Hämmennystä

Tuli taas oikeassa elämässä pyyhkeitä hitaasta päivitystahdista. Förlåt. Olen ollut kiireinen ja väsynyt. Siitä tuntuu tylsältä kirjoittaa, eiköhän kukin tykönänsä tiedä, millaista se on, kun ei ehdi, jaksa tai halua. Onneksi kevät on näemmä alkanut ja joka päivä edetään kohti pedagogisten loppumista ja tuhannen kilon taakan nostoa harteilta. Pitämättä on enää yksi harjoitustunti.

Eilen oli tuparit. Meillä oli hauskaa. Talo oli täynnä ystäviä ja tunnelma oli oivallinen. Yksi vauvauutinenkin putkahti ilmoille - totaalinen yllätys, mutta ihana sellainen! Kesää odotellessa... Tuntuu kovasti siltä, että se todellinen vauva-aalto on nyt alkanut. Plop plop vaan. Aiemmin olen ehkä ollut hivenen kyyninen aiheen suhteen, nykyisin enää en. Ovathan ne ihania, vauvat ja niiden onnelliset vanhemmat, mitä sitä kieltämään. Onni on mukavaa katseltavaa.

Olen viime aikoina ollut hieman laiska ottamaan kantaa mihinkään. Toki olen seuraillut Japanin ja Libyan tilanteita, silmäillyt otsikot kotimaan politiikasta ynnä muuta, mutta varsinainen ajattelu ja argumentointi ovat jääneet haavilutasolle. En minä jaksa ottaa kantaa, ihan tosi. Toki lähestyvät vaalit herättävät ajatuksia - ja epävarmuutta - joten toivon, että virkistyn myös kannanottotasolla samaa matkaa auringonvalon lisääntymisen kanssa. Tosin vaalikoneet herättävät lähinnä kauhua: äsken tekemäni Hesarin vaalikoneen mukaan kaksi täsmäävintä ehdokasta olisivat kepulaisia. Hahahahahahahhahahhahhahha. Vain kuolleen ruumiini yli, sori vaan.

Olen vanha ja krapulat iskevät kovaa ja korkealta. Kiitos vaan siitäkin vähästä.