19. syyskuuta 2007

Voi James, James

Olen kuunnellut uutta James Bluntia pari päivää, eikä levy kolahda ihan yhtä lujaa kuin debyytti. Mutta kaksi hienoa biisiä olen bongannut, 1973 ja I Really Want You.

Sain tänään haettua perisopintojen kokonaisarvosanan ja se on NELONEN (4). Jihuu! Olen nörtti! Koska tuosta hommasta vastaava dosentti sattuu olemaan myös proseminaariohjaajani, en voinut pitää suutani kiinni, vaan sieltä lipsahti ulos: "Onko ok, jos on paniikki proseminaarin takia?". Hän sanoi, että ok se ei ole, mutta normaalia kylläkin. Ja että jos aihe ei ole tullakseen, hänellä niitä kyllä riittää. Lisäksi kuulin, että se on erityisen normaalia naisille, jotka ovat niin kunnianhimoisia ja itselleen ankaria. Olin hämmentynyt - ja tavallaan otettu tuosta kommentista. Olenko minä liian kunnianhimoinen? Missä menee raja hyvän kunnianhimon ja ylikuumentumisen välillä? Toivottavasti ei tarvitse sitä kokea kantapään kautta.

Miksi kukaan ei ole kertonut, että syksy on tullut? Huomasin sen äsken. Puut ovat kauniita ja oveni taakse kasautuu lehtiä. Sisällä on viileää ja aamuisin tarvitsee hanskat. Tee maistuu entistä useammin ja jopa paremmalta kuin hetkeen (kunpa vain glögisesonki alkaisi). Pitää toivoa, että saan iltalenkki-intoni takaisin ennen kuin marraskuun sateet alkavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!