Katja Kaukonen: Kohina

Katja Kaukonen: Kohina
Kansi: Anna Makkonen
WSOY 2014
216 s.

Arvostelukappale.


Alvar Malmbergin äiti on lähtenyt lätkimään pojan ollessa vielä pieni. Äitiä kiehtoi maailma ja Venetsia, ei äitiys tai perhe-elämä. Niin saivat aviomies ja pieni poika jäädä taakse. Alvar on kasvanut aikuiseksi kahdestaan isänsä kanssa. Isä toimi lakimiehenä ja oli kiireinen – toisaalta isän sydän särkyi, kun vaimo lähti, eikä koskaan oikein parantunut.

Keski-ikäinen Alvar päätyy syksyksi hiljaiseen saareen pieneen mökkiin. Hän haluaa ottaa etäisyyttä elämäänsä, käsitellä menetyksiään ja kenties astua askeleen kohti uutta elämänvaihetta. Alvar erakoituu saarelleen, tarkkailee sen vähäistä elämää, radion kohinaa ja itseään. Huoltojoukkoina ovat paikallinen mies nuoren poikansa kanssa. Säännöllisten ruokalähetysten lisäksi Alvar saa kirjeitä. Moni niistä lentää lukematta tuulen mukana pois.

Katja Kaukosen Kohina on surumielinen, hidastempoinen ja syvissä vesissä kulkeva tarina. Sen päähenkilö on yksinäinen ja hieman katkera mies, johon ei ole helppo kiintyä, mutta joka on kirjan loppuessa muuttunut huomaamatta yllättävän läheiseksi. Alvar ei ole miellyttävä ihminen, häntä ei haluaisi oikeassa elämässä tuntea. Ja kuitenkin hän on hyvin inhimillinen, ymmärrettävä, aito.

Pääpiirteissään tarina sijoittuu hiljaiselle saarelle syksyisiin maisemiin. Maisema- ja luontokuvausta ja -kuvastoa kirjassa on paljon, ja vaikka se on kaunista ja tuoretta, sitä on hitunen liikaa. Syksyn eteneminen, sään raaistuminen, tuulen kohina ja meren liike – pidän niistä kaikista, ne ovat kauniita ja kuvaamisen arvoisia asioita, mutta liika on liikaa.

Toisaalta Kohina paljastaa päähenkilönsä menneisyyden aina syntymästä lapsuuteen, nuoren aikuisen elämään, innolla aloitettuihin arkkitehtiopintoihin ja aivan viimeisimpiin, vaikeisiin hetkiin ennen saareen lähtöä. Alvarin elämä ei ole ollut helppoa, mutta voiko kaikista epämieluisista luonteenpiirteistä ja toimintatavoista syyttää vaikeaa lapsuutta? Kuinka paljon merkitystä on lopulta ihmisellä itsellään, hänen valinnoillaan ja päätöksillään? Kaukonen ei tarjoile Alvaria alleviivaten tai puhkiselittäen, vaan hän jättää lukijalle paljon pääteltävää. Ja mielipiteen muodostaa jokainen itse, mahdollisesti omaan elämäänsä ja omiin kokemuksiinsa peilaten.

Kohina on rauhallinen kirja, eikä siinä päällisin puolin tapahdu paljon. Sitäkin enemmän se nojaa muistoihin, menneisyyteen ja osin myös kuvitelmiin. Kirjan rakenne on toimiva, se paljastaa kerros kerrokselta enemmän, auttaa rakentamaan kokonaiskuvaa ja ymmärrystä. Paikoin aiemmat oletukset saavat kyytiä, paikoin vahvistuvat. Tasapaino säilyy.

Vaikka Alvar ei koskaan opi kiintymään toisiin ihmisiin, hänen ihmissuhteensa ovat kiistämättä olemassa. Ne ovat – monen muun asian ohella – eräänlaista kohinaa, hiljaista mutta kiistämätöntä ääntä ja liikettä. Tunnelma kirjassa on melankolinen, mutta tausta värisee ja liikkuu, elää. Tyhjyys ei ole tyhjyyttä eikä hiljaisuus mykkyyttä.

Mutta yksinäisyys – se on sitä itseään. Alusta loppuun, jos ihminen niin päättää.

____

Muualla muun muassa: Sanna/Luettua, Ulla/Ullan luetut kirjat ja Minna Vuo-Cho/Ja kaikkea muuta.