aivan mainioksi tapahtumaksi, vaikka tanssiminen jäikin väliin syystä että
a) väkeä oli ihan mustanaan
b) kaikesta elämää ohjaavasta gendersensitiivisyydestä huolimatta seurueemme sukupuolijako (4:1) vaikeutti paritansseja
c) avattu kuoharipullo kainalossa on yllättävän hankalaa humpata.

Oli kuitenkin hauskaa katsella hytkyvää tanssiväkeä ja iloista hengailua noin muuten vaan.

Loppuillan vietimme kalliolaisessa yksiössä juoden rommipaukkuja, syöden piknikeväitä ja kuunnellen kunkin voimakappaleita YouTubesta. (Listalla oli muun muassa 2. maanantai: Mixet tahdo olla mun kaa, Jukka Poika: Siideripissis, Elton John: The Circle of Life, Aerosmith: I Don't Wanna Miss a Thing, Eini: Koko tuotanto jne. Point taken?) Onneksi naapurit eivät olleet omiani, sillä erinäiset tulkinnat ja yhteislaulut olivat epäilemättä mieleenpainuvia.

Mutta niin, olipahan vappu! Tässä vielä todiste siis aivan villistä menosta:


Hei kaikki, olen Suketus ja tykkään hassuista naamiaisvarusteista! (Etenkin tuosta päällimmäisestä!)

Ja nyt on sitten toukokuu. Yksi deadline on ohitettu, sillä jos olisin halunnut jättää gradun tarkistettavaksi tälle keväälle, se olisi pitänyt tehdä toissaviikolla. Joten ei hätää, graduangsti jatkuu vielä pitkään. Elämäni oletettavasti viimeinen opintotuki nasahtaa tilille lähipäivinä, minkä jälkeen edessä on kai siinä mielessä aikuisuus, että yhteiskunnan (opiskeluaikaiseen elämään liittyvät) tulonsiirrot minulle päättyvät. Kattellaan sitten syksyllä uudestaan näitä asioita maisterinpaperit kourassa. Ahdistaa jo valmiiksi, mutta ei kerrota siitä kellekään!

Menneestä kuukaudesta vielä sen verran, että huomaan lukeneeni hyviä kirjoja (etenkin Poikani KevinUrho Kekkonen Strasse, Maan ääreen, Teemestarin kirja ja Kolme surulaulua Kosovolle jäivät mieleeni), aloittaneeni liian pitkään paitsiossa olleen hölkkäämisen, tavanneeni ystäviä ja nytkäyttäneeni monia asioita hieman eteenpäin. Ihan hyvä saldo, sanoisin.

Se, mikä ei nytkähtänyt mihinkään suuntaan, on viimeinen historian opintojen suorituskokonaisuus, jota varten pitäisi alkaa kahlaamaan esimerkiksi tuossa vieressä nököttävää Daniel Woolfin A Global History of History -nimistä mojovaa tiiliskiveä, jossa ei näytä edes juurikaan olevan kuvia. Hitto.  

10 kommenttia:

  1. Mukavaa, että tulit kaapista ulos noin kuvan muodossa. Kyllä sut nyt tunnistaa, kun tulet kadulla vastaan, pitää vaan tarkaan katsella mustaviiksisiä naisia.

    Mukavaa, että huhtikuun saldo näyttää positiiviselta ohi menneestä dead linesta huolimatta.

    ja ahdistellaan yhdessä edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! Helppo huomata! (Ja miten niin muka yritän olla "anonyymi"?) :D

      Joo, kyllä se on positiivinen, kun ei mitään aivan pakottavaa tarvetta siihen loppurutistukseen vielä ollut. Syyskuu siintää tällä hetkellä seuraavana suunnitelmana...

      Kyllä, vertaistukea jatkossakin!

      Poista
  2. Hauska saada kasvot blogiystävälle. Viikset taitavat tehdä tuloaan muotiin etenkin näinä aikoina?

    Tsemppiä gradun kanssa! Minua ahdistaa väitöskirjakäsikseni, joka jää varmaan ikuisesti kesken ja muiden töiden jalkoihin, mutta onneksi on aina hyvät kaunokirjat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin olen ymmärtänyt, ja aallonharjalla on oltava! ;)

      Kiitos kiitos, samaa toivotan sinulle! Miksi minustakin tuntuu, että kaunokirjat pelastavat monelta tuskastumiselta... ehkä toisaalta vievät myös aikaa, mutta se on sen arvoista. Aina.

      Poista
  3. Hei angstaillaanx yhdessä vähän, meillä oli tänään OAJ:n infotilaisuus jossa lähinnä puhuttiin työttömyyskassasta. :D

    Mutta onneksi on viiksiä ja keksejä ja hyviä kirjoja, minä aloitin vihdoin Franzenin!!

    VastaaPoista
  4. Haha, meillä oli varmaan se sama viime vuonna :D Pidetään tulevat opet kiinni realismin syrjässä, niin ei pääse ylpistymään!

    Niinpä! Ja Franzen, oih... Pääset nauttimaan siitä ekaa kertaa. Onnekas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja etteivät vaan uskoisi saavansa joskus jotain töitäkin. ;)

      Poista
  5. Minä palautin oman graduni viime viikolla. Melkein on jo ikävä sitä. Nyt luen viimeiseen oikiksen tenttiin tai oikeammin kulutan aikaa kirjablogeissa.

    Mutta jännä elämänvaihe tämä. Kun on paljon takana, eikä oikein tiedä mitä on edessä. Tsemppiä sinulle, vielä tulee sinunkin graduusi viimeinen piste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä onnekas! Tosin ymmärrän, että rakkaasta lapsesta irti päästäminen tuntuu kyllä kummalliselta. Minäkin yritän lukea vielä viimeisiä pakollisia kirjoja, ajattelin tosin tentin sijaan tehdä niistä esseen.

      Pientä kauhua on kieltämättä ilmassa, kun todella tuttu elämäntapa tulee pakostakin muuttumaan. Mutta kyllä näistä selvitään ;) Ja kiitos!

      Poista

Kiitos kommentistasi!