No niin. Ihan ollaan taas vierailla mailla. Taiwanilaisia lasten kuvakirjoja, kaksin kappalein vieläpä. Todettakoon heti alkuunsa, että koska genre on totaalisen vieras, en takaa kovin laaja-alaista arviota. Toisaalta saapa olla mukavasti avoimin kortein, kun ei mitään aihepiiristä tiedä.
Miksi päädyin roudaamaan taiwanilaisten Yih-Fen Choun ja Chih-Yuan Chenin kirjat Ei sanoo Mimi ja Mimi matkii kirjastosta kotiin? No, etsiskelin Kirjasammosta luettavaa hakusanalla "Taiwan", ja nämä päätyivät haaviin. Halusin nimittäin valloittaa Taiwanin sekä Maailmanvalloituksessa että Kurjen siivellä. Kaikkeen ne lukuhaasteet vievätkin.
Ihan varsinaisesta lukemisesta ei ehkä näiden kirjojen kohdalla voida puhua. Pääosassa ovat kuvat ja lyhyet virkkeet, joista muodostuu pieni, lapsen tietynlaiseen kehitysvaiheeseen liittyvä tarina. Siihen lienee monen pikkusankarin (ja heidän vanhempiensa) helppoa samastua.
 |
| –Saako äiti auttaa? –EI! Minä kävelen ihan itse! |
Ei sanoo Mimi esittelee omapäisen pikku-Mimin, jolla on kova tahto tehdä asioita (pukea, kaataa maitoa, kävellä) itse, vaikka pehmoinen äiti olisi toki auttamassa. Luonnollisesti Mimin oma tahto johtaa erinäisiin erityisesti äitiä koetteleviin tilanteisiin, kun maidot kaatuvat ja housut menevät juntturaan.
 |
| –Saako äiti halata? –EI! |
Pidän erityisesti mojovasta EI!stä, joka kirjan sivuilla vilahtaa. Todellakin tämä typy tietää haluavansa tehdä itse.
Myös mukavia juttuja:
 |
| –Mutta minä halaan äitiä! |
Toinen osa on nimeltään Mimi matkii, ja siinä Mimi ottaa mallia lähipiirinsä aikuisten tekemistä asioista: esimerkiksi äidin kotitöistä ja lukemisesta, isän trumpetinsoitosta ja mummin kokkailuista.
 |
| Äiti laittaa huulipunaa. Mimi laittaa huulipunaa niin kuin äiti. |
Arvaahan sen, etteivät aikuisten puuhat ihan samalla taidolla luonnistu, mutta harjoitus tekee mestarin, ja saattaapa jokin Miminkin puuha aiheuttaa aikuisissa halua matkia vuorostaan häntä...
Kirjojen hahmot ovat hieman häiritsevästi jotenkin muodottomia, sillä en ihan keksi, mitä olentoa ne muistuttavat. Lapsilukijoiden reaktioista en tiedä, heille taitaa olla se ja sama, mitä lajia kirjojen hahmot ovat, kunhan ne ovat värikkäitä ja helposti seurattavia.
Tarinat ovat mukavia, ja niissä on tarpeeksi toistoa, jotta pointti menee perille. Loppuhuipennuksena molemmissa on kuvion kääntäminen nurinniskoin niin, että uhma ja matkiminen muuttuvat positiivisiksi asioiksi.
Mimin seikkailuista jää oikein mukava mieli, ja voisin uskoa niiden uppoavan lapsiyleisöön oikein kivasti, etenkin siinä vaiheessa, kun oma tahto vahvistuu ensimmäistä kertaa erityisen kovaksi ja aikuisten puuhien jäljittely on kaikin tavoin poikaa.
Ihan hauska seikkailu itselle vieraaseen kirjagenreen, mutta ehken kuitenkaan ihan heti lue mitään vastaavaa.
Yih-Fen Chou & Chih-Yuan Chen: Ei sanoo Mimi
Suomentaja: Riitta Oittinen
Pieni Karhu 2008
Mimi Says No (2008)
Yih-Fen Chou & Chih-Yuan Chen: Mimi matkii
Suomentaja: Riitta Oittinen
Pieni Karhu 2009
Mimi Loves to Mimic (2009)
Kirjastosta.
Nämä on ihan mainioita kirjoja! :)
VastaaPoistaMimi sanoo ei on luettu vähän useammin kuin Mimi matkii, mutta lapset ovat tykänneet valtavasti molemmista.
Haa, hauska kuulla! Minä kun luin nämä vain omaksi ilokseni, on mukavaa tietää, että oikeakin kohderyhmä on tykännyt.
PoistaMeillä luettiin "Mimi sanoo ei" noin puolitoistavuotta sitten muutamaan otteeseen, mutta esikoinen ei ihan tainnut päästä jyvälle kirjsta. Hän voisi nyt tykätä kirjasta enemmän, vaikka tällä hetkellä se onki perheen kuopus, joka tulisesti huutelee: "Ei! tite, tite!" (= ite, ite) Kiitos tästä kirjamuistutuksesta!
VastaaPoistaMainiota! Kyllä tuo ein sanominen on tärkeä taito, hyvä että tulee jossain vaiheessa tarpeeseen. ;)
Poista