29. toukokuuta 2012

Cityhippi vapaana luonnossa, osa I




Olen palannut kaupunkiin ja arkeen neljän ja puolensadan kilometrin sekä mielenrauhan päästä. Kolmen yön irrottautuminen puurtamisesta teki nannaa, ja aika tuntui kuluvan Pohjois-Karjalassa aivan toisella tahdilla. Tiedän sen tietenkin olevan vain harhaa, mutta koska se on nautinnollista harhaa, en välitä.

Menomatkalla koimme varsinaisen seikkailun, kun laina-auton eturengas sanoi Mäntsälä E:n kohdalla POKS. Enpä olekaan ennen ajanut autoa tyhjällä renkaalla. Pääsimme hengissä ulos moottoritieltä ja hetken aikaa tuhoa pällisteltyämme (ja todettuamme, ettei autossa ole just tällä kertaa mukana sen enempää tunkkia kuin renkaisiin natsaavia työkaluja) ratkaisu löytyi lähempää kuin olisimme osanneet toivoakaan, sillä aivan vieressä oli rengasliike, jonka aukeamiseen ei ollut edes tuntia. Saimme vielä avuliaan satunnaisen asiakkaan jelppaamaan, joten matka pääsi jatkumaan parin tunnin viivellä.

Mitä opin?

1) Tarkista ennen matkaan lähtöä, että kaikki asiaankuuluvat välineet ovat paikoillaan ja että ne myös toimivat.
2) Kun yksinäinen naishenkilö istuu pientareella rengasrikkoisen auton vieressä (ja odottelee miestä palaavaksi apuvoimien kanssa), jokunen paikallinen herramies pysähtyy kyllä tarjoamaan apuaan. Ties vaikka olisin hyvässä lykyssä voinut löytää uuden sulhasen tällä menetelmällä. (No, ei tarvinnut, tuossa vanhassa ei ole nimittäin mitään vikaa, mutta jos tarvetta olisi, niin...)

Perille päästyämme totesimme tiluksien olevan kutakuinkin kunnossa muutamia tuulenkaatamia puita lukuunottamatta, panimme saunan lämpiämään ja muurikkapannun tulille.


Tältä meilläpäin näyttää. Kaipaisin uusia kalusteita terassille, ja ovet pitäisi lakata.

Huomatkaa myös ylimuodikkaat Hai-saappaat, jotka pääsivät tuossa ympäristössä jopa oikeaan käyttötarkoitukseensa – eivät pelkästään imagonrakennustarpeiksi, niin kuin niille on kaupunkiolosuhteissa tupannut käymään meikäläisen käytössä ollessaan.

Mökki on siis saaressa, ja energianlähteinä toimivat kaasu (jääkaappi ja hella) ja aurinkopaneelit (pikkusähköä esim. pariin lamppuun), joista jälkimmäiset eivät tällä hetkellä toimi. Ollapa insinööri, sanoi humanisti mökillä... No, velipoika menee sinne seuraavaksi, ja luottoni häneen on graniitinkova.




Nämä ovat minun maitani nimittäin!

Järvellä näimme yhden laulujoutsenen, saaren pohjoispäädyssä asustaa isohko lokkiyhdyskunta (sellaisia oikeita lokkeja, jotka kalastavat ruokansa suoraan järvestä, toisin kuin sukulaisensa Kauppatorilla, jotka keskittyvät tonkimaan roskia ja pelottelemaan viattomia ohikulkijoita), ainakin yksi haukka on asettunut kodiksi saarelle ja yhdessä kaatuneessa puussa oli vanha tikan pesä. Vuosia sitten mökin alla asusti muutamana kesänä isokoskelo poikasineen, mutta nyt se oli tyhjillään. Saunassa sen sijaan oli kaksi kuollutta talitinttiä, kuten joka vuosi. Ilmeisesti kyse on jonkin sorttisesta itsetuhoisuudesta.


Katiskalla saimme kaksi haukea ja kuusi isoa ahventa! Hauet pääsivät takaisin järveen, mutta ahvenet päätyivät pannulle ja parempiin suihin. Ylläolevassa kuvassa valmistuu todellinen lähiruoka, sillä affenet saivat seurakseen lähellä kasvatettuja perunoita, jotka paistettiin luomuvoissa. Oli muuten hyvää, voin kertoa sen. (Ja itse perkasin kalat, hahaa!)


Kaksi isointa ahventa säästimme iltapalaksi ja halstrasimme ne takkatulen loimussa. Ei paskempaa tämäkään.

Reissuun kuului myös puusavottaa (minäkin kokeilin moottorisahaa, tuli hiki), haravointia, katon puhdistamista, hyvää ruokaa (kuten jo on ilmi tullut) ja juomaa, erinomainen seuralainen, kevyttä inventointia, järviveden pehmeät hiukset, kolme vuorokautta Radio Novaa, hiukan lueskelua (en kuitenkaan saanut kumpaakaan mukana ollutta kirjaa läheskään loppuun), terassilla istumista ilta-auringossa, kesakoita, tuhteja yöunia, juhannuksen suunnittelua ja paljon, paljon visioita mökin tulevaisuuden varalle.

Nyt pääkoppa on nollattu siihen malliin, että huvittaa mennä taas töihin, tarttua graduun (Yksi seminaarikaverini kiskaisi sitten laudaturin omastaan, joopa joo, proffaltamme, joka ei muka koskaan anna laudatureja!) ja odotella kesää tyynenä kuin laitumelle hinkuva varsa. No, juhannukseen on alle kuukausi ja kaikki on hyvin nyt.

10 kommenttia:

  1. Onpa ihania kuvia! Pääsisipä itsekin oikein kunnon mökkilomalle tänä kesänä. Taitaa töiden vuoksi valitettavasti jäädä vain haaveeksi, mutta joskus vielä..;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän niin hyvin tuon fiiliksen, itsekin joskus jopa sellaisia kesätöitä tehneenä, jolloin vapaapäiviä ei todellakaan ollut liikoja. Nyt kun olen osa-aikainen ympäri vuoden, on pitempiä vapaita myös kesällä. Haaveet toteutuvat toisinaan, sanovat. ;)

      Poista
  2. juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus juhannus

    VastaaPoista
  3. Oih, kuvat saivat aikaan kauhean mökkikuumeen. Sedän perhe on remontin takia monta kuukautta evakossa, joten pelkään pahaa että heillä taitaa kuitenkin olla mökille parempaa käyttöä kuin tällaiselle firaapelille lomalaiselle. Voih.

    Viime vuonna olin ensimmäistä kertaa yksin mökillä päivän. Perhe lähti kotiin ja siippasen piti ajaa huristella illaksi paikalle. Virkkasin kiikkustuolissa järvimaisemaa katsellen ja kuuntelin Ylen puheradiota (luulisin), jossa juteltiin niitä näitä ja soitettiin toivebiisejä... Verannalta kuului tosin pariin kertaan rapinaa, joten otin käden ulottuville jossain vaiheessa myös pesismailan. Pilasi vähän ehkä idyllistä asetelmaa, mutta enpä pannut sen jälkeen juurikaan rapsauksia merkille. x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, olet ollut rohkea! ;)

      Minäkin vähän salaa haaveilen, että menisin saareen pitemmäksi aikaa olemaan ihan yksin. Miehessä ei ole vikaa seuralaisena, mutta olisihan se nyt Seikkailu selvitä yksin! Mummini vietti mökillä paljon aikaa yksin, enemmän hän siellä oli omassa seurassaan kuin muiden kanssa, mutta en ehkä ole perinyt hänen erakkoluonnettaan aivan niin voimakkaana, vaikka yksinoloa rakastankin.

      Poista
  4. Hienoja maisemia!
    tervetuloa lukemaan:
    kokemuksellinentunne.blogspot.com

    VastaaPoista
  5. Oih! Tulipa hyvä mieli tästä mökkihypetyksestä!:) Ensi viikolla sitten yhdessä matkaan, tuskin kuitenkaan tulee näin seesteinen reissu!:DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Ensi viikon reissu saattaa tosiaan olla vähän eri tunnelmissa. Ei silti yhtään huonommissa, mutta erilaisissa! ;) Onneksi sain nyt järkättyä jutut niin, että pääsen mukaan, muuten olisin itkenyt itseni katkerana uneen vielä piiiitkäääään.

      Poista

Kiitos kommentistasi!