Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli

Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli
Ulkoasu: Mika Tuominen
WSOY 2014
269 s.

Arvostelukappale.


Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, tutkimusprofessori Hannu Lauerma on tarttunut ajankohtaisiin aiheisiin kirjoittamalla kevytrakenteisen mutta asiasta painavan tekstikokoelman Hyvän kääntöpuoli. Kirjassa on kaksikymmentä terävää kirjoitusta, jotka ottavat kantaa, perustelevat ja hyökkäävätkin. Mukana on myös pieni pilke silmäkulmassa, joskin huumori on esiintyessään asiallisen kuivakkaa.

Hyvällä voi olla toinenkin puoli, ja paha osaa usein esittää hyvää taitaen. Lauerma kirjoittaa muun muassa vankien psykiatrisesta hoitotyöstä, lääkkeistä, psykopaateista, ihmisen väkivaltaisuudesta ja suomalaisen miehen väkivaltaisuuden myytistä, ns. "vaihtoehtohoidoista" ja erilaisista terapioista. Lisäksi sivutaan useampaan otteeseen mediaa, internetin ihmemaata ja sen anonyymeja kaikkitietäjiä ja tehdäänpä kurkistus myös taistolaisuuteen ja kalastukseen.

Aihepiirit siis vaihtelevat, mutta pohjavire on kautta linjan yhtenäinen: huijaaminen, virheellinen tieto, tunteen palolla argumentointi tiedon ja järjen sijaan sekä suoranainen pahuus ovat ilmiöitä, jotka leikkaavat yhteiskunnan kaikki tasot jollain tapaa. Kun päälle lisätään nykyajan salamannopea tiedonvälitys (ja "tiedon"välitys), ollaan tilanteessa, jossa tietoa on mahdollista saada yhdellä klikkauksella ja vilkaisulla, mutta sen käsittely, arviointi ja ymmärtäminen eivät pysy välttämättä samassa vauhdissa. Siinä on ihmisolento – vahvempikin – helposti hukassa ja harhaanjohdettavissa.

Ihminen elää edelleen luolaihmisen eli lähes savanniapinan geeneillä. Me harkitsemme ja pohdimme sen aikaa, kun ehdimme ja jaksamme, mutta menetämme järkemme laumahierarkiaan, seksuaalisuuteen ja vaaraan liittyvien signaalien edessä ja seuraamme johtajaa. (s. 97)

Hyvän kääntöpuoli on hyvin yleistajuinen ja populaari kirja. Siinä ei ole lähdeviitteitä eikä kirjallisuuslistaa, joista ensinmainittujaa en osannut kaivata, mutta jälkimmäistä olisin hyvinkin voinut hyödyntää, sillä kirja innostaa tutustumaan käsittelemiinsä aiheisiin tarkemmin. Sen voi lukea kuka hyvänsä, sillä ammatti- ja akateeminen jargon on jätetty vähemmälle ja keskitytty helposti lähestyttävään muotoon. Jonkin verran teksteissä on toistoa, jonka olisi voinut loppuvaiheessa hioa pois, sillä samoja asioita pyöriteltiin eri teksteissä vain hieman eri sanakääntein, eikä toisto tuonut esiin syvempää näkökulmaa.

Olen etenkin Esko Valtaojan kirjoista kirjoittaessani (muun muassa täällä ja täällä) pyrkinyt korostamaan, kuinka paljon arvostan tieteen popularisointiin panoksia laittavia tutkijoita. Hannu Lauerma kuuluu samaan jengiin. Vaikka hän on paikoin ärhäkkä ja jopa turhautuneen oloinen maailman virheiden äärellä, teksti lentää ja ajatus sen mukana. Lauerman esittämiin näkökohtiin on hankalaa lähteä väittämään vastaan, mutta toisaalta areena on avoin: kortit on isketty pöytään ja toisin ajatteleva voi hyvin aloittaa vastaväitekierroksen. Jos uskaltaa.

____

Hyvän kääntöpuoli muualla: Jonna/Kirjakaapin kummitus, Kirjavinkit, Kainuun Sanomat.