Pohjois-Korea – Siperiasta itään

Jouni Hokkanen: Pohjois-Korea – Siperiasta itään
Kansi: Maria Mitrunen
Johnny Kniga 2014
294 s.


Arvostelukappale.


Pohjois-Korea, maailman korruptoitunein maa. Romahduksen partaalla oleva diktatuuri, suljettu, salainen ja outo. Tuohon maahan ei varsinaisia pakettimatkoja tehdä, mutta turistinkin on mahdollista sinne tiettyjä reunaehtoja noudattaen päästä. Toimittaja ja dokumentaristi Jouni Hokkanen on kirjoittanut kiinnostavan ja viihdyttävän tietopaketin ja matkaoppaan, jonka avulla laiskempi ja mukavuudenhaluisempikin nojatuolimatkaaja pääsee kurkistamaan tuohon erikoiseen valtioon.

Pohjois-Korea on Hokkasta mukaillen "umpiuskollinen teokratia", eikä pohjoiskorealaisuus ole "sosialismia eikä kommunismia, vaan kyseessä on äärinationalistinen, rodun puhtautta vaaliva syvästi uskonnollinen diktatuuri, hengellinen pappisvaltio". Tämä on kiinnostava lähestymistapa ja tärkeä huomio. Maa elää Kimin dynastian, Suuren johtajan muiston, autoritäärisen hallinnon ja armeijan ehdottomassa puristuksessa.

Suuren Johtajan Kim Il-sungin ja hänen seuraajansa, Rakkaan Johtajan Kim Jong-ilin henkilöpalvontakultti pääsee kirjassa esiin selkeästi, kiihkotta ja silti tarkkasilmäisesti. On jotakuinkin mahdotonta ymmärtää, kuinka ihmisen palvonta voi mennä niin pitkälle kuin se Pohjois-Koreassa on mennyt jo vuosikymmeniä sitten. Johtaja- ja kansan isähahmon täydellisyys, ylivoimaisuus ja yli-inhimillisyys muodostavat keitoksen, jota demokraattisessa ja varsin tasapäisessä maassa syntynyt ja kasvanut ihminen ei käsitä. Kansalaiset kykenevät kiihottamaan itsensä hysterian partaalle, itkemään ja palvomaan kuolleita johtajiaan käytännössä käskystä. Maan nykyinen hallitsija, tiettävästi maailman nuorin valtiojohtaja on Kim Jong-un, Loistava toveri, Suuri seuraaja ja Kansan, armeijan ja puolueen kiistaton johtaja. Tästä lähtökohdasta onkin hyvä harkita jonkinmoisen järjen saamista Pohjois-Koreaan. Tai sitten ei.

Hokkanen on vieraillut Pohjois-Koreassa esimerkiksi elokuvafestivaaleilla ja kirjan mukana päästään kurkistamaan hänen yrityksiinsä ottaa selvää oudosta maasta. Pohjois-Koreaan järjestettävät matkat ovat tarkkaan kontrolloituja, eikä mukana saa olla esimerkiksi matkapuhelinta. Turisteille määrätään oppaat, jotka valvovat ja vahtivat vieraita vuorokauden ympäri, jotta nämä näkevät vain oikeat asiat. Hokkanen onnistui itse välillä karkaamaan oppaansa valvovan silmän alta, mutta toisaalta hyöty omin päin tehdyistä retkistä jäi pieneksi: Pjongjangin kaduilla ei pääse kovin pitkälle kiinnittämättä huomiota, eikä turistien käytössä oleva valuutta kelpaa tavallisen kansan kaupoissa ja ravintoloissa. Matkamuistovalikoima on rajoitettu ja valokuvata saa vain luvan kanssa.

Kirja on vetävästi toteutettu ja havainnollistavasti kuvitettu. Luvut ovat lyhyehköjä ja niiden kautta tutustutaan Pohjois-Korean historiaan, diktaattorien ja puoluejohdon holtittomaan elämään sekä maan nykytilanteeseen. Ilmassa on myös kevyttä tulevaisuuden visiointia. Miten Pohjois-Korean käy? Voiko maa pysyä olemassa vielä pitkäänkin ottaen huomioon, että sen talous on käytännössä täysin kuralla? Voiko palvontakultti ja diktatuuri toteutua, kun tiedonvälitys luikertelee vähittäin myös tavallisen kansan käsiin, vaikka puolue kuinka yrittäisi sitä voimakeinoinkin estää?

Pohjois-Korea on totta vieköön kummallinen maa. Sen olemassaoloa on vaikea uskoa ja käsittää, ja maan rajojen sisällä tehdyt hirveydet jäävät paikoin itselläni olankohautuksella kuitatuiksi: abstrakti, vieras ja käsityskyvyn ylittävä ei yksinkertaisesti mahdu tajuntaan. Myöskään Hokkanen ei kirjassaan juuri ota kantaa Pohjois-Korean vankileireihin ja mielivaltaiseen rangaistusjärjestelmään. Tämän kirjan tarkoitus onkin olla kuvaileva, ei arvottava.

Itse en missään nimessä matkustaisi Pohjois-Koreaan. En etenkään nyt diktatuurin aikana, mutta en ehkä silloinkaan, vaikka maa muuttuisi, kansa vapautuisi ja yhteiskunta normalisoituisi. Vieraat tavat, kielet, kulttuurit ja maailmankatsomukset kiinnostavat kyllä, mutta jossain kulkee vieraudenkin siedon raja. Omalla kohdallani se menee tässä.

Jouni Hokkasen Pohjois-Korea – Siperiasta itään on suositeltavaa luettavaa Pohjois-Koreasta (ja/tai diktatuureista) kiinnostuneille, vetävästä ja kepeähköstä tyylistä pitäville ja vaivattomalle nojatuolimatkalle haluaville. Alan asiantuntijoille se ei tarjonne mitään uutta, ja keskustelunavaukseksi se on kepoinen. Kiinnostava ja huolella koostettu kirja yhtä kaikki.

____

Pohjois-Koreaan ovat kirjallisesti matkustaneet myös Lumiomenan Katja ja Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja.

Kuittaan tällä kirjalla Maailmanvalloitukseni etenemisen Pohjois-Koreaan.