 |
| © Mikko Mäntyniemi |
Minna Canthin klassikko Työmiehen vaimo on tuotu näyttämölle 2010-luvun asussa Teatteri Avoimiin Oviin Helsinkiin. Ensi-ilta oli helmikuussa ja näytökset jatkuvat huhtikuun loppuun.
Kun minulle tarjoutui tilaisuus lähteä katsomaan näytelmää kultturellissa ja ennakkoluulottomassa seurassa, en kauaa epäröinyt. Tänään marssimme kuuden kirjabloggaajan porukalla teatteriin.
Työmiehen vaimo on kertomus eriarvoisuudesta. Päähenkilö Johanna (Hanna Seppä) avioituu hulttiomies Riston (Paavo Kerosuo) kanssa, vaikka jo hääpäivänä häntä epäilyttää tekemänsä valinta. Johannalla on säästöjä, joiden tarkoituksena on turvata avioliiton alkutaival ja perhe-elämä. Risto käyttää kuitenkin aviomiehen oikeuttaan runsaalla kädellä, ja juo rahat loppuun ennen kuin ensimmäinen aviovuosi on kulunut. Johannan on keksittävä keinoja rahoittaa pienellä pojalla kasvaneen perheen elämä, kun Ristoa ei työnteko riittävästi kiinnosta.
Toisaalla on petetty mustalaistyttö Homsantuu (Petriikka Pohjanheimo), Riston entinen kihlattu, jonka ylpeyttä on raskaasti loukattu. Ympäröivä yhteiskunta ei myöskään anna nuorelle naiselle rauhaa, vaan korostaa jatkuvasti tämän toiseutta ja alemmuutta. Konflikti on väistämätön.
Minna Canth kirjoitti Työmiehen vaimon lähes 130 vuotta sitten kommentiksi ja kannanotoksi aikansa yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Naisen asema avioliitossa, köyhän suhde rikkaaseen, työläisen paikka sekä alkoholin ja uskonnon rooli ihmisen elämässä nousevat näytelmässä keskeiseen rooliin. Canth ravistelee rakenteita, eikä anna armoa.
Teatteri Avoimet Ovet on tehnyt raikkaan, ravisuttavan ja koskettavan tulkinnan klassikkoteoksesta. Aiheiltaan näytelmä ei tunnu vanhentuneen valitettavasti pätkääkään: näyttelijöiden pelkistetty puvustus ja yksinkertainen lavastus vain vahvistavat sanomaa. Hanna Sepän taidokkaasti tulkitsemassa Johannassa on nähtävissä joka päivä vastaantuleva, yksinäinen äiti, jolla ei ole juurikaan vaihtoehtoja elämässä, jonka kortteja ei muistettu jakaa tasan.
Näytelmän alku ei heti imaissut tätä katsojaa mukaansa, ja aluksi vierastin kertojaääntä ja selityksiä, jotka Karoliina Kudjoi vetää. Pian kuitenkin pääsin niiden makuun ja Minna Canthin oma ääni pääsi osaksi esitystä, vieläpä keskeisesti.
Hanna Sepän Johannan ohella mieleenpainuva on Petriikka Pohjanheimon työ Homsantuuna. Ylpeä, mutta kiintymystä ja arvostusta kaipaava nainen tulee tulkituksi tunteella ja taidolla. Muissa rooleissa, sivuhenkilöinä, mutta sitäkin tärkeämpinä tarinankerronnan kannalta nähdään Miika Laakso ja Jukka Pitkänen. Kokonaisuutena kiitän eläytymistä, liikettä ja musiikkiesityksiä. Kaikki tukevat toisiaan, tuovat uuden kulman ja koostavat tarinaa yhteen.
Työmiehen vaimo kolahti kovaa. Loppua kohden vauhti kiihtyy, mielet särkyvät ja eriarvoisuus iskee vasten kasvoja. Kun epätoivoinen Johanna huutaa kadulla apua, pyytää ketä tahansa auttamaan, pala nousee kurkkuun. Miksi tänäkin päivänä ihmisen on karjuttava hätäänsä, hierottava sitä vasten vastaantulijan naamaa, ja miksi sitä hätää ei edelleenkään kuulla – tai haluta kuulla.
Työmiehen vaimo jäytää ja jytisee.
"Teidän lakinne ja oikeutenne. Hah! Niitähän minun pitikin ampua!"
Olit nopea :)
VastaaPoistaNäytelmä oli kaikkea tuota, josta kirjoitit. Olin erittäin, erittäin positiivisesti yllättynyt klassikon saamasta uudenlaisesta, mutta alkuperäistä tekstiä kunnioittavasta tulkinnasta. Hanna Seppä teki minuunkin suurimman vaikutuksen, etenkin toisella puoliajalla oli todella vakuuttava.
Kiitos tekstistäsi!
Äkkiä vaan fiilikset kehiin, ettei jää liiaksi aikaa analyseeraamaan. ;)
PoistaMinäkin yllätyin positiivisesti ja etenkin se oli hienoa, että alun epäröinnin jälkeen pääsin innolla mukaan tarinaan ja toteutukseen.
Kiitos seurasta. :)
Kuulostaapa hyvältä. Tekstinä Työmiehen vaimo on todella vaikuttava, joten olisi hienoa päästä näkemään se myös näyttämöllä. Jospa joskus!
VastaaPoistaMinä en ole lukenut tekstinä. Ehken ihan heti haluakaan, nyt kun tämä näyttämösovitus on niin tuoreena mielessä.
PoistaKyllä varmasti vielä pääset tämän näkemään. Työmiehen vaimo ei vanhene.
Olen ihan samaa mieltä. Todella onnistunut, vaikuttava ja koskettava tulkinta.
VastaaPoistaOli hieno elämys, todella. Kiitos teatteriseurasta!
PoistaTeatterisovitusta Työmiehen vaimosta ei ole mahdollista katsoa, mutta kirjana vaikuttaa lukemisen arvoiselta. Minna Canthin muuta kirjallista tuotantoa olen lukenut, niiden kertomukset ovat koskettavia ajankuvia. Minna Canth on muutenkin henkilönä tarkemman tutustumisen arvoinen.
VastaaPoistaNäytelmän nähtyäni suosittelen tutustumaan tarinaan, vaikka tekstinä en itse ole siihen tutustunut, enkä ihan heti taidakaan, sillä tämä oli niin kokonaisvaltainen elämys, että haluan säilyttää sen pitkään.
PoistaCanth on tosiaan kiinnostava. Paljon on vielä lukematta ja tutustumatta.
Oivallista! Harmittaa, että en ehkä ehdi tätä katsomaan mutta pitänee vielä selata kalenteri kerran läpi ja katsoa josko kykenisi.
VastaaPoistaArvostan myös kovasti tunnistetta "säällistä ja suositeltavaa menoa",
Ehkä tämä saisi jatkoa... Mutta yritä kuitenkin ehtiä, suosittelen todella lämpimästi.
PoistaTäytyy taas aktivoitua säällisen ja suositeltavan menon etsinnässä, kunhan tämä kaamea kevätväsymys hellittäisi. :)
Oli, upea ja ravisuttava esitys, vieläkin pyörii mielessä vahvasti. "Vanhan" tekstin ja "uuden" ilmaisun yhdistäminen toimii todella hyvin. Plus monitaitavat näyttelijät! Valitettavaa on vain se, että monet tekstinkohdat - tai jopa koko teksti - voisi kertoa tästä ajasta. Ajankohtaisuus ei ole kärsinyt yhtään, melkein päinvastoin.
VastaaPoistaMinustakin vanha ja uusi saatiin tässä toimimaan hienosti yhteen. Kokonaisuus on vahva ja omaääninen, mutta kunnioittaa samalla alkuperäistä tekstiä (oletan, koska en ole sitä lukenut). On tosiaan aika rankkaa, että 130 vuoden takaiset epäkohdat ovat totta tänäkin päivänä. Mitä se kertoo meistä?
PoistaLuin kirjoituksesi jo uutuudeltaan, mutta en ehtinyt silloin kommentoida. Hieno analyysi hienosta näytelmästä! Olen palannut näytelmän herättämiin ajatuksiin jo monta kertaa.
VastaaPoistaTämä jää tosiaan mieleen. Hienoa, että teatterissa voi aina yllättyä, vakuuttua ja vaikuttua.
Poista