Olen sairas.
Minulla on migreeni, jota jatkossa hoidetaan Miranaxilla ja Maxaltilla. Mikäli oireet muuttuvat oudoiksi, kuvataan pää. Ensi viikolla pitää hankkiutua labratesteihin, joiden avulla suljetaan erinäisiä kauhukuvia pois listalta. Toivon syvästi, että YTHS pystyy täyttämään vaatimani palvelun kriteerit, sillä tämänpäiväisessä lääkärikeskuksessa testit maksavat yli 170 euroa. Minulla on tosin vakuutus, mutta tietenkin lasku pitää ensin jollain taikaeuroilla maksaa, ennen kuin korvauksia saa. Ei paljon naurata. Lisäksi, myös testeihin liittyen, verenpaineeni on epätyydyttävästi koholla, ja sitä on nyt seurattava pari kuukautta säännöllisesti. Jos se ei laske, pitää tehdä jälleen lisätutkimuksia (tai jos labrakokeista paljastuu jotain kivaa, kuten vaikkapa munuaisongelmia, ne saattanevat selittää jotakin). Minulla on mummotauti.
En tosiaan tiedä, mistä verenpaine voi johtua. Huolimatta liiasta elopainosta liikun kuitenkin säännöllisesti, en kippaa naamaani ylimääräistä suolaa, enkä tupakoi. Tietenkin voi aina syyttää geenejä, mutta jotenkin se nyt ei sovi vielä tässä iässä. Onneksi äidillä on kotona verenpainemittari, jonka saan lainaan, ettei tarvitse viikottain rampata terkkarilla istumassa. Ja ehkä itse mitattuna paineet ovat alhaisemmat? Jos kyseessä onkin joku valkotakkiefekti tai muu yhtä muikea sivuvaikutus. Sen näkee sitten, kun ikiomaan verenpainekorttiini (sic!) tulee lisää merkintöjä. Hieman olen kuitenkin huolissani itsestäni, koska olen kuitenkin aina pitänyt itseäni ihan perusterveenä, joskaan en ylikuntoisena ihmisenä. Kai se on sitten mentävä salille vaikka joka päivä, etten tapata itseäni turhaan vielä hetkeen. Nilkkakin on vielä kipeä, mutta ehkä kuntopyörää voisi huomenna polkea siitä huolimatta.
Olen vähän ahdistunut (mikä ei ehkä ainakaan alenna verenpainetta), monestakin syystä. Ehkä siihen auttaa elokuvan katsominen ja mansikoiden syöminen (ei suolaa!). Ennen elokuvaa voi herkistellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!