Jos minä saisin valita...
...saisin valmistumisen jälkeen vakituisen työpaikan historian ja yhteiskuntaopin lehtorina jostakin lukiosta säällisen, julkisilla liikennevälineillä kivuttomasti onnistuvan työmatkan päästä. Tällä hetkellä yläkouluikäiset teinit suoraan sanoen ottavat sen verran päähän, että ei kiinnosta. Plus eilen kuulin kauhutarinan viime vuoden auskukaverini sijaiskeikalta: kakkosluokkalainen poika sai niin kovat raivarit kesken tunnin, että rauhoitteluun tarvittiin kolme kollegaa viereisistä luokista ja jälkinä jäi purema- ja raavintajäljet käsivarsiin. Mihin kaikkeen yläkouluikäiset pystyvät? (Ja minä en ole vielä edes aloittanut sijaistamista...)
...edellisestä valinnasta seuraisi, että minulla olisi ihana, pitkä, palkallinen kesäloma. Viime kesänä pisin "lomani" oli juhannuksena viisi päivää (koska vaadin) ja elokuussa kolme päivää (vahingossa).
...viettäisin pitkiä, keskeytymättömiä aikoja mökilläni Itä-Suomessa ja opettelisin lopultakin pitämään siitä riittävän hyvää huolta. Olen toivoton kaupunkilainen, vaikka luonnossa osaan liikkua ja siellä erinomaisesti pärjään. Mökin vaatimat työt eivät kuitenkaan ole selkärangassa, eikä enää ole mummia, joka ne osasi neuvoa. Eikä minulla ole lomaa, jonka voisin saaressa viettää ja tehdä muutakin kuin hakata halkoja, haravoida polkuja ja tilata nuohoojan. Joten, jos saisin valita, tilanne olisi aivan toinen.
...Suomen ilmasto olisi inhimillisempi kaikkina vuodenaikoina, eikä tarvitsisi kulkea puolta vuodesta paskassa.
...saisin lukea paljon enemmän kuin nyt. Mikään ei estäisi. Ja minulla olisi uusi kirjahylly, johon mahtuisi lisää kirjoja. Ja se olisi käsityönä minulle tilauksesta tehty.
...käyttämälläni kuntosalilla olisi vielä enemmän ryhmäliikuntatunteja kuin nyt, ja niiden ajat sopisivat aikatauluihini paremmin.
...voisin syödä aivan saakelin paljon juustoa ilman, että lihoisin ja että se olisi ympäristörikos.
...en provosoituisi halvoista yrityksistä niin paljon kuin nyt. Olen päässyt tässä jo pitemmälle kuin ennen, ja varsinkin nettimaailmassa vaihdan sivustoa tai suljen läppärin kannen entistä useammin ennen kuin alan hyppiä seinille. Pidän tätä edistyksenä ja jonkinlaisena henkisenä kasvuna. Mitä se minulle oikeastaan kuuluu, jos joku on täysi idiootti ja väärässä.
...saisin uusia astioita, eikä niiden valinnassa tarvitsisi kuunnella avopuolisoa.
...voisin minä uusia vaatteitakin huolia, kun ei tuolla kaapissa ole koskaan mitään päällepantavaa.
...pääsisin matkustamaan joka paikkaan, jonne haikailen. Juuri nyt haluaisin jonnekin lämpimään, missä saisi maata kolme viikkoa riippumatossa turkoosin meren rannalla ja juoda kirpeitä drinksuja suoraan kookospähkinän kuoresta (tehdäänkö niin muualla kuin sarjakuvissa ja matkatoimistojen mainoksissa?).
...kaikki ajattelemattomuudesta, naiviudesta, huonosta tuurista ja toisten ihmisten ahneudesta ja pahansisuisuudesta johtuvat ongelmani ratkeaisivat ja tehdyt teot, menetetyt eurot ja allekirjoitetut paperit pyyhkiytyisivät pois.
...Fazerille tulisi joku uusi suklaamaku, jollaista en ole osannut kaivata, mutta joka olisi juuri se, mitä olen aina halunnut.
Näitä valitsen tänään. Fyysiset objektit voi lähettää postitse tai tuoda suoraan ovelle. Työ- ja matkatarjoukset voi jättää sähköpostiin.
Oi, joskus on kyllä hyvä haluta asioita ihan vain itselle.
VastaaPoistaUusi suklaamaku kuulostaa kyllä hyvältä.
Ja matka. Kyllä mun mielestä siitä kookoskuoresta saa ainakin jossain drinkkejä? Mulla ainakin on tästä joku visio. :D
Itselleni tosin riittäisi nyt vaikka GT sohvalla. Tai jotain. Ja se että huomenna ei olis töitä. Ehkä sitten sunnuntaina? :)
Niin minustakin. Pysyy tasapainossa maailmanparantamisen kanssa.
VastaaPoistaHaluan uskoa kookoksenkuoreen, ja vahvistit juuri uskoani, kiitos. ;)
Meillä on keittiönkaappi täynnä vajaita viinapulloja uudenvuoden viinabuffetin jäljiltä, sieltä voisin kyllä jonkun drinksun tehdä illalla... vaikka huomennakin on töitä. Jos vaan yhden...?