Kohti parempaa

Oooooh, syventävä harjoittelu alkaa olla ohi. Pidin viimeisen harjoitustuntini tiistaina ja se meni kaikin tavoin ihan putkeen. Kurssi oli lakitietoa lukiolaisille, aiheena Suomen rikosseuraamukset. Tunnilla tehtiin käsitekarttaa ja väiteltiin. Tunnelma oli hyvä. Onnistuin! Onneksi tällä kertaa harjoittelun viimeinen tunti jätti muutakin kuin paskan maun suuhun - syksyllä perusharjoittelun päättänyt kasiluokkalaisten EU-tunti oli sarjaa haluan-ampua-itseäni-varpaaseen-NYT. Vielä pitää toki tehdä kaikenmaailman raportteja ja kehityskäyriä ja muuta itsereflektiota, mutta varsinaisia toimenpiteitä saati hermojaraastavaa tuntien suunnittelua ei ole. Halleluja! On ollut puhetta auskufrendien kanssa siitä, kuinka tämä vuosi on ollut siitä paska, ettei mikään suoritus tunnu valmistuvan eikä mikään lopulta valmistuva vähennä jäljellä olevaa taakkaa. Itse kirjoitin viime sunnuntaina loppuun ainedidaktiikan tutkielmaesseeni (jota väänsin kuulkaa hien ja kyynelten kanssa), eikä sen valmistuminen tuntunut miltään. Ei helpottanut, ei mitään. Toki nyt on jo parempi fiilis, mutta yleensä työn valmistuessa on tapana ollut tuntea helpotusta. Nyt ei. Kiitos, pedagogiset, tästäkin!

Uusissa töissä on ollut kivaa. Tänään vedin kolme opastusta ja näyttely alkaa tuntua tutummalta. Sain tylsistyneet ysiluokkalaiset kuuntelemaan edes hetkellisesti. Tosin huomasin, että opettajarooli on jäänyt päälle ja ylittää opasroolin. No, opashommia en kuitenkaan loppuikääni tee, joten ei sen niin väliä. (Vai pitääkö tähänkin sanoa, ettei pidä sanoa ei koskaan tai muuta typerää?) Tänään postista tulla tipahti ensimmäinen palkkanauhakin uudesta työstä ja sen summa helpotti mieltä. Tee työtä, jolla on tarkoitus, perkele. Palkkaushan saisi toki olla parempi, mutta opastuksista onneksi maksetaan. Tosin tietysti turhan suuri osa menee jälleen toivottoman asuntotilanteen maksamiseen, mutta eipä tarvitse ottaa säästöistä. (Asuntoasia etenee vähitellen, asianajaja on tehnyt kirjelmän taloyhtiölle ja lähettänyt myös oikeusturvavakuutuskyselyn vakuutusyhtiölle.)

Päätin myös, että pidän huomenna vapaapäivän, vaikka Tampereella olisikin ollut yksi ryhmätapaaminen yleispedagogiikan kurssiin liittyen. Niin uskomatonta paskaa koko kurssi, että nyt päätin olla menemättä. Jotain korvaustehtäviä joudun kai tekemään, mutta nevermind. Muuten seuraava vapaapäivä olisi ollut 15.4.

Tänään aurinko paistoi niin, että aloin jo uskoa kevään tulevan.

Sitten työkaveri näytti Ylen sivuilta uutisen, jonka mukaan Suomen yläpuolella on otsonikerroksessa aukko, ja Ilmatieteen laitos kehottaa välttämään suoraa auringonvaloa.

Niinpä niin.