16. toukokuuta 2012

Elämänlaadun osatekijöitä


Se on nyt nimittäin sillä tavalla, että tämän henkilön elämänlaatu kohosi pari(sataa) pykälää pelkästään tänä aamuna, kun polkaisin kuvassa näkyvän uuden ystäväni ensimmäistä kertaa työmatkalle. Ne reilut kahdeksan kilometriä menivät kuin siivillä, hymyilin leveästi kypäräni alta ja pyörätien pinta vain vilisi. Ohittelut olivat maltillisia, mutta todettava on, että katsellessani sitä mummopyörillä mankelointia en ikävöinyt omaa vanhaa kolmevaihteista Helkamaani pätkääkään. Tämä Crescent nimittäin lentää.

Ja ei, en kyllästy puhumaan pyörästäni tai pyöräilystä noin ylipäänsä. Aivot oikein huutamalla vaativat, että pitempi pyörälenkki pitäisi päästä tekemään. Pian.

Liikuntakärpänen surisi eilen siinä mielessä hämmentävään malliin, että menin zumbaan. Edellinen kertani oli maaliskuussa 2011. En ole erityisen sensuelli ihminen siinä mielessä, että liikehdintäni ei varmaankaan ole sulokkaimmasta päästä, mutta jonkinlainen rytmitaju minulla kuitenkin on. Eilen jouduin kuitenkin toteamaan, että näytän aika hölmöltä lantiota ketkuttaessani. Ei se tosin haitannut, nauratti vaan. Ryhmäliikunnassa kummallisinta on se, että usein tunnen olevani melkein ainoa hikoileva punanaama - monet näyttävät tunnin jälkeen jokaista hiussuortuvaa myöten tismalleen samalta kuin sen alkaessa. Ei sillä, että itse vastaavaa mitenkään tavoittelisin, mutta kyllä se saa pohtimaan, mistä se johtuu. Aineenvaihdunnan eroista? Kuntotasosta? Toisaalta, ainakin tiedän itse liikkuneeni, kun paita liimautuu selkään ja otsatukka naamaan. Ja se oma fiilis kai on olennaisin pointti. Tässäkin.

Tulevat viikonloput vaikuttavat suorastaan mahtavilta: ensi viikonloppuna juhlitaan enoni 50-vuotissynttäreitä hänen ja vaimonsa mökillä hyvin epävirallisissa tunnelmissa, sitä seuraavana porhallamme V:n kanssa neljäksi päiväksi omalle mökille Joensuuhun (auto järjestyi, hurraa!). Veljeni on ohjeistanut meille kaikenlaista pikkupuuhaa, ja kaiketi on suotavaa totella. Olen niin iloinen siitä, että hän on muutaman vuoden suvantovaiheen jälkeen jälleen kiinnostunut saaremme kohtalosta, etten todellakaan valita pienestä piiskauksesta. Luvassa on siis pitkän viikonlopun verran hiirenpaskan hinkkaamista lattioista, niiden muutaman kaapin järjestelyä edes takaisin, puunkaatamista, haravointia... Niin, ja sitä ihteään, mökkeilyä. Saunomista, grillaamista, mökin terassilla istumista, ehkä jopa talviturkin heittäminen. Kelpaa mulle, jos joku kysyy.

Niin, ja aivan ehdottomasti täydellinen nettihiljaisuus.
Graduakaan en aio ajatella.

Sen sijaan tällä viikolla olen ajatellut ja tulen ajattelemaan sitä varsin mallikkaasti: kahden päivän saldona on yhdeksän liuskaa järkevää tekstiä säntillisine nootteineen, ja melkein saman verran aion vielä tuhertaa. En tosin tänään, sillä tänään istun töissä ja keskityn bloggaamiseen Päiviö Tommilaan työntekoon. Mutta noin muuten tilanne on suorastaan mainio! Hyvä minä! Kyllä se sieltä vielä valmistuu.

8 kommenttia:

  1. Heitinpä sinua haasteella, saat pohdittavaa työpäivän lomaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tartunkin heti toimeen! (Kyllä, olen nytkin töissä.)

      Poista
  2. Pyöräilykauden avaaminen on todellakin ollut huikeaa!:) Jo pari viikkoa sitten katselin kateellisena, kun moni viilletti pyörällään niin onnellisen näköisenä, mutta itse en saanut sitten millään pumpattua pyöränkumeja talviunien jälkeen. Muuton jälkeen pyörästä on kuitenkin tullut tärkeä osa arkea, ja onhan se nyt todella hauskaa suhahtaa kaakkolasta keskustaan junaa odottamaan kauniina kesäaamuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta. Oikein harmittaa, kun meni monta viikkoa hyvää pyöräilyaikaa hukkaan, kun en saanut hommattua tätä uutta kapinetta aiemmin enkä myöskään halunnut "turhaan" huollattaa vanhaa (nyt sovimme, että vien sen äidille, joka huollattaa sen sitten kunhan ehtii). Mutta nyt otan kaiken takaisin korkojen kanssa ;)

      Poista
  3. Zumbareissusi kuvaus kuulostaa todella tutulta. Edustan itse pientä ja pönäkkää maatiaisrotua, joka ei kovin vähällä esteettiseen hetkutukseen taivu. Naamakin punertaa luvattoman helposti. Hauskaa, että samantapaisilla lähtökohdilla varusteltu toveri punanaama uskaltaa irrotella. Itse olen niin varautunut ja nolo etten saa mentyä. :)

    Ja uu, mökkeilyä. Tykkään! Saari kuulostaa aika idylliseltä. Leppeitä kelejä (ja hiljaisia naapureita)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä toveri punanaama totesi zumban hauskaksi, mutta aikoo silti pitäytyä ainakin jonkin aikaa turvallisemmaksi kokemissaan lajeissa, kuten riittävän pimeässä salissa harrastetussa spinningissä ja lenkkeilyssä. Kerään rohkeutta seuraavaan kertaan (ja johonkin uuteen lajiin, ehkä). ;)

      Kohta jo pääsen saareen, mahtavaa! Naapureista ei siellä ole haittaa, sillä koko reilu hehtaari on minun ja veljeni ikioma. :)

      Poista
  4. Tilasin juuri Åkulla Crescentin ja sain viimevuoden mallin ihan huokealla hinnalla näin syksyllä. Tuskin maltan odottaa, että saan uuden pyörän hyppysiini! Löysin blogi-kirjoituksesi juuri tehtyäni tilauksen ja hauskaa oli se, että minullakin on entinen/vanha pyörä myös Helkama kolmella vaihteella. Ostin Helkaman uutena ja se oli ensimmäinen "uusi" polkupyöräni. Silloin tosin kitsastelin, ja tyydyin vain kolmeen vaihteeseen - nyt se kaduttaa. Kaunishan tuo mun Kaunotar on ja ihan peruspyöräilyssä pärjää myös sillä - mutta kaipaan kyllä enemmän vaihteita. Ehkäpä laitan Kaunottaren myyntiin ensi keväänä. Mukavia pyöräilyhetkiä sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, hauska sattuma! Ja onnittelut erinomaisesta ostoksesta, minulla ei näin muutaman kuukauden ahkeran polkemisen jälkeen ole mitään valitettavaa. Loistopyörä! No takakumin onnistuin puhkaisemaan, mutta se ei ollut pyörän vaan polkijan vika. Vauhdikkaita kilometrejä sinullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!