Lukudiplomi IV: Tummien perhosten koti

Leena Lander: Tummien perhosten koti
Tammi 2008 (1. painos Kirjayhtymä Oy 1991)
322 s.

Kirjastosta.


Juhani Johansson on nousemassa työelämässä yhä korkeampaan asemaan. Hän on pärjännyt hyvin ja tulee pärjäämään vielä paremmin. Lähtökohdat eivät kuitenkaan ole olleet parhaat mahdolliset, ja hämäryyksiäkin menneisyydessä riittää. Niistä, etenkin eräästä kuolemantapauksesta, tietää myös toimitusjohtaja ja haluaa tietää lisää.

Juhanin lapsuus oli repaleinen ja hänet otettiin nuorena huostaan, kun vanhemmat eivät kyenneet pitämään lapsistaan huolta. Muutamissa sijaisperheissä kokeiltu oleminen ei tuottanut tulosta, ja lopulta Juhani lähetettiin Saareen.

Saari tunnetaan toivottomiksi tapauksiksi leimattujen poikien loppusijoituspaikkana, jota johtaa yksinvaltiaan ottein Olavi Harjula, tai herra Seebaot, kuten Juhani häntä kutsuu. Kristillistaustaisen säätiön rahoittamassa koulukodissa kovia kokeneista ja pahoja tekoja tehneistä pojista pyritään tekemään kunniallisia miehiä säännöllisen elämäntavan, raskaan työn ja sielullisen sivistyksen avulla. Olavi Harjula on luontoon ja luonnon järjestykseen intohimolla suhtautuva, tiedonnälkäinen mies, joka haluaa järjestää ulkoisen maailman sääntöjen ja loogisuuksien mukaiseksi.

Harjulan perhe, vaimo Irene ja viisi tytärtä, elää Saaressa sekä sen kiinteänä osana että selvästi poikien todellisuudesta erillään. Naiset ovat kaukaisia naaraita, tavoittamattomia ja taianomaisia olentoja. Juhani joutuu kasvamaan kohti aikuisuutta suljetussa yhteisössä, paikkaansa sen hierarkiassa hakien ja sen säännöt vähitellen oppien. Menneisyys ei jätä rauhaan, sillä poika miettii jatkuvasti, mitä teki väärin ja miksi vanhemmat eivät halunneet häntä takaisin elämäänsä.

Vähitellen tarinan kerrokset aukeavat ja syvenevät, menneisyys vilahtaa esiin ja selityksiä saadaan – mutta samalla uusia kysymyksiä herää. Voiko ihminen irrottaa itsensä pahuudesta ja traumoista vai seuraako mennyt ja koettu aina mukana? Mikä on virheiden – omien ja muiden tekemien – hinta?

Olipa rankka ja hieno lukukokemus. Tartuin Tummien perhosten kotiin, sillä se oli Lukudiplomin kirjalistalla ja olin jo pitkään ajatellut lukea sen. Olen nähnyt elokuvan joskus ja pidin siitä, mutta sen näkemisestä on jo sen verran aikaa, etteivät juonenkäänteet olleet erityisesti muistissa. Tosin lukiessa ne putkahtelivat mielen perukoilta esiin, mutta se ei haitannut.

Pidin kirjassa oikeastaan kaikesta. Tarina on syvä ja kiehtova, Landerin kieli soljuvaa ja mukaansatempaavaa, kikkailematonta ja helposti lähestyttävää muttei liian yksinkertaista. Tarinan rytmi on oivallinen ja se aukeaa vähitellen, vaikkei mikään äärimmäinen arvoitus olekaan. Tunnelma on vahva, melankolinen vaan ei toivoton. Hieno kokonaisuus kaiken kaikkiaan.

Suljetut yhteisöt ja niiden valtapelit kiinnostavat minua aina. Tummien perhosten kodissa tämä tematiikka ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan se keskeisin, vaan se tukee muuta sisältöä, vahvistaa sitä. Sen sijaan kirja kertoo ennen kaikkea pieleen menneestä perheestä, huonosta vanhemmuudesta, lapsen harteille sysättävästä taakasta ja huolenpidon puutteesta sekä syyllisyydestä ja virheiden tekemisestä. Näissä raskaissa sävyissä ei silti ryvetä, vaan ne astuvat tarinassa esiin hyvin luonnollisesti, liikaa alleviivaamatta. Näin rakennetaan täyteläinen tarina.


Lukudiplomi-haaste, suoritus IV
Ihmisiä

Tehtävä 2. Laadi esittelyteksti päähenkilöstä ystäväkirjaan. 


Koko nimi: Juhani Aaron Johansson

Syntymäaika: 25.11.1955

Sisarukset: Sauli (Juudit-sisko kuoli ihan pienenä)

Lempieläin: Baltazar-koira. Kissa. Ja perhoset.

Paras ystävä: Ei ole. No ehkä Ilkka.

Suosikkiurheilulaji: Jääkiekko.

Suosikkiruoka: Ei ole. Kaikki maistuu täällä aika samalta.

Salainen ihastukseni: Hmm... En kerro!

Minusta tulee isona: Lääkäri tai biologi.