11 asiaa... ja LOMA!

Sain Jenniltä tämän hauskan 11-asian haasteen/tunnustuksen. Kiitos, toveri J!

Hommahan menee näin:

Kerro 11 asiaa itsestäsi.

Vastaa haastajaan esittämiin 11 kysymykseen.

Keksi 11 uutta kysymystä, jotka esität uusille haastetuille.

Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

Ilmoita heille, että heidät on haastettu.

1. Olen erakkoluonne. Viihdyn kyllä (hyvässä) seurassa erinomaisen hyvin, mutta aina jossain vaiheessa alan kovasti kaivata kotiin. Toisaalta kotona en normaalisti ole kuitenkaan yksin, vaan siellä on myös mies. Tänä keväänä on toisin, kun hän on poissa. Yksin oleminen ei kuitenkaan juuri koskaan ahdista minua. Viihdyn yksin.

2. En voi käsittää, kuinka joku voi maksaa laukusta nelinumeroisen summan eurorahaa. Ei, en kykene siihen. Miksi?! Miksi??? (Minä olen maksanut laukusta korkeimmillaan kolmenumeroisen summan, kahdesti. Ensimmäisellä kerralla ostin rinkan ja toisella repun, jota käytän vähintään joka toinen päivä.) (Jep, olen äärimmäisen hyvä ihminen, tiedän.)

3. Olen mielestäni aika hyvä ihmistuntija ja osaan lukea sosiaalisia tilanteita. Toisaalta saatan ajattelemattomuuksissani möläytellä typeryyksiä, enkä joka tilanteessa osaa olla tarpeeksi hienotunteinen. Yritän kehittää itseäni tässä asiassa paljon, etten turhaan aiheuttaisi pahaa mieltä. Hyvin harvoin tarkoitukseni on loukata.

4. En tiedä, haluanko lapsia. Toisaalta ehdottomasti, toisaalta en. Eniten epäilen omaa kykyäni olla vastuuntuntoinen ja johdonmukainen kasvattaja. No, asia ei ole nyt ajankohtainen, vaikka kai kaikki kolmeakymppiä lähestyvät ihmiset sitä jossain määrin, joltakin kantilta, pohdiskelevat.

5. Sen sijaan tiedän ehdottomasti, että haluaisin toisen kissan. Mutta järki sanoo ei (vaikka vietimmekin V:n viimeisen Suomen illan katselemalla löytöeläintalojen kissakuvia.)

6. Olen pääasiassa luonteeltani laiska ja ryhtymisrajoitteinen, mutta joskus hämmentävän energinen ja aikaansaava. Hassua, miten jotkut, ihan helpotkin asiat, ovat välillä mahdottomia tehdä. Lähteminen. Tekeminen. Meneminen. Aloittaminen on kaikkein vaikeinta, mutta sen jälkeen loppuun saattaminen ei yleensä ole vaiva eikä mikään.

7. Rakastan nukkumista. Kärsin pari vuotta sitten unettomuudesta, ja siitä selviydyttyäni arvostan hyviä unenlahjoja hyvin korkealle. Oli hirveää, kun uni ei tullut, ja vaikka olisi joskus tullutkin, se loppui aamuyöllä parhaaseen ja tärkeimpään aikaan. Nykyisin saatan nukahtaa sekunneissa, en tosin aina. Valitettavasti myös kuorsaan. Kuulemma.

8. Inhoan siivoamista. Ja sen kyllä huomaa.

9. En ole koskaan matkustanut Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolella. Haluaisin kyllä, mutta ei ole tullut lähdettyä. Ainakaan vielä.

10. Aion tänä keväänä tehdä (ainakin) kaksi reissua, jotka molemmat edustavat suosikkimatkailumuotoani: kaupunkilomia. Mikään ei ole ihanampaa, kuin suunnata nenä suurkaupunkiin ja antaa sen viedä, haahuilla pitkin katuja, nauttia ruoista ja juomista… 

11. Minulla on mainio kummityttö, joka täytti juuri 11 vuotta. Olen eronnut kirkosta, joten en päädy enää kenenkään muun kummiksi kristillisten tapojen mukaisesti, mutta ehkä joskus vielä jonkun mussukan siviilikummiksi tai jonkinlaiseksi lähiaikuiseksi. Kuka tietää.

  

Sitten Jennin kysymykset:

1. Mitä lempivalokuvastasi löytyy?

Minä parin kuukauden ikäisenä vaaleanpunaisessa potkupuvussa isin mahan päällä nukkuen. Isi lukee kuvassa kirjaa. Siinä on onnea.

2. Mikä on kummallisinta, mitä olet tehnyt?

Edellisessä työpaikassani autoin kerran asiakkaana ollutta entistä kumparelaskijaa saamaan nyrjähtäneen olkapäänsä takaisin paikoilleen. Tilanne oli outo ja pelottava ja ylitti reilusti kaikki sopivuuden rajat. Mutta siitä selvittiin ja asiakas oli kiitollinen. 

3. Syvä vai matala lautanen?

Syvästä voi syödä mitä vaan.  

4. Mikä naurattaa?

Huonot ja mauttomat vitsit. Tilannekomiikka.  

5. Urheilu - uhka vai mahdollisuus?

Mahdollisuus, joskin välillä hammasta purren. Eilen kävin tosin testaamassa ensimmäistä kertaa kahvakuulatreeniä, ja sehän oli piru vie hauskaa!

6. Housut vai hame?

Housut. Hyvät farkut.

7. Sasi & Tennilä - kumman kaa?

Usch. Tennilä.

8. Risikko & Räsänen - kumman kaa?

Uteliaisuudesta Räsänen.  

9. Mitä otat piknikille mukaan?

Aurinkolasit ja poksahtavan pullon. Ja juustoa! Juustoa on ihmisen elämässä oltava!

10. Mikä kaduttaa?

Eräs pispalalainen puutalo.

11. Mitä teet illalla?

Tänä iltana vai? Väkerään vuohenjuustosalaattia, juon pari olutta ja luen kirjaa.

Olen laiskalla tuulella (huomaa kohta 6!), enkä lähetä tätä tällä kertaa eteenpäin. Monessa blogissa näytetään jo vastanneen muutenkin. 

___

Ah, hiihtoloma on alkanut tälläkin kasvatusalan henkilöllä. Koulussa oli tänään aika levoton tunnelma, ja kyllä sieltä itse kukakin lähti lomia kohti varsin helpottuneen oloisena. Minä lähdin melkein leijuen, sillä iltapäivän palaverissa sain kuulla kehuja toiminnastani ja sehän lämmittää hieman stressaantuneen virkanaisen mieltä. Kiireisiä aikoja elämme, se on tullut huomattua, mutta nyt on aika levätä. Ja hyvillä mielin lomalle jäinkin, sillä työt eivät karkaa minnekään, mutteivät myöskään syö elävältä. Viikon päästä jatketaan siitä, mihin tänään jäätiin. 

Viikko kevätlesken elämää on kohta takana, ja nopeastihan tämä aika kuluu, kun on mielekästä puuhaa. Tänään panin vähän vettä myllyyn ja ostaa napsautin lentoliput Wieniin maaliskuun lopulle! Tunne oli hassu, sillä napsutellessani luottokortin numeroa menemään tuntui melkein siltä, kuin olisin tehnyt jotain vähän kiellettyä. Olen nimittäin haaveillut Wienistä noin vuodesta 1999 alkaen tai jostain niiltä main, ja nyt lopultakin sinne pääsen. Haaveiden toteutuminen on aina vähän kutkuttavaa ja outoakin. En oikein tiedä, miksi en ole matkustanut sinne aiemmin. Ehkä ihannekuvani kyseisestä kaupungista on kolkuttanut mielessä niin vahvana, etten vain ole uskaltanut. Mitä jos se ei ole ollenkaan sellainen paikka kuin olen kuvitellut? Jää nähtäväksi. Mutta sitä ennen on vielä monta viikkoa töitä. Ja aikaa virittäytyä tunnelmaan vaikkapa John Irvingin suosiollisella avustuksella.

Olotila on siis varsin mainio, joskin luulen, että tajuan loman alkaneen vasta sunnuntai-iltana, kun huomaan, ettei tarvitsekaan valmistautua seuraavaan työviikkoon. Erikoisia suunnitelmia ei ole, ei huvita höösätä turhia. Jotain helppoa ja mukavaa, sillähän se kuluu. Ainakin aion lukea. Paljon. Ah!