Kahdesti nuortenkirjaa

Sunnuntaisella lukumaratonilla luin kaksi nuortenkirjaa: Vilja-Tuulia Huotarisen Kimmelin (Karisto 2014) ja Marko Kitin Oliivitytön (Tammi 2012). Molemmat käsittelevät luontevasti nuoruutta ja nuorten elämää, vaikka ovatkin kirjoina hyvin erilaisia keskenään.

Kimmel on 16-vuotias tyttö, joka saa vaatimattomaksi tehtäväkseen pelastaa Maapallon. Hän ottaa matkalle mukaansa pinkin pienlentokoneen ja teknologisen vehkeen nimeltään Yökirja. Yökirja antaa ohjeita ja koordinaatteja, voipa sen kanssa tavallaan keskustellakin. Kimmel kohtaa matkansa aikana kaksitoista 16-vuotiasta tyttöä, joilla jokaisella on jokin huoli, puoli tai ongelma, joka on yleistettävissä itseään suuremman kokonaisuuden osaksi. On varasteleva tyttö, odottava tyttö, sydämensä särkenyt tyttö, surua kohdannut tyttö ja niin edelleen. Heidät kaikki Kimmel kohtaa erilaisissa maailman kolkissa ja tilanteissa pyrkien ratkomaan kunkin kanssa vastaan tullutta pulmaa. Roolit ja pinnat murenevat, ja henkilö on aina merkittävämpi kuin ensisilmäyksellä vaikuttaisi.

Huotarisen kirjoitustyyli on liitävä ja pakoton. Se ei ole helpointa mahdollista luettavaa, sillä tässäkin kirjassa paljon jää lukijan vastuulle. Kimmel on kokonaisuutena aika erikoinen kirja, jossain määrin absurdi, eikä symboliikkaa säästellä. Yhdelle haastavampi kuin toiselle, veikkaan, mutta ainakin tästä kirjasta saisi irti paljon erilaisia aiheita puitavaksi. Ihastelin tyttöyden monien puolien esiin nousemista lähes käsinkosketeltavalla tavalla. Tytöt ovat super!

Marko Kitin Oliivitytössä taas minäkertojana on poika, ysiluokan jälkeistä kesää viettävä Joona. Suuntana on lukio, mutta mieltä painaa sotkuinen perhetilanne ja muutenkin on aikalailla epäselvää, mihin sitä oikeasti haluaisikaan. Kotibileissä Joona kohtaa hämmentävällä tavalla tutun vihreäsilmäisen Veeran, joka panee pakan sekaisin: ei vähiten siksi, että Joonan suloinen tyttöystävä on parhaillaan Italiassa lomamatkalla perheensä kanssa...

Oliivitytössä käsitellään mielestäni onnistuneesti peruskoulun jälkeen koittavaa tyhjyyttä, oman paikan etsimistä ja ihmissuhteiden mutkikkuutta. Perhe-elämä saa sekin oman osansa ilman sen suurempia alleviivaamisia. Kieli on sujuvaa ja tarina pitää imussaan alusta loppuun. Peukkua tällekin!

Niin se vain on, että Suomessa kirjoitetaan ja julkaistaan laadukasta nuortenkirjallisuutta. Ja itseä aina harmittaa, kun en ihan kaikesta uusimmasta pysy kärryillä. Onneksi tällainen hitaampikin henkilö voi kuitenkin aina luottaa kirjaston antimiin. Siellä aika ja sesongit kulkevat rauhallisemmalla tahdilla.


Vilja-Tuulia Huotarinen: Kimmel
Ulkoasu: Maria Appelberg
Karisto 2014
120 s.

Marko Kitti: Oliivityttö
Ulkoasu: Eevaliina Rusanen
Tammi 2012
132 s.

Kirjastosta.

______

Kimmel toisaalla: Luettua elämää, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjakko ruispellossa, Heta-Maria Pyhäjärvi / Sylvi
Oliivityttö toisaalla: Paljon melua kirjoista, Kirjakko ruispellossa, Emmi Muhonen / Lukufiilis

Lukuhaasteisiin saan edistystä Oliivitytön avulla. Poimin kolmannen kasvin Kirjaherbarioon (oliivi- eli öljypuu, Olea europaea), ja Helmet-haasteesta nappaan kohdan 5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman (vaikka itse en nyt tehnytkään).