Talvipäivänseisaus ja Älyttömät joululahjat

Tänään on vuoden lyhyin päivä, talvipäivänseisaus. Tänä vuonna talvi on tuntunut tulevan rytinällä: ei säänsä puolesta, vaan pimeyden. Marraskuulta alkaen on tuntunut, että kuljen jonkinlaisessa elävän kuolleen tilassa. Uni maistuisi kellon ympäri ja energiataso on alhainen. Työt väsyttävät, ne tulevat vapaa-ajallekin mukaan, vaikka kuinka pyristelisin vastaan. Lomaa on ollut jo monta päivää, ja edelleen ne rymistelevät jossain takaraivossa.

Jouluvalmistelut eivät toimi pakotienä, koska en sellaisia harrasta. Jouluvalot laitoin ikkunalaudalle, hankin muutaman lahjan, mutta siinä se. Lienen joskus aiemminkin todennut, etten ole jouluihmisiä, eikä se ole mihinkään muuttunut. Siedän pakolliset kuviot, mutta en muuta. Paitsi suklaata, senkin siedän. Ja joulutortut.

Sen verran joulumieltä kyllä on, että tartun ilolla Marjatalta ja Elleniltä saamaani Älyttömien joululahjojen -haasteeseen. Kiitos, hyvät leidit! Tehtävänä on siis listata lahjatoiveita, joita kaiken järjen mukaan ei saa, mutta toivoa voi. Let's go!


1. Oma kirjastohuone

Tiedättehän sellaiset brittikartanot, joissa talon isäntä istuskelee piippu suupielessään mukavassa nojatuolissa lehteilemässä sivistyksen sivuja hämyisessä valossa, kun sisäkkö tuo portviiniä ja jalassa on viehättävät tohvelit? Vaihdetaan isännän tilalle Suketus ja jätetään se piippukin pois, mutta muuten ottaisin tuon. Ja suklaata.


2. Erehtymätön viherpeukalo

Näin keskitalvella haaveilen kaiholla kesää ja parvekepuutarhaani. Haluaisin erehtymättömän viherpeukalon ja ehtymättömät onnistumisen kokemukset puutarhahommiin. Olisi ihanaa, jos taikakosketukseni saisi tomaatit, paprikat ja chilit kasvamaan rehevinä, pelastaisi orkideat varmalta kuolemalta ja tuhoaisi kirvat viimeiseen mieheen.


3. Koko kesä kesämökillä

Kesän ensi metreillä karauttaisin kohti mökkisaarta, josta poistuisin lopullisesti vasta kun syksy antaa jo merkkejä itsestään. Istuisin kuistilla, lukisin, pohdiskelisin, tarkkailisin lintuja, katiska olisi aina tarpeen mukaan täynnä isoja ahvenia, mustikat ja puolukat kypsyisivät juuri parahultaisesti, ystävät tulisivat ja menisivät, käki kukkuisi jossain. Ah!


Haastan omia älyttömiä lahjojaan pohtimaan Rondamiablen (sikäli mikäli ei ole vielä synnyttämässä), Opus ekan ja Kirjojen keskellä -Maijan.

Lahjatoiveiden toteutumista odotellessa toivotan blogini lukijoille rauhallista ja rentouttavaa ja ennen kaikkea oikein kirjaisaa joulua!

(Luettuja kirjoja on jonossa, kirjatekstejäkin pukkaa vielä!)