16. maaliskuuta 2016

Jules Verne: Around the World in Eighty Days



Klassikoiden äärellä, pitkästä aikaa. Jules Vernen maailmankuulu Maailman ympäri 80 päivässä löytyi luettavakseni näppärästi Project Gutenbergista englanninkielisenä käännöksenä Around the World in Eighty Days. Melkein nolottaa, kun kirja on ollut tähän saakka lukematta, vaikka ra-kas-tin lapsena siihen perustuvaa animaatiosarjaa.

Salaperäinen ja sikarikas brittiherrasmies Phileas Fogg päätyy Reformi-klubillaan lyömään vetoa siitä, ehtisikö kiertää maapallon kahdeksassakymmenessä päivässä. Foggin palvelukseen samana päivänä astunut ranskalainen Passepartout ei arvaakaan, minkälaiseen soppaan joutuu uuden isäntänsä kanssa. Matka suuntaa itään, Lontoosta Suezin kautta Bombayhin, Kalkuttaan, Hong Kongiin, Yokohamaan, San Franciscoon, New Yorkiin ja takaisin Lontooseen.

Matkan varrella on pääosin kiire, mutta aina ehtii vaikka tötsyille oopiumluolaan, norsuajelulle, pelastamaan leskineitoa roviolta, taistelemaan intiaanien kanssa ja tutustumaan mormonien elämään. Phileas Foggin ja Passepartoutin lisäksi matkaseurueeseen liittyy Intiassa siis viehättävä neitokainen Aouda. Ikävämpänä kivenä kengässä roikkuu komisario Fix, jonka suurena tavoitteena on saada Fogg pidätettyä vakavasta pankkiryöstöstä epäiltynä.

Matkaa tehdään pääosin mielettömällä kiireellä. Kulkupeleinä ovat höyrylaivat, junat ja elefantti. Kokonaisuus höystetään pikkutarkoilla teknisillä yksityiskohdilla, yhä uudelleen toistuvilla läheltä piti -tilanteilla sekä länsimaisen ja etenkin brittiläisen kulttuurin ylivertaisuudella. Jäin tosin miettimään, onko jälkimmäisessä kyse jopa jonkinmoisesta kettuilusta, olihan Verne itse kuitenkin ranskalainen... (En ole muistaakseni lukenut hänen muuta tuotantoaan, joten en osaa sanoa, onko tämä jotenkin vallitseva piirre.)

Myönnettäköön, etten ollut suuresti vaikuttunut tästä lukuelämyksestä. Jotenkin ehkä luulin, että seikkailu olisi jollain tapaa, no, seikkailullisempi, eikä kaikesta aina selviytyisi yhä uusilla ja yhä paksummilla puntanipuilla ja toisaalta sattumalta ja ohimennen. Toki tiedostan, että kirja on genrensä edelläkävijä, mutta siitä huolimatta luin sitä vähän pettyneenä ja tylsistyneenäkin.

Passepartout on mainio henkilö, joskin hänen ja Foggin palvelija–isäntä-asetelmassa on jotain aika häiritsevää. Isännän etu aina edellä, tietenkin! Naispäähenkilö Aouda on aika mitäänsanomaton, muistelisin hänen (tai siis prinsessa Romyn) olevan animaatiosarjassa vähän säpäkämpi... Toisaalta muistini voi hyvin olla valikoiva, sarjan edellisestä katselukerrasta on varmaan parisenkymmentä vuotta.

Oli hauskaa tutustua klassikkokirjaan, vaikka se ei lukukokemuksena ollutkaan minulle mikään maailmaa mullistava.


Jules Verne: Around the World in Eighty Days
The Project Gutenberg eBook (2008)
Ensimmäisen brittiversion julkaissut Sampson Low, Marston, Low & Searle London 1873
Alkuperäisteos: Le tour du monde en quatre-vingts jours (1873)

_______


Helmet-haasteen kohta 2. Matkakertomus.

6 kommenttia:

  1. Sinäkin siis olet löytänyt seikkailukirjojen tylsyyden, kuten Marile tuolla 1001 kirjaa -blogissa :) Minä en taida edes yrittää, uskon. Ja muistankin, ainakin juuri tästä Jules Vernestä saman kokemuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, voi olla, että näin kävi. Kyllä minä saatan vielä Verneen palata, mutta mitään mieletöntä intoa en tästä saanut herätettyä.

      Poista
  2. Pidin lapsena kovasti tästä tv-sarjasta! Mutta en ole koskaan ajatellut kirjan lukemista. Sarjan prinsessa oli aika heikko, hauras ja osaamaton, kun olen joitain jaksoja näin aikuisena nähnyt... Luultavasti lapsena kiinnittää huomion ihan eri asioihin kuin aikuisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nyt kun sanot niin taisi hän ollakin vähän sellainen vikisijä! Höh. Ehkä sitä pikkutyttönä halusi kuitenkin tykätä sarjan ainoasta naishahmosta kaikesta huolimatta. ;)

      Poista
  3. Ite oon mieltäny, että se Passepartout on sanaleikki, vitsi (paspis eli siis kehys, paperikehys). Hän kehystää isäntänsä.
    - Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin. Uudessa suomennoksessa Passepartoutin nimi on käännetty noiden lukemieni bloggausten mukaan Jokapaikanhöyläksi, mikä tietenkin myös korostaisi sitä eräänlaista karikatyyrimäisyyttä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!