8. toukokuuta 2012

Mehiläisten salaisuudet plaa plaa plaa



Sue Monk Kidd: Mehiläisten salaisuudet
Suomentaja: Helinä Kangas
Bazar 2005
349 s.
The Secret Life of Bees (2002)

Omasta hyllystä.


On vuosi 1964 Etelä-Carolinassa. 14-vuotias Lily elää kahdestaan väkivaltaisen ja umpimielisen isänsä T. Rayn kanssa persikkatilalla ja haaveilee toisenlaisesta elämästä aina kun uskaltaa. Lilyn äiti on kuollut tapaturmaisesti tytön ollessa nelivuotias, ja Lily kärsii kovasti äidittömyydestään ja isänsä tunteettomuudesta. Kun perheen kotiapulainen Rosaleen joutuu vaikeuksiin uunituoreiden kansalaisoikeuksiensa ja pikkukaupungin punaniskojen ristiriidassa, Lily ja Rosaleen lähtevät pakomatkalle etsimään niin totuutta Lilyn äidistä kuin vastauksia muihinkin elämän suuriin kysymyksiin. He päätyvät kolmen sisaruksen, Augustin, Junen ja Mayn pyörittämälle Mustan Madonnan hunajatilalle, jossa monet solmut alkavat vähitellen aueta.

Mehiläisten salaisuudet tarttui mukaani muutamalla eurolla jostakin kirja-alesta, nimi oli tuttu ja muistin lukeneeni siitä joskus jossain. (Parhaat perusteeni uusien kirjojen hankkimiselle ovat usein juuri tätä luokkaa.) Kaipasin jotain mukavaa luettavaa, joten tulin tarttuneeksi tähän.

En voi sanoa olevani erityisen ihastuksissani tästä kirjasta. Huolimatta siitä, että se sijoittuu yhteen ehdottomaan suosikkimaisemaani, Yhdysvaltojen syvään etelään, se ei onnistunut nostattamaan minua piiruakaan maan pinnan yläpuolelle.

Kyseessä on ennen kaikkea Lilyn kasvutarina, teinitytön matka omiin juuriinsa ja omaan sieluunsa. Harmi vain, että Lily on suhteellisen ärsyttävä pikkupimu, mustavalkoisesti ajatteleva, naiivi ja monin tavoin äärimmäisen ehdoton. Niin, tokihan on oltava jotain, mistä kehittyä eteenpäin, mutta erityisen onnistuneesti se ei kirjan kuluessa tapahdu.

Lilyn tunteet kuollutta äitiään kohtaan vaihtelevat tolkuttomasta ikävästä ja lähestulkoon palvonnasta aina repivään suuttumukseen ja jopa vihaan varsin jyrkästi, ja ne ovat hyvin ehdottomia, etenkin kun hän alkaa saada lisää tietoja äidistään, ja tästä tulee unikuvan sijaan todellinen ihminen. Sellaistahan se teini-iässä taitaa olla, mutta minua ärsytti silti. Ehkä se, että olen itse painiskellut masennuksen ja väsymyksen kanssa, on aiheuttanut sen, etten millään jaksaisi edes yrittää ymmärtää niitä, jotka näkevät masennuksen jonkinlaisena tahallisena tekona ja henkilökohtaisena loukkauksena muita kohtaan. Lilylla on vielä paljon opittavaa. Olisin toivonut kirjailijan kasvattavan päähenkilöään enemmän tässäkin suhteessa, kun kerran kasvutarinasta on kyse.

Olin jotenkin myös luullut, että niihin mehiläisiin liittyisi jotain erityisen mystistä, mutta eipä nyt sitten liitykään. Ne muodostavat kyllä mielenkiintoisen ympäristön, jossa Lily voi pohtia elämän suuria kysymyksiä, mutta puolitiehen tämäkin teema jää. Mustan Madonnan tilan naiset ovat mielenkiintoisia hahmoja, joskin hieman yksiulotteisia: May superherkkä keijukainen, June ennakkoluuloinen ja kovapintainen, August viisas, lempeä, kärsivällinen ja äidillinen. Heidän pyörittämänsä Neitsyt Mariaa ja jonkinmoista mystiikkauskontoa yhdistelevä "lahko" olisi voinut olla todella oivallinen osa tarinaa, mutta mielestäni se jää kuitenkin aika latteaksi.

Mehiläisten salaisuudet oli minulle aivan yhdentekevä lukukokemus. Kevyet uskonnollissävytteiset self-help-fibat siitä irtoaa, ja yhdessä ärsyttävän päähenkilön ja monin tavoin vajaiksi jääneiden (alunperin mielenkiintoisten!) teemojen kanssa tämä cocktail ei vain yksinkertaisesti toimi meikäläiseen.

Huomattavasti positiivisemmissa tunnelmissa tämän on kokenut Katri, Sonja taas tunsi olonsa ärsyttävän neutraaliksi kirjan luettuaan.

So American: Southern Fiction ja Etelä-Carolina. 
Lisäksi saan tämän myötä ruksittua yhden kohdan TBR-listaltani.

(PS. Jos joku kokee haluavansa tämän kirjan itselleen, ei muuta kuin ilmoitusta siitä! Muussa tapauksessa tämä päätyy kirjaston vaihtohyllyyn.)

11 kommenttia:

  1. Tosiaan, harmi ettet innostunut tästä. Minä luin tämän ekan kerran muutama vuosi sitten ja pidin tosi paljon. Pitäisikin lukea tämä uudestaan nyt. Mutta hienosti perusteltu arvio, joten tyydyn siihen, että kaikki vaan ei voi samoista kirjoista tykätä ;).

    VastaaPoista
  2. Olet armollinen minulle, itse olen aika herkkä suosikkikirjojeni suhteen ;)

    En ihan täysin halua lytätä Mehiläisiä, koska ymmärrän kyllä, että tästä kirjasta todella voi myös pitää. Kuulisin kyllä mieluusti sinun pohdintojasi sitten, kun luet tämän uudelleen! Mikäli siis haluat rakkaasta kirjasta kirjoittaa.

    Onneksi tosiaan kaikesta ei ole pakko pitää, ja onneksi monesti löytyy myös yhtäläisiä intohimoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan lukea tämän kesän aikana ja kirjoitan ehdottomasti tästä blogiinkin :). Kiva katsoa mitä mieltä olen tästä nyt vähän vanhempana. :)

      Poista
  3. O/ O/ O/ Minäminäminä! Voi saisinko sen? En ole lukenut tätä, mutta elokuvasta pidin valtavasti ja tämä kirja on iät ajat ollut lukulistallani. Vaikka et ihan syttynykään, taidan silti kokeilla, miten tämä minuun vaikuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat! Ihailtavaa nopeutta! Ja parasta tietysti, että kirja pääsee uuteen kotiin.

      Laita osoitteesi meilillä tulemaan (suketus85ATgmailPISTEcom) niin laitan kirjan postiin! :)

      Poista
  4. Hmm, alkuasetuksiltaan ihan mielenkiintoisen oloinen kirja. Minä olen nimen perusteella ajatellut tämän todella liittyvän jotenkin mehiläisiin, siis todella todella, höh.

    Vähän sellainen fiilis, että tällainen kasvutarina ei ihan iskisi mutta ehkä joskus myöhemmin.

    Oletko muuten lukenut Luonnonlapsi Calpurnia Tatea? Se on periaatteessa nuorten kirja mutta jotenkin todella suloinen ja hymyttävä vaikkei aina ihan realistinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin uskoa, että tämä kirja voi olla jonkinlainen hyvänmielen kirja sopivassa mielentilassa, mutta mikä se sopiva mielentila on, sitä en tiedä :D (Ei siis toimi minulle, mutta en mene sanomaan, etteikö toimisi jollekin muulle, kuten Sannan tapaus osoittaa!)

      Enpä olekaan lukenut, laitan muistiin! Kiitos.

      Poista
  5. Hmmn - ehkä en menettänytkään paljoa kun en raahannut tätä messuilta kotiin. Hyvä niin.

    VastaaPoista
  6. Ooh, olipa mainio kirjoitus - ihan kuin omat ajatukseni, joita en tosin noin rohekasti tuonut esille ;)) Luin siis tämän kirjan jokunen aika sitten enkä oikein innostunut. Tuolloin googlettelin bloggaajia, jotka olisivat tämän kirjan lukeneet, mutta kovin vähän löytyi osumia. Kumma juttu, sillä nyt googlettelin uudelleen ja löytyi paljon enemmän. Siksi siis löysin sinunkin arviosi vasta nyt.

    Minäkään en pitänyt Lilystä, en muista olleeni itse noin "tietämätön" enkä edes jyrkkä tuossa iässä. Tosin aikahan toki eri, samoin olosuhteet. Mutta silti (itsekin melko paskoissa olosuhteissa varttuneena olen kenties joskus vähän "ankara").

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hauskaa, että samanmielisyyttäkin löytyy myös negatiivisissa lukukokemuksissa aina silloin tällöin. ;) Minä olen jo aika pitkälti unohtanut koko kirjan, mutta nyt kun jätit kommentin tähän, mieleeni palasi taas, kuinka turhauttavana koin lukemisen, kun en yhtään ymmärtänyt päähenkilön ajatuksia.

      Minä taisin olla teininä kyllä joissain asioissa aika jyrkkä ja ainakin rasittavuuteen saakka draamaan taipuvainen, mutta se ei muuta miksikään sitä, etten pidä mustavalkoisista teinihenkilöistä kirjoissa. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!