Ihmisen osa

Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Siltala 2009
276 s.

Kirjastosta.


Ihminen tarvitsee vain kaksi ominaisuutta, keskittymiskyvyn ja mielikuvituksen. Keskittyy siihen mitä tekee ja kuvittelee itsensä toisen asemaan. Siinä kaikki, muu seuraa perästä.


Kun Jaana kirjoitti muutama viikko sitten Ihmisen osasta, muistin taas, että se on pitänyt lukea jo pitkään. Kirja oli minulla jo kotonakin, kirjaston lainapinossa, mutta muut olivat ajaneet sen ohi. Viime viikonloppuna tartuin sitten Hotakaiseen, lopultakin.

Onneksi tartuin.

Pidin tästä kirjasta erittäin, erittäin paljon. Hotakaiselta olen aiemmin lukenut joitakin teoksia, Juoksuhaudantien ja Bronksin nyt ainakin, Buster Keaton. Elämä ja teot myös, jos oikein muistan. Näistä kaikista on kuitenkin jo kauan aikaa, eikä Hotakainen silloin iskenyt niin monella sadalla voltilla, että olisin jäänyt häneen kiinni. Ehkei hän vielä silloin ollut minulle aivan sopiva, tai minä hänelle.

Ihmisen osa kertoo siitä, mitä me kaikki varmaan vähintäänkin silloin tällöin mietimme: kuinka ihminen pärjää tässä maailmassa ja tässä yhteiskunnassa, miten me kohtaamme toisemme (vai kohtaammeko me?), miten käy kun putoaa verkostosta pois? Kehystarinassa eläköitynyt lankakauppias Salme Malmikunnas myy elämänsä ideanpuutteesta kärsivälle kirjailijalle 7000 euron hinnasta. Salmella on neljä lasta (joista yksi on kuollut lapsena, mutta eihän äitiys siihen pääty) ja mykäksi heittäytynyt mies Paavo. Helena menestyy työelämässä, mutta on muuten tyhjä. Maija elää vähällä miehensä Bikon kanssa. Pekka ei elä millään, paitsi supermarkettien makkaramaistiaisilla ja naapurinrouvan lähikaupasta hamstraamilla mutta roskakatokseen dumppaamilla punaetikettisillä valmisruoilla. Kimmo Hienlahti on bisnesmies, rahamies, miestenmies, kaahari. Kullekin on omanlaisensa osa, toisille räväkämpi kuin toisille.

Pohjavire Ihmisen osassa on surumielinen, toteava ja tunkeilematon. Vaikka käsittelyssä on rankkoja aiheita, niitä ei missään määrin klähmitä liikaa. Hotakainen kirjoittaa niin, ettei hänen sanomansa voi jäädä epäselväksi. Näin se maailma makaa. Täällä meidän pitäisi pärjätä.

Lankakauppias Salme pitää todellakin lankoja käsissään, vaikkei aivan kaikkea lastensa elämästä ihan tiedäkään. Hän lähettelee jälkikasvulleen maisemakortteja, joissa viljelee niin elämänohjeita, kannustuksia kuin vihjeitäkin. Samalla hän tulee väkisinkin pohtineeksi sitä, miten maailma muuttuu ja miten se pitäisi ymmärtää. Maijan maahanmuuttajamies Biko herättää appivanhemmissa ihmetystä, mutta siihenkin tottuu, aikanaan. Helenaa täytyy auttaa, jotta yhä pimeämmäksi muuttuva tyhjyys ei vie koko naista mukanaan. Vaikka on tottunut vähään, voi silti yrittää lisää.

Juu, kyllä minä Hotakaisesta pidän. Todella. Ajoittain lauseet ovat niin sattuvan nasevia, että ne on pakko lukea muutamaan kertaan uudelleen, eikä hämmennys taidokkuudesta himmene hetkeksikään. Huumori ei ehkä ole samalla tavalla lämmintä kuin vaikkapa Tuomas Kyröllä, mutta ilkeääkään se ei ole. Toteavaa, sitä se on. Elämän tragikoomisuutta.

Huh. Ihmisen osa ei minulle ole elämää mullistava teos, mutta upea kirja se on. Ja kyllä se sai miettimään asioita uudelleen: leipäjonossa seisomisen häpeää, jauhovellillä elämistä, arkista rasismia, satuttavaa hiljaisuutta, joka ikisen päivän kamppailua eteenpäin. Tämä jää pitkäksi aikaa mieleen, näitä asioita ajattelen varmasti vielä paljon.

Amma kuunteli tämän syksyllä äänikirjana, Kirsi jo keväällä. Ajattelin näiden arvioiden perusteella, että tämä voisi olla se kirja, joka vie äänikirjaneitsyyteni - etenkin ilmeisen vaikuttavan Ritva Valkaman takia. Nyt on kuitenkin niin, että pääsen maaliskuussa katsomaan kaiken tämän teatterin lavalta, joten ainakin toistaiseksi äänikirja jää kuuntelematta. Tuota teatterikäyntiä odotan aivan valtavasti. En epäile hetkeäkään sen vaikuttavuutta. Pitää varata nessuja mukaan.

Ihmisen osa on todellinen kirja-aarre, siksipä osallistun sillä hyvin mielin Sonjan Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin.