Kandidaatintutkielmani palautuksen jälkeen olin ensiapukurssilla putkimiesten ja työttömien kanssa. Siellä oli ihan kivaa, opin uusia asioita ja kertasin vanhoja. Anne-nukke ei herännyt kovasta elvytyksestä huolimatta. Toivottavasti en koskaan tarvitse elvytystaitoja oikeasti. Toivottavasti osaisin tositilanteessa toimia.
En saanut kirjoitettua neukkuesseetä, deadline meni jo. Oikeastaan en tarvitse siitä saatavia opintopisteitä, mutta olen huono jättämään asioita kesken - se on typerää ja raukkamaista, joskaan pakkomielteinen suorittaminen ei ole mistään kotoisin sekään. Valmistumiseni ei ole kaukana.
Koko viikko on mennyt sumussa. Minulla oli taas migreeni, mutta lääkkeet auttoivat. Niskani on kipeä ja minua väsyttää koko ajan. En ole urheillut koko viikkoon. Olen laiska.
Istun yksin lauantai-iltana poikaystävän asunnossa. Hiljaista on tämä elämäni. Itsekään en kadehdi itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!