No nyt ollaan meikäläiselle epätyypillisillä vesillä: askartelukirjan äärellä. Itsehän en ole millään muotoa kiinnostunut aikuisten värityskirjoista, ja suhtaudun penseästi niiden sijoittumiseen tietokirjojen myyntilukujen ykköskastiin (en siis vastusta värittämistä tai niitä kirjoja sinänsä, sen kun väritätte, jos kiinnostaa, mutta eikö niitä nyt hemmetti voisi luokitella joksikin muuksi kuin tietokirjoiksi?). Tämä kirja kuitenkin herätti kiinnostusta, ja sainkin siitä arvostelukappaleen Karistolta.
Äly vapaax. Kynäile ja kuvita villisti! on alunperin brittiläinen askartelu- ja puuhakirja, joka lienee tarkoitettu nuorille, mutta sopii hyvin varttuneemmallekin väelle. Nykyaikainen somemania pukkaa päälle jo kannessa, jossa kehotetaan jakamaan omia tuotoksia Instagramissa. No, miksipä ei.
Kirjan ovat tehneet David Sinden ja Nikalas Catlow, tehtävät suomentanut Sanna Vartiainen. Sivunumeroita ei ole, mutta montakymmentä erilaista tehtävää kirjassa on, joko yksi per sivu tai aukeama.
Tehtävissä on paikoin valmiita aihioita, joita kehotetaan jatkamaan jollakin vapaavalintaisella tyylillä, osassa taas on vain otsikko, joka ohjaa johonkin suuntaan. Jotkin tehtävistä laajentuvat kaksiulotteisesta kolmanteen, sillä niissä saatetaan esimerkiksi kehottaa liimaamaan sivulle jotain tai pyyhkimään sitä jollain materiaalilla jne. Osassa piirretään tai muuten askarrellaan, osassa on tarkoitus kirjoittaa vaikkapa listoja tai lyhyitä tekstejä.
Otin kirjan taannoin mukaan kolmen hengen valikoituneen testiryhmämme illanviettoon. Varoitin seuralaisiani etukäteen tulevista haasteista, ja he suhtautuivat testitilanteeseen ilahduttavan positiivisesti (vaikka hekään eivät tunnustaudu värityshenkilöiksi).
Kokeilimme noin kymmenkuntaa kirjan tehtävistä vaihtelevalla menestyksellä. Suurimman suosion taisivat kerätä mahdollisimman vapaamuotoiset tehtävät, kun taas sellaiset, joissa vain toistettiin jotakin hieman varioiden kävivät pidemmän päälle tylsiksi. Olimme myös siinä mielessä rajoittuneita, ettemme testanneet kolmiulotteisiksi äityviä tehtävätyyppejä ollenkaan, koska ei huvittanut kaivella sen enempää askarteluvälineitä (teippiä, nitojaa, mitä ikinä) esiin. Kynät saivat riittää.
Lopputulemamme on, että kirjasta riitti paljon iloa ja tehtävät ovat pääsääntöisesti hauskoja ja oivaltaviakin. Osa sopii hyvin ihan vain rentoiluun, osa jopa kutittelee hieman aivoja. Voisin hyvin kuvitella käyttäväni osaa kirjan tehtävistä vaikkapa oppitunnilla välipalatehtävänä, miksei hieman haastavampanakin osiona. Esimerkiksi tehtävä "Hyvä alku – Kirjoita aloituslauseita" sopisi hyvin vaikkapa työhakemuksen kirjoittamisen harjoitteluun tai "Uusi päivä on kuin tyhjä sivu. TÄYTÄ SE ELÄMÄLLÄ!" tulevaisuusorientaatioon.
Sanoisin siis, että oikein mainio puuhakirja monenlaiseen käyttöön. Virkistää ja ilahduttaa vahingossa paatuneempaakin askartelunihkeilijää.
David Sinden & Nikalas Catlow: Äly vapaax. Kynäile ja kuvita villisti!
Suomentaja: Sanna Vartiainen
Karisto 2016
Anti Journal – Create outrageously (2014)
Arvostelukappale.
Olen ihmetellyt kirjakaupassa, miten värityskirjat voi luokitella tietokirjoihin. Itse olen vapauttanut älyäni lähinnä keittiössä. Älyvapainpia ruokareseptejäni on ollut pinaattimakaronilaatikko (mautonta) ja niin tuliset ruoat, että niitä pystyy vaivoin syömään. Mutta värityskirjat, kiitos mutta ei kiitos.
VastaaPoistaÄlyvapaat reseptit, siinähän olisi jo reseptikirjan aihe! ;) Minä voin myöntää, etten ole ikinä sellaista aikuisten värityskirjaa edes kokeillut. Tämän kirjan tehtävissä oli ihan hauskoja juttuja, mutta en tiedä, tulisiko niitäkään omaksi ilokseen vain tehtyä. Ennemmin mietin tässä jotain pedagogista käyttöä, ehkä.
PoistaAijaa, enpäs edes tiennyt, että ne luokitellaan tietokirjoiksi. Joitakin olen katsellut ja ihmetellyt, että miten niin pientä piiperrystä väritetään. Hiukan isommat kuvat sopivat kyllä vanhusten piirtämishommiin. Mutta värityskirjat ovat kova sana tuttavapiirissäni.
VastaaPoistaAskartelukirjoja on kertynyt vino pino kirjahyllyyn, koska olen tarvinnut sellaisia työssäni, enkä jaksa aina hakea netistä tai kirjastoista malleja. Joten olen hankkinut kirjoja alennusmyynneistä.
Värityskirjat puoltavat paikkansa sillä, että ihmiset tekevät muutakin kuin viettävät aikaa netissä tai telkkarin ääressä. Kaikki eivät ole lukuihmisiä tai liikunnallisia.
Viimeksi tänään katselin sitä valtavaa aikuisten värityskirjojen kasaa kirjakaupassa ja en pystynyt edes katsomaan niitä.
Minäkin tiedän monia värityskirjojen viemiä, eikä siinä mitään, mutta buumi on jotenkin ihan käsittämätön, ja jokin minussa vinkuu, että lukisitte hyvät ihmiset jotain vaikka mielummin, vaikka sellainen ajattelu onkin ihan hölmöä, eikä tarkoitukseni ole asetella vapaa-ajan puuhia paremmuusjärjestykseen muiden puolesta. Monessa hetkessä väritys- ja askarteluhommat ovat ihan huippujuttu, hyötyäkin niistä on, jos nyt hyötyä pitää kaikessa muka ollakaan. No, kukin tyylillään. :)
PoistaVärityskirjojen määrät alkavat mennä överiksi. En ymmärrä tietokirja statusta kuin tosi harvan kohdalla, ja ne eivät taida olla kotimaisia. Silti mietin, että ovatko nekään tarpeellisia. Jokaisella kustantajalla taitaa olla kohta viisi. Lukumäärä kulkee näissä nyt laadun edellä. Joitakin esittelin blogissani, mutta en ole aiheesta enempää kiinnostunut.
VastaaPoistaLuultavasti buumi menee jossain vaiheessa kuitenkin ohi, tai ainakin lientyy, uskon. Mitä sitten seuraavaksi, se jää nähtäväksi. Toivottavasti vaikka kirjojen lukeminen. ;)
PoistaKyllä minusta aika karmeaa on, että joissakin kirjakaupoissa saa kirjoja etsiä ihan tosissaan löytääkseen, kun kaiken maailman tilpehööri ja värittäminen ja muutamat bestsellerit valtaavat kaiken näkyvimmän tilan. Mutta kai se on kysynnän ja tarjonnan laki sitten.