1. maaliskuuta 2016

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin



Yli kolme tuhatta vuotta vanhoilla puilla täytyy olla henki, ja ainakin niillä on luonne ja nimi. Joskus, kun pysähdyn hetkeksi hiljaa seisomaan, luokseni kävelee vuorikauriita.

Sei, kun sinä tartuit siveltimeesi ja mustekiveesi kaukana Heiankyōssa, nämä puut olivat seisseet täällä jo kaksituhatta vuotta, täysin välinpitämättöminä ihmisten murheille ja ponnisteluille.

Sinua ja minua erottavat vuodet tuntuvat yhtäkkiä merkityksettömiltä.


Rakas Mia-san, kiitos ihanasta kirjastasi.

Olin todella ennakkoluuloinen, enkä lukenut sitä moneen vuoteen. En, vaikka se tuli vastaan lähes joka kulman takaa, voitti palkinnonkin ja kaikkea. Ajattelin, ettei se hempeän pinkkeine kansineen ja kaiken maailman listoineen kohtaa minua millään muotoa.

No, väärässä olin, taas kerran, kovin väärässä. Kerron hieman miksi, jos vain osaan.


Lukemisen jäljet ovat ilahduttavia vain silloin kun ne ovat omia.


Sei Shōnagon eli Heian-kaudella keisarinna Teishin hovissa sen hovinaisena ja runoilijana. Hänen elinaikansa sijoittuu 1000-luvun taitteeseen, mutta on tarkoiltaan vuosiltaan epävarma. Lähteitä on säilynyt hyvin vähän, varmaa ei oikein ole. Se tiedetään, että Sei kirjoitti paljon: eräänlaisia reportaaseja hovielämästä, runoja ja päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä ynnä muuta. Sein Tyynynaluskirja on varhaisimpia japanilaisia kaunokirjallisia tuotteita, vaikkei senkään alkuperäisiä sivuja ole säilynyt.

Mia Kankimäki ihastuu Seihin ja kirjaan kirjallisuustieteen opinnoissaan ja päättää 38-vuotiaana kustannus- ja mainostoimittajana lopultakin tempaista. Hän jää vuorotteluvapaalle, hankkii itselleen apurahaa ja lähtee Kiotoon Sein jalanjäljille.

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on tarina, matkapäiväkirja ja lempeäotteinen tietokirja tuosta vuodesta ja matkasta ja maailmasta, johon Kankimäki uppoaa.

Kirja väistelee kategorisointeja, mikä ihastuttaa suuresti. Se ei suostu olemaan pelkkä tilitys tai omaelämäkerta, vaan siinä on pitkiä pätkiä tutkijamaisia tieto-osuuksia, lainauksia Sein kirjoituksista ja pohdintaa maailmasta sellaisena kuin se nyt on. Se on omalta osaltaan myös historiankirjoitusta, sillä siinä missä Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on tallettanut sivuilleen kirjoittajansa vapaavuoden kokemuksia, se kuvaa myös merkittäviä ajankohtaisia tapahtumia kuten Japanin massiivista maanjäristystä maaliskuussa 2011.


Mietin, missä ja miten ne ovat säilyneet – ja toisaalta miten ne muut ovat kadonneet tai tuhoutuneet. Varmaankin tulipaloissa, sodissa ja maanjäristyksissä, nopeasti ja väkivaltaisesti. Mutta ehkäpä tekstit tuhoutuvat joskus niin kuin ihmiset – maatuvat hiljaa unohdettuina, yhä ohuemmiksi ja hiutalemaisemmiksi muuttuen, sanat haaltuen ja kadoten, niin että lopulta jäljellä on enää multaa. Ja silti sana säilyy pidempään kuin ihminen, jota ei edes haalistuneena varjona voi siirtää sukupolvelta toiselle. Eikä liimata metallilevyyn.


Kirja on historiaihmiselle sydäntä sykäyttävää luettavaa. Kankimäki pohtii omaa suhdettaan tuhat vuotta sitten eläneeseen naiseen ja samalla kaikkeen siihen, mitä kuluneiden tuhannen vuoden aikana hänen jälkeensä on tapahtunut. Kuinka jotain on säilynyt ja jotain ei – kuinka haavoittuvisia ovat jättämämme jäljet ja kuinka syvässä sellaiset, joita ei ehkä ollut tarkoituskaan tallettaa. Sein maine kiirii hänen edellään, minkä Kankimäkikin saa selkeästi huomata.

Historia-aspektinsa lisäksi Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on jotenkin ajaton naisen elämän ja aikuisuuden kuvaus. Vaikka itse olen vielä monta vuotta nuorempi kuin Mia irtiottonsa tehdessään, tunnistan asioita, joita hän pohtii elämässään ja haaveissaan. Toki ymmärrän etuoikeutetun asemani – minulla on mahdollisuus tällaisia miettiä ja kyseenalaistaa – mutta toisaalta olen kyllästynyt siihen, että aina pitäisi muistaa vertailla, kuinka hyvin itsellä asiat ovatkaan moniin verrattuina. Yksi elämä meillä kaikilla kuitenkin vain on, ja jos omani on sijoittunut sattuman kautta tänne hyvinvoivaan pohjoiseen, saanen pitää sitä luontaisena lähtökohtana ajatuksilleni, toiveilleni ja tavoitteilleni.

Vielä kun tietäisin, mitä ne ovat.

Siinä missä Sei Shōnagon on kirjan haituvarajainen mutta sykkivä ydin, Kankimäen elämä Kiotossa on sen vehreä sivujuonne, joka muodostuu lopulta yhtä olennaiseksi asiaksi kokonaisuudessa. En ole koskaan käynyt Japanissa, mutta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin tuo maan niin lähelle, kuin sen kotisohvallaan voi saada. Ja vaikka nurkissa juoksevat torakat, syksy kylmettää jokaisen ihokarvan ja mahdoton kieli pitää tutkimusmatkailijan vähintään käsivarren mitan päässä aarteistaan, vahva kokemus tulee liki ja päästää luokseen.


Aware on sama selittämätön tunne, jonka valtaan joutuu katsoessaan kesäyössä tyynen järven taa laskevaa aurinkoa tai kuullessaan mustarastaan laulun huhtikuisessa illassa: siihen liittyy totaalista kauneutta, annos kaihoa, aavistus epätoivoa, tunne siitä, ettei kaikesta tästä pysty koskaan nauttimaan niin paljon kuin pitäisi, sillä siitä ei saa otetta, sitä ei saa mukaansa, sitä ei voi omistaa, sille ei pysty täysin antautumaan, se jää aina hieman tavoittamattomiin, vaikka on täysin sen ympäröimänä. Tunne on sietämätön ja ihana, ja vaikea kestää.


Yhtäältä myös turhaannuin. Olenko näin ilmiselvä, näin selvää kohderyhmää, näin helposti vietävissä? Tottakai tällainen kaupunkilaisnainen huokailee ihastuneena tällaisen kirjan äärellä, haluaa itsekin vuorotteluvapaan ja vuokrahuoneen kirsikankukkien alta. Tottakai.

Vai onko ihan niinkään?

Mia Kankimäki kirjoittaa kirjaansa monessa tasossa, moneen tarkoitukseen. Sen voi lukea pitkänä kirjeenä Sei Shōnagonille, tutkimusmatkana historiaan, vieraaseen kulttuuriin ja omaan elämään, omanlaisenaan pastissina Tyynynaluskirjasta, länsimaisen nykynaisen omaehtoisena ja lörpöttelevänä self-help-opuksena, fanikirjallisuutena tai melkein millaisena kirjana tahansa.

Ehkä juuri siksi pidin siitä niin paljon. Se karkaa ja härnää, jättää avoimeksi, myöntää umpikujansa, kikattelee viuhkojen ja verhojen ja kimonojen takana. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli minulle puhdasta, antoisaa ja hienoa lukunautintoa alusta loppuun.

Ja lopuksi itkin, koska kirja oli niin ihana ja sitten se loppui. 

Mutta onneksi kirsikankukat kukkivat taas seuraavana vuonna. Ja teksti – se säilyy ja elää.


Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Ulkoasu: Piia Aho
Otava 2013
336 s., e-kirja

Oma e-kirjaostos.

______

Toisaalla: Kirjainten virrassa, P. S. Rakastan kirjoja, Kirsin kirjanurkka, Opus eka, Lurun luvut, Luetut, lukemattomat, Lumiomena, Kujerruksia, Pieni kirjasto

Helmet-haasteen kohta 23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja. Kurjen siivellä -haasteessa matkustan Japaniin.

17 kommenttia:

  1. Ihanaa että ihastuit - ja luit! Olin ihan tolaltani tämän kirjan jälkeen, ja kuten Twitterissä sanoin, se on edelleen blogini eniten luettu yksittäinen kirja. "...millaisena kirjana tahansa." Tällaisia ei usein tule (eikä lukija kestäisikään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aivan mahtava kirja, onneksi tuli lopultakin luettua. Ja onneksi vain aika ajoin tulee näitä kohdalle.

      Poista
  2. En kestä miten ihanasti tästä kirjoitit, nyt tuntuu että haluaisin lukea tämän uudelleen ja ihastua taas ja saada vähän voimaa ja ajatusta. Ehkä sitä vain on vietävissä, mutta onhan tämä nyt hyvänen aika aivan ihana ja monitasoinen ja hienosti kirjoitettu teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatella, jos tämä kirja ei koskaan päättyisi ja sitä voisi aina vain uudestaan lukea ja edetä... Oi voi. Hieno opus!

      Poista
  3. Tiedätkö mitä: minäkin olen epäillyt tätä teosta tähän päivään asti, kunnes luin arviosi. Olen ajatellut, ettei tämä ole juttuni ja vaaleanpunainen kansi työntää minua aina pois. Tiedän, että aion lukea Tyynynaluskirjan, kun se keväällä ilmestyy, mutta nyt tiedän myös sen, että aion lukea Kankimäenkin teoksen. Kiitos siis hienosta arviostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluan lukea sen ehdottomasti, ja kyllä todellakin suosittelen tätä Kankimäkeä. Lue lue!

      Poista
  4. Minulla on tämä menossa eräänlaisena tyynynaluskirjana miehekkeeni asunnossa. Siksi se etenee hitaasti, mutta tämän namun kanssa se ei haittaa. Kirjaan on aina helppo tarttua ja aina yllätyn uudestaan siitä, miten se vie mukanaan. Laatukirja ja laatuarvio :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinullakin on meneillään hieno lukukokemus. Tämä kirja tosiaan yllätti iloisesti.

      Poista
  5. Mullakin on ollut vaikeuksia saada itseäni lukemaan tätä. Kirjan olen kyllä ostanut ja viime keväänä otin jo valokuvankin valmiiksi, kun pihamme kirsikkapuu oli kukassa. Mukava kuulla, että sinut tämä vei mennessään. Tulen perässä. Joskus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile, tämä etenee nopeasti ja vie mukanaan, jos on viedäkseen. Varmaan hyvin henkilökohtaista, miten tämän kokee, tykkääkö vai ei.

      Poista
  6. Olen samaa mieltä tuosta, että Asioiden viehätys saattaa liittyä siihen, että kirja pakenee määrityksiä ja sen voi lukea niin monella eri tavalla.

    Rakastin Asioita, ja muistan olleeni monta viikkoa kirjan lukemisen jälkeen ihan pilvissä. Maailma näytti jotenkin rikkaammalta ja kauniimmalta paikalta, kun sitä katsoi tämän kirjan lukenein silmin. Ihanaa, että sinäkin ihastuit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta, tämä sai kyllä tosiaan miettimään kaikenlaista ja lukeminen oli energisoivaa ja hyväntuntuista. Hieno kirja!

      Poista
  7. Minusta tämä kansi taas oli valloittavan kaunis, samoin kuin nimi, ja niiden perusteella taisinkin kyseisen kirjan luettavaksi napata. Itse en kyllä varsinaisesti kirjaan ihastunut, se oli vähän sellainen, no, turhanpäiväinen ja paikoin jopa vaivaannuttava, mutta onpahan nyt ainakin luettu. Ja sopii kirjahyllyyn varsin kauniisti, en sen visuaalisuuden takia siitä osaa luopuakaan, heh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin tosiaan e-kirjana, joten fyysisesen kirjan ansiot jäivät sivurooliin. Minusta tämä oli jotenkin niin valloittava, että annoin kaiken jaarittelun anteeksi ja koin vain suurta yhteenkuuluvuutta etenkin kirjoittajan kanssa, Sein kanssa en ehkä niinkään... Moni asia, jonka Kankimäki nostaa kirjassaan esiin, on minulle tuttua ja osui kohdilleen, ehkä se viehätti.

      Poista
  8. Minulle kävi samoin kuin sinulle: odottamattomasti kirja ihastutti ja innosti. Ja kyllä tykkäsin kannestakin. Mutta se sisältö! Odottamattomista aineksista yhdistelty juttu veti ja lujaa! Minut se pisti ihan tankoja taittamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niin ihana kirja, etten vieläkään ole toipunut sen lukemisesta. Melkein tekisi mieli hankkia omaan hyllyyn ihan fyysisenä kappaleena, vaikka sähkökirjana jo onkin. Tässä on jotain sellaista tunnetta, että sen olisi hyvä olla olemassa kosketuksen päässä. Tyynynaluskirjan suomennosta odotan kovasti!

      Poista
  9. Hieno kirja minustakin! Tykkäsin kovasti ja jäi hyllyyn.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!