Viikko on mennyt ohi ihan huomaamatta. Tai oikeastaan olen kyllä ollut harvinaisen tietoinen itsestäni ja ajasta, sillä alkuviikko sujui rakkaan ystäväni rouva Migreenin seurassa (Migreenikohtaukseni kestävät nykyisin lähes poikkeuksetta vähintään kaksi vuorokautta. Helvetin siistiä muuten.) ja keskiviikkoiltana tiukan sulkapallomatsin jälkeen tajusin, että olen saanut jostain myös Flunssan. Kuumetta ei ole - tietenkään - mutta muut merkit pitivät minut tiukasti sängynpohjalla eilisen. Ja minulla oli huono omatunto, koska en mennyt töihin. Älkää kysykö miksi, luulen varmaan olevani jotenkin erityinen tai tärkeä. En ole. Suklaalevyn nakertaminen palautti vähitellen maan pinnalle. Tänään aion päihittää lenssun ja lähteä hieman jaloittelemaan, ja sitäpaitsi huomenna meillä on juhlat, joihin pitää valmistautua. Niin.
Tulevalle syksylle on pukannut kaikenlaista ohjelmaa aika mukavasti. Ensi viikonloppuna lähden kotimaanmatkalle Rovaniemelle. Ystävälläni on siellä syntymäpäiväjuhlat, ja hän on asunut paikkakunnalla kuitenkin jo vuoden, enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi käydä kylässä - nyt on siis aika. Olen myös ottanut yhteyttä erääseen yläaste- ja lukioaikaiseen kaveriin, jota en ole tavannut vuosiin. Aion mennä tapaamaan häntäkin. Annan piut paut sille oletukselle, etten muka saisi asioita aikaiseksi, kun sille päälle ryhdyn. Varmana saan.
Siihen liittyen pitäisi tosiaan ehkä panna kämppä juhlakuntoon ja leikkiä leipuri hiivaa. Minun juhlissani ei olla tyhjällä mahalla, se on vissi.
Olen lukenutkin. Kjell Westöä (iih!) ja aloitin myös Sarah Watersin Vieras kartanossa. Westö oli tietenkin ihana, siitä aion kirjoittaakin, mutta Vieras kartanossa on ollut tähän saakka, no, tylsä. Harkitsen sen kanssa vielä hetken, tuhlaanko aikaani enempää. Minusta on tullut nirso, sillä en siedä enää ollenkaan sellaista kirjallisuutta, joka ei vie jollakin tavalla mukanaan. Kai se on joku alkava kolmenkympin kriisi, kun ihminen tajuaa, ettei lukuaikaakaan ole tässä elämässä rajattomasti. Katsotaan.
Juuri nyt menen kuitenkin vielä hetkeksi peiton alle lukemaan uusimman Nyt-liitteen. Sitten olen kuin en flunssaa olisi nähnytkään ja ryhdyn hommiin.
Pikaista paranemista! Suosittelen hunajaa, valkosipulia, Carmolis-tippoja ja sohvaa flunssan päihitykseen. :)
VastaaPoistaOi, Westöä pitäisikin lukea pitkästä aikaa!
Ihania juhlia teille ja mukavaa viikonloppua!
Kiitos! Finrexin ja tee ovat taikajuomani tällä hetkellä, jälkimmäinen runsaalla hunajalla höystettynä ;)
VastaaPoistaUskon, että juhlista tulee mainiot, sillä vieraslistalla on vain mainioita tyyppejä :)
Hauskaa viikonloppua myös sinulle, ahkera auskultantti!
Koitahan parantua! Itsekin olen odotellut jo, että koska tässä pamahataa syysnuha päälle, mutta toistaiseksi olen säilynyt terveenä *koputtaa puuta*. Kävin toissailtana Kemijoessakin.. ehkä se uhkaava pöpö jäi sinne (tai kuoli alkoholimyrkytykseen, haha!).
VastaaPoistaTäällä eräs toinenkin hieman uudempi Lapin neito odottaa jo kovasti näkemistä! :)
Laura
Huomenna nähdään! Kerro sitten mitä Westöä luet. Luin kesällä Älä käy yöhön yksin. Jos luet sitä kans, niin voidaan jubailla siitä! Jippii! Ja parane pian. Niin kuin esim. huomiseksi :D.
VastaaPoistaSyksypuuhasi kuulostavat mukavilta(paitsi migreeni ja flunssa).
VastaaPoistaHarmi, ettei Vieras kartanossa ota tuulta alleen, itsekin jollain tasolla tiedostin sen että kirja on hieman tylsä, mutta jotenkin se junnaaminen oli kuitenkin todella...no, mukavaa:) Milloinkohan minä opin, ettei kaikkea tarvitsisi lukea loppuun asti jos ei periaatteessa ole vakuuttunut kirjan ansioista...
Laura: Tietysti tulen tapaamaan myös sinua! Ja oletettavasti pöpöt jäivät etanolin jalkoihin :D
VastaaPoistaSanna: Luin Westön uusimman, Halkeamia -nimisen kokoelman. Se oli huippu!
Sonja: Annoin hieman armoa lisää ja nyt ollaan jossain sivulla 200+ - vähän alkoi jo kummittelemaankin, joten taidan lukea vielä vähän... ;) Ja kesken jättäminen on sellainen opeteltava taito, uskoisin. Harvemmin siihen "sorrun", mutta nykyisin annan sen jo itselleni kuitenkin anteeksi.