Tänään alkoi uuden työpaikkani perehdytys. Uusia kasvoja, nimiä, tiloja, tapoja, kulkureittejä. Uutta opittavaa, uutta sisäistettävää. Jännittää. Esimies vaikuttaa asialliselta, ja on kaiken kaikkiaan kiinnostavaa olla pitkästä aikaa yksityisen työnantajan alaisuudessa vuosia jatkuneen kunnan/valtion palkkalistoilla puurtamisen jälkeen. Vaikka olenkin nyt palkattuna tiettyyn nimettyyn tehtävään, se ei ole kuitenkaan kiveen hakattua. Työpaikka on muutoksessa ja myös minä saan olla. Museopedagogiikka kiinnostaa, ehkä siltä alalta joskus jotain. Sen puolen hommat ovat tosin valitettavasti tuollakin projektiluontoisia, mutta ehkä joskus tulee minunkin projektini aika. Ehkä. Ja mitäpä sitä kieltämään: tänään kiertäessämme kokoelmatiloja mielessäni kävi, että ovathan nekin ihan kiinnostavia. Museoesineet. Konkretia.
Hieman pelottaa, kuinka selvitän pedagogiset loppuun. Nyt on niin paljon kaikkea. Mutta kaipa niistä selvitään, riman alta vähintään. Kunhan saan pakolliset tehtyä enkä jää kiinni lintsailusta. Kolme oppituntia on vielä pitämättä. Kaksi niistä on ensi viikolla. Aikaa on vain niin vähän. Viime viikolla sitä oli riittämiin ja olin onnellinen. Loma päättyi ja kalenteri aukesi. Heitän sen ehkä järveen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!