Viime päivinä on ollut hyvä olo johtuen monestakin eri syystä.
Syksyn tulo on kiva juttu, tykkään syksystä. Yritän nauttia (toistaiseksi) viimeisen yliopistovuoteni syksystä täysin rinnoin ja niin hyvin, kuin se 200 kilometrin päästä on mahdollista. Kerran viikossa olisi tarkoitus käydä Tampereella yhdellä historian syventävien opintojen luentosarjalla, tenttejä on sopivin väliajoin (yleistä kirjallisuustiedettä, elämänkatsomustietoa) ja viimeiset erityispedagogiikan suoritukset odottavat tekijäänsä. Proffaa pitäisi myös käydä moikkaamassa ja mahdollisuuksien mukaan gradupiirissä. Töitä tosin näyttäisi olevan syyskuulle aika reilulla kädellä, joten vapaa liikkuvuus on hieman haasteellista. Syksyisin olen yleensä ollut varsin aikaansaava, joten ongelmia tuskin tulee nytkään. Toivon.
Eilen oli ihana ilta: töiden jälkeen suhasin keskustaan, jossa tapasin äitini ja hänen vanhan opiskelukaverinsa tyttärineen. Olemme jo muutamaan kertaan kokoontuneet viettämään kulttuuri-, ruoka- ja juomapainotteista iltaa yhdessä, ja hauskaa on ollut. Tällä kertaa kävimme kiskomassa sikakalliit drinkit Olon terassilla ja syömässä Rodolfossa. Rodolfo ei pettänyt, meinasin nielaista kieleni herkullisen illallisen mukana. Iltakävely kotiin Flown kohinaa kuunnellen ja purjeveneitä ja kaupungin valoja ihastellen helli mieltäni myös. Lisäksi sain lopulta nukkua piiiiiitkät yöunet, mikä on harmittavan harvinaista nykyisin.
Ensi viikolla on luvassa ystäväni häät, ne ovatkin jo kolmannet tälle kesälle. Buumi lienee alkanut. Passaa mulle, häät on kivoja. Muutkin juhlat ovat, en kyllästy juhlimiseen koskaan. Tampereen kavereille on edelleen tuparit pitämättä, mutta ahkera viikonlopputyö haittaa ikävästi bileisenjärjestämismahdollisuuksia. En halua mennä krapulassa töihin, siitä ei hyvää seuraa.
Viikon päästä lähdemmekin jo pyöräretkelle, ja oletan kaikkien tilanneen auringonpaistetta siksi ajaksi. Muu ei valitettavasti tule kyseeseen. Kesä ei nimittäin ole loppunut vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!