Taas on kulunut päiviä. Osa niistä hieman sumussa ja ankean mielen vankina, osa huomattavasti paremmin. Eilen olimme Tampereella juhlimassa ystäväni häitä. Oli ihanaa, niin kuin yleensä häissä tuppaa olemaan. Kyseessä oli hyvin epämuodollinen tilaisuus: hääpari kävi päivällä maistraatissa vanhempiensa kanssa ja illalla pidettiin kavereille bileet. "Erikoinen" päivävalinta (torstai) juonsi juurensa siitä, että eilen pariskunta juhli avioitumisensa lisäksi kymmenvuotista seurusteluaan. Ruokaa oli tarjolla, morsian ryöstettiin alakerran baariin, puheita pidettiin, herkistyttiin, ihailtiin sulhasen upeaa polttarikansiota (morsiamelle emme sellaista tehneet, joskin jonkin verran todisteita kyseisistä, viime sunnuntaina vietetyistä bileistä kuitenkin on... jossain...), heitettiin kimppua ja sukkanauhaa. En saanut taaskaan kimppua, vaikka olin kolmatta kertaa eturivissä! Ilmeisesti eturivi ei ole oikea paikka. (Kerrottakoon, ettei kummastakaan heitetystä objektista suoranaisesti taisteltu, molemmat ehtivät lojua rauhassa lattialla hetken, ennen kuin rohkeimmat tarttuivat tarjolla olleisiin aarteisiin...) Mutta ihanaa oli! Hyppäsimme V:n kanssa yöbussiin ja olimme vähän ennen viittä kotona. Onneksi tänään oli vapaapäivä.
Syksyn työvuorot näyttävät ihan siedettäviltä, ja aion seurata erään työkaverini jälkiä kirjoittamalla graduani töissä. Työtehtävien määrä ei tosiaan päätä huimaa, mutta voin toki ihan mielelläni nostaa tuntipalkkaa gradunteosta. Ja sitten välillä tehdä töitä, jos niitä on. Työpaikan suhteen aatokset ovat siis hieman lauhtuneet: ihan hyvä siellä on tuleva talvi istua. Huonomminkin voisi kuitenkin olla, uskon.
Huomasin monen muunkin bloggaajan ruksineen viime viikonlopun Hesarin syksyn uutuuslistaa. Itsekin sen juuri nappasin talteen ennen keräyspaperilaatikon tyhjentämistä. Paljonhan minulla olisi muutakin lukemista, mutta aion silti ehtiä ja jaksaa tarttua myös kaunokirjallisuuteen. Hesarin listasta kiinnostusta herättivät näin nopealla silmäyksellä ainakin seuraavat:
- Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti. (Tykkään Härkösestä, vaikka en pidäkään hänen kirjojaan Avoimien ovien päivää lukuunottamatta minään supertykkiteoksina.)
- Tiina Lymi: Lentävänniemi - Novelleja laidalta. (Haluan uskoa näiden sijoittuvan jollakin tasolla Tampereelle, jonne minulla on kova ikävä. Sitä paitsi kiinnostaa, millaista tekstiä näyttelijänä hyvä ja ihmisenä jotenkin ärsyttävän oloinen Lymi on saanut aikaan.)
- Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä. ("Novelleja eläimen kaltaisista ihmisistä". Enough said.)
- Johanna Sinisalo: Enkelten verta. (Tykkään Sinisalosta.)
- Kjell Westö: Halkeamia / Sprickor. (Westö on ehdottomasti paras suomalainen kirjailija. Ei vastaväitteiden mahdollisuutta. Sori.)
- Maeve Binchy: Koko kadun kasvatti. (Joudun ehkä tässä tunnustamaan, että olen aivan heltynyt Binchyn superhömpälle. Sen lukemisesta tulee yksinkertaisesti hyvälle tuulelle.)
- Mihail Bulgakov: Morfiini ja muita novelleja. (Rakastan Saatana saapuu Moskovaan -teosta. Siksi.)
- Michael Cunningham: Illantullen. (Edellisestä Cunninghamista onkin jo aikaa. Michael Cunningham ja John Irving ovat ulkomaiset suosikkikirjailijani, nyt ja aina. Eli minun top kolmoseni sisältää Westön ja nämä herrasmiehet. Jos joku kysyisi siis.)
- Henning Mankell: Likainen enkeli. (Haluan vähitellen eroon käsityksestäni Mankellista vain Wallander-kirjailijana.)
Näillä päästään alkuun. Monia muitakin kiinnostavia listalla on, ja uskon, että tulen käyttämään sitä hyödyksi vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!