17. toukokuuta 2012

Vastauksia



Sain Jaanalta haasteen vastata 11 kysymykseen. Senpä tietenkin teen, koska en voi vastustaa listoja, kysymyksiä tai haasteita. Kiitos Jaana! 

1. Muistorikkain päiväsi?
Apua miten vaikea kysymys! En ole saanut lapsia, mennyt kihloihin tai naimisiin enkä valmistunut maisteriksikaan vielä - varmasti sellaiset päivät ainakin olisivat niitä. Tarkkojen päivien sijaan olen kokenut muistorikkaita ajanjaksoja ja hetkiä, joita ovat vaikkapa interrail kesällä 2005, kun päädyin Berliiniin, rakastuin kaupunkiin ja jäin sinne viideksi päiväksi, vaikka piti nähdä vielä vaikka mitä muitakin paikkoja tai syksy 2004, kun lähdin au pairiksi Kaliforniaan ja neljä ystävääni olivat saattamassa minua matkaan joskus aamuviideltä, vähän itketti mutta enemmän olin innoissani. Ylipäänsä muistan paremmin ihmisiä, tunnelmia ja paikkoja kuin varsinaisia tapahtumia. 

2. Kesäsuunnitelma numero 1. 2012?
Gradu. Enough said. (No, aion myös mökkeillä, juoda pussikaljaa, käydä vähän töissä ja urheilla, mutta The Big G on ykkössuunnitelma.)

3. Kesäbiisisi, vai onko sinulla sellaista?
Olen vähän hullaantunut Elokuuhun. Ja Palefaceen.

4. Mitä sinulle tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta Venäjä?
Pelmenit! Nam! Meinasi mennä pasmat sekaisin, kun MeNaisissa oli joskus aiemmin keväällä reseptiohje - pakkohan niitä on kokeilla itsekin tehdä! (Ei, en ole saanut vielä aikaiseksi, mutta lehti on kaiketi tallella jossain.) Olen käynyt Venäjällä kolme kertaa: Voronezissa ja Moskovassa sekä Pietarissa, ja ensimmäisellä reissulla (kahden viikon opintomatka Porvoon amiksesta) monet ennakkoluulot saivat kyytiä. Sen jälkeen olen tosiaan vieraillut kahdesti Pietarissa (molemmat reissut joulukuussa) ja haluaisin mennä uudelleen. Vaikka viimeksi kaikki ei mennytkään ihan hanskaan.

5. Kirjasto, kirjakauppa vai antikvariaatti/kirpputorit, toisin sanoen mistä hankit kirjasi?
Kaikki käy! Kirjastosta eniten, ehdottomasti. Kirppareilta aina helmien tullessa vastaan. Kirjakaupasta (joko livenä tai netissä) myös, vaikkei oikeastaan olisi varaa ostella niin paljon kirjoja kuin ostan. Toisaalta nipistän sitten muusta: pesen naamani marketin meikinpoistoaineella ja ostan vaatteita pääasiassa alennusmyynneistä. Kirjoista en luovu!

6. Paras paikka Suomessa?
Oman kodin lisäksi mökkisaaremme Joensuussa, jonka olemme veljeni kanssa perineet isänäidiltämme. En lapsena viihtynyt siellä niin hyvin kuin Lapin mummolassa (joissa molemmissa siis vietimme varsin paljon aikaa, joskin Lapissa huomattavasti enemmän, sillä äidilläni oli ja on edelleen opettajan kesäloma), ja sitten kun isäni kuoli, emme juurikaan enää käyneet mökillä ja se oli monta kesää hyvin hyvin vähällä käytöllä, kun mummikaan ei enää jaksanut eikä pystynyt sinne menemään. Kun tulin täysi-ikäiseksi, pääsin kulkemaan mökille itsekin ja monta juhannusta siellä on tullutkin vietettyä milloin milläkin kokoonpanolla - suurin osa mukana olleista ystävistäni on ihastunut paikkaan ikihyviksi. Nyt, kun mökki on virallisesti ollut omaa omaisuuttani kohta kolme vuotta, suhde siihen on muuttunut. Haluan pitää siitä vieläkin parempaa huolta, käydä siellä useammin ja luoda siihen uudenlaisen siteen. Alku on ainakin ollut lupaava. Pohjois-Karjalassa sieluni lepää.

7. Milloin opit lukemaan?
Olin kuusivuotias, kun kerran Lahden mummolassa isäni vanhan Aapisen sivuilla olevat kirjaimet alkoivatkin muodostaa ihan uusia kuvioita - sanoja. Se oli aivan huikea fiilis! 

8. Oho, tämä jäikin välistä.

9. Mitä historia sinulle merkitsee?
Ammattia, pohjatonta aarrearkkua, juuria, merkityksiä, syitä ja selityksiä. 

10. Mitä urheilua harrastat mieluiten ja miksi?
Monenlaista, en osaa taaskaan valita! Pyöräilyä siksi, että se on vapauttavaa. Hölkkää siksi, että siinä kehittyy koko ajan. BodyPumpia siksi, että nautin (kohtuullisesti) kivusta (ja joskus kieltämättä härskin paljon siitäkin, jos minulla on enemmän painoja kuin vieressä hikoilevalla). Sulkapalloa siksi, että laji ei ole tippaakaan tylsä, koskaan, ja siksi, että saan sen ansiosta tavata joka viikko ystävääni Heidiä vähintään kerran. ;) Kaikelle muullekin olen avoin, koska liikunnasta tulee yksinkertaisesti aivan tolkuttoman hyvä olo sekä varsinaisen urheilusuorituksen aikana että sen jälkeen.

11. Lempielokuvasi?
Nyt pakotan itseni valitsemaan vain yhden ja se on Quentin Tarantinon huikea Pulp Fiction.  

12 kommenttia:

  1. Kiitos vastauksista ja numerot eivät koskaan ole ollut vahvin puoli, mutta olisi pitänyt tietää, että 7 jälkeen tulee 8 =D

    Paleface, my man... ja gradulle iso tsemppi.

    Minulle Pohjois-Karjala ja Joensuu on tullut vasta muutamina viime vuosina tutuksi, sillä miehen veli asuu siellä.

    Onneksi minulle ei kukaan ole jättänyt mökkiä, ainakaan sellaista, jossa ei ole sisävessaa, perinnöksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, sitä sattuu paremmissakin piireissä ;)

      Minulla on tosiaan isänäidin sukujuuret Pohjois-Karjalassa, mutta suku ei ole suuri. (Isänisän puolelta en tunne ketään, siis yhtikäs ketään, ukki kuoli jo vuonna -63 isäni ollessa vasta neljävuotias, se varmaan on vaikuttanut asiaan eniten.) Paikkana se on kumminkin sitäkin tärkeämpi.

      Juu, ei ole sisävessaa eikä sähköjä, joten eräjormailua saa harrastaa ihan olan takaa tämän perinnön myötä ;)

      Poista
  2. Meillä on paljon yhteistä. Olen viime aikoina salaa tykännyt myös Elokuusta. Paleface kuuluu kuuntelulistalleni myös. Pohjois-Karjalassa lepää myös minun sieluni. Siellä on lapsuuteni, "minun" maisemani ja muistoni. Yhä vaan enemmän ja enemmän muistelen siellä käydessäni (sitä se ikä tekee ja se, että en ole asunut siellä enää n. 11 vuoteen..). Pienenä ihmettelin, kun sukulaiset tulivat kauempaa ja kummastelivat kuinka tuossakin pellolla on jo tuollainen koivikko ja voi kuinka maisemat ovat muuttuneet. Nyt teen itse sitä samaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siinä taitaa käydä, kun vuodet vierivät ja välimatka sitä myötä kasvaa. :) Minun lapsuudenmaisemani on kasvavassa radanvarsikaupungissa Keski-Uudellamaalla, joka tuntuu hyvin epäeksoottiselta kaikin tavoin, vaikka sielläkin muutoksia tietysti tapahtuu.

      Reilun viikon päästä pääsen taas haistelemaan vaarojen tuulia ja pikkujärvemme tuoksua, en malttaisi odottaa!

      Poista
  3. Näitä vastauksia on minusta tosi kiva lukea :). Ja söpö karvakaveri tuolla kuvassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin, ja niitä on kiva kirjoitella. Karvakaveri on livenäkin ihan söpö, joskin pari yötä se on taas päättänyt riehua ihan olan takaa ja aiheuttanut harmaita hiuksia. Ja nyt sillä ei tosiaan ole enää toista kulmahammastakaan. :D

      Poista
  4. Tämä on kyllä ihana haaste, miä tykkään! :)

    Ja tuo Pulp Fiction. Girl, you'll be a woman.... JA DÄDÄM ÖVERIT! Ja Samuel L. Jackson jajajaja. Ah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on!

      Olen nähnyt Pulp Fictionin aivan tolkuttoman monta kertaa. Ja se kolahtaa silti joka ikinen kerta uudestaan.

      Poista
  5. Olipa hauska lukea näitä vastauksia, täällä (päässäni!) soi juuri nyt Soutaa huopaa. Se on niin tarttuva...

    Minä olen jotenkin huono pyöräilijä, juoksu on enemmän minun juttuni. (Joskaan se ei juuri nyt suju kauhean hyvin. Prkl.) Mietin tässä saisinko ylipuhuttua miehen lähteämään kesän ensimmäiselle sulkismatsille..

    Hauskaa vapaapäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatilla on myös ihana! Ja tarttuva!

      Minäkään en ehkä ole erityisen hyvä pyöräilijä, liikenteen sekaan meneminen ahdistaa ja suosin reittejä, joilla pääsee polkemaan pyörätietä. Mutta se itse liike on mahtava.

      Kannustuspotku juoksemiseen ja mahdolliseen sulkapalloon! ;)

      Poista
  6. Olipa kiva kuulla, että sinun(kin) sielusi lepää Pohjois-Karjalassa. Minä olen asunut nyt aika tarkalleen puolet elämästäni (ja käytännössä koko aikuisikäni) täällä pääkaupunkiseudulla (+ Englannissa), mutta tunnen itseni edelleen voimakkaasti myös pohjoiskarjalaiseksi. Meillä sieltä on käytännössä koko suku, vaikka osa on lähtöisin rajan takaa ja toinen puoli alunperin Savosta.

    Muutenkin oli kiva lukea näitä, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tällainen wannabe-pohjoiskarjalainen. Isänäiti oli sieltä tosiaan kotoisin, vaikka asuikin suurimman osan elämästään muualla, pääasiassa Lahdessa. Joensuussa jäljellä oleva suku on olemattoman pieni, eikä minulle erityisen läheinen. Siitä huolimatta tuntuu, että paikkana Pohjois-Karjala tulee minulle koko ajan tärkeämmäksi.

      Kiva että luit. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!