6. maaliskuuta 2014

Alice Munro: Liian paljon onnea



Alice Munro: Liian paljon onnea
Suomentaja: Kristiina Rikman
Ulkoasu: Markko Taina
Tammi 2013 (1. painos 2010)
366 s.
Too Much Happiness (2009)

Kirjakauppaostos.


Alice Munron novellikokoelma Liian paljon onnea on jälleen yksi osoitus kanadalaiskirjailijan vahvuudesta, taituruudesta ja monipuolisuudesta. Mukana on kymmenen novellia, joiden aihepiirit vaihtelevat perhe-elämän vavahduksista brutaaliin väkivaltaan, lapsuuskokemuksista kuolinvuoteelle, sairaudesta satunnaiseen pahuuteen, hyviin hetkiin ja onnen murusiin. Etenkin viisi novellia nousee tavalla tai toisella yli muiden.

Wenlock Edge on kertomus opiskelemaan lähtevästä nuoresta naisesta, joka kohtaa yliopistokaupungissa uusia puolia elämästä. Erikoislaatuinen ystävyys johtaa kummallisiin tapahtumiin, joiden kokonaisuutta niin lukija kuin päähenkilö joutuvat miettimään useampaan otteeseen eri näkökulmista. Munrolla on taito tehdä tutusta outoa ja oudosta tuttua, ja hänen käsissään hyvinkin absurdit tapahtumat muotoutuvat huomaamatta osaksi normaalia ja tavanomaista.

Lasten leikkiä pureutuu syyllisyyteen ja nuorten tyttöjen julmuuteen. Se kertoo eräästä kesäisestä päivästä leirillä, vesileikeistä ja samaan aikaan se käsittelee erilaisuuden pelkäämistä ja sen kohtaamisen mahdottomuutta. Novelli saa miettimään, kuinka kapea on raja lapsen avoimen mielen ja opittujen ennakkoluulojen välillä.

Vapaat radikaalit tarjoaa yllätyksiä. Sen henkilöt eivät ole lainkaan sitä, miltä näyttävät ja uusia puolia paljastuu joka hetki. Novellin tunnelma on samaan aikaan latautunut ja ahdistava ja sen käänteet hämmentävät ja samalla ihastuttavat oveluudellaan. Aikatasot limittyvät, muistot, toiveet ja pelot yhdistyvät.

Kokoelman niminovelli Liian paljon onnea kertoo oikeasta, eläneestä ihmisestä: venäläisestä matemaatikosta Sofja Kovalevskajasta, joka joutui näkemään 1800-luvun lopulla paljon vaivaa saadakseen tehdä kykyjensä mukaista uraa. Novellin runko sijoittuu muutaman päivän ajanjaksolle, mutta takaumien ja muistojen kautta Kovalevskajan elämä saa pinnan ja sisällön. Tyyliltään novelli ei ole aivan perinteisintä Munroa, vaan tarinallisempi ja juonellisesti laajempi. Kokonaisuus on kaikin tavoin pakoton, vapaasti kehkeytyvä ja eheä.

Ja sitten on Ulottuvuuksia. Kokoelman avaava, luun kurkkuun iskevä, terävä, raadollinen ja surullinen. Vaikket koskaan lukisi muuta Munrolta, lue tämä novelli. Se on tunnelmaltaan tiivis, käänteiltään yllättävä ja kauheasta aiheestaan huolimatta kaikkea muuta kuin toivoton. Ulottuvuuksia pureutuu syvälle perhetragediaan, taustoittaa ja kyseenalaistaa, analysoi muttei tarjoile mitään valmiina. Lukija saa hämmästyä, ihmetellä, ihailla ja nieleskellä. Ulottuvuuksia on novellitaidetta parhaimmillaan.

Alice Munro on niin taitava kirjailija, että hänen teostensa äärellä on pakko nöyrtyä. Aiheet pulppuavat arjesta, mutta ovat kaikkea muuta kuin tylsiä tai ankeita. Yllätykset, muutokset, pienet liikahdukset ja käännökset tekevät Munron novelleista kirjallisuutta, joka ei jätä kylmäksi. Hän käsittelee rumia, brutaaleja, jopa tavallaan kiellettyjä aiheita, muttei koskaan ylly mässäilemään tai moralisoimaan. Ihmiset saavat hänen novelleissaan elää elämäänsä valintojensa, virheidensä ja toisinaan myös onnensa kanssa. Liikaa onnea ei kuitenkaan kukaan lopulta saa. Siitä pitää elämän vaaka huolen.

___

Liian paljon onnea on laajalti luettu kirja. Muutamia muiden arvioita: Lurun luvut, Kirjanainen, Kirjapeto, Mustikkakummun Anna, Sinisen linnan kirjasto.

Osallistun kirjalla 14 nobelistia -haasteeseen.

13 kommenttia:

  1. Tämä on tähän mennessä ainoa Munrolta lukemani kirja. Pidin tästä ihan hurjasti, ja muistan edelleen aika monen novellin tarinankin, vaikka usein novellikokoelmien kanssa käy niin, että yksittäiset novellit hiipuvat vähitellen pois muistista.

    Pitäisi kyllä lukea lisää Munroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä, Liisa! Suosittelen erityisesti kokoelmia Karkulainen ja Hyvän naisen rakkaus, ne ovat vaikuttaneet kaikkein eniten, vaikka kaikista lukemistani olenkin pitänyt.

      Poista
  2. Kylmät väreet sain jo tästä esittelystä. Munroa haluan ehdottomasti lukea lisää, sillä vaikuttaa siltä, että kukaan ei ole pettynyt lukemaansa. Kerjäläistyttö vakuutti, ja sielu janoaa lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen muutamaan sellaiseenkin törmännyt, jotka eivät ole Munrosta vakuuttuneet. Harvassa taitavat kuitenkin olla, ja onhan kyseessä äärimmäisen taitava kirjailija, mitä ei voi kiistää, vaikkei tyylin tarvitse kaikkiin kolahtaakaan. Anna palaa, Elina! Munro on sen arvoinen. :)

      Poista
  3. Hei Suketus, kiitos linkityksestä. Tuo Kovalevskajan tarina poikkesi muista, mutta oli mielestäni todella mielenkiintoinen. Jotain mystistä voimaa Munron tyylissä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kaikin tavoin aika poikkeava Munron tavanomaisesta tyylistä, mutta ehkäpä juuri siksi se jäikin niin voimakkaasti mieleeni. Munro on ihmeellinen, taitava ja mieleenpainuva.

      Poista
  4. Minulle tämä oli ensimmäinen Munro ja vaikutuin! Kirjan novelleista viimeinen eli tuo Sofja Kovalevskajasta kertova niminovelli oli vähiten mieleeni. Hyvä sekin oli, mutta jotenkin eri aaltopituudella kokoelman muiden novellien kanssa. Vahvimmin minulle ovat jääneet mieleen sinunkin mainitsemasi Ulottuvuuksia, Wenlock Edge ja Lasten leikkiä sekä se, jossa oli puuseppä Jon ja Edie, en muista novellin nimeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei tosiaan ole lainkaan tyypillinen Munron novelli, mutta tosiaan ehkä juuri siksi kiinnitin siihen huomioni. Minulla on enää yksi suomennos Munrolta lukematta. Nainen on vienyt minut aivan täysin pauloihinsa!

      Poista
  5. Minulla on tämä vielä vähän kesken, joten silmäilin vain arviosi ja aion palata tänne kirjasta itse kirjoitettuani. Mutta olen aivan samaa mieltä: Munro on häikäisevän hyvä. Vahva, taidokas kirjailija, jonka tekstit aina liikauttavat lukijan sisällä jotakin. Nöyräksi tosiaan vetää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen Munron novelli on niin vahva oma kokonaisuutensa, että on pakko vain ihailla. Ja lukea, onnellisena ja vaikuttuneena.

      Poista
  6. Munroon tutustuminen jatkuu minulla myöhemmin keväällä. Tämä kokoelma sisältää monia novelleja, jotka tuntuvat kiintoisilta. Kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä niitä tosiaan on. Hienoa, että Munro kiinnostaa. Kyllä fanijoukkoon mahtuu... ;)

      Poista
  7. Mitenpä osaatkaan kertoa niin tarkasti ja hienosti näistä novelleista!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!