5. syyskuuta 2007

Kuten kaikki

Eka luento oli tänään, siinähän se meni, sosiaalipsykologiaa. Olisinko joskus tyytyväinen? Mikähän minun oma alani oikein on? Historia on ihanaa, mutta mikä minusta sitä opiskeltuani tulee? Miksi laitoksemme ei tarjoa mitään kiinnostavaa koko vuonna? Missä ovat Pohjois-Afrikat ja islamit, keskiaika, hämärät menneet? Ei kiinnosta yhtään. Huomasin eilen yliopiston ilmoitustaululla ilmoituksen arabikulttuurin historian kurssista, lueskelin ilmoitusta innoissani ja olin jo kaivamassa kalenteria esiin... kurssimaksu 140 euroa. Juu ei kiitos. Joten luenpa sitten kirjatenttiä varten fasismista kertovaa kirjaa niin että pikkufasistit tulevat jo korvista ulos. Lukeminen on about parasta maailmassa (no, pääsee ainakin TOP Kolmoseen), mutta en haluaisi oppia kaikkea vain lukemalla. Kuunteleminenkin sopisi minulle. En tiedä.

Olen kauhean uupunut. Eilen sain jonkinasteisen pienehkön hermoromahduksen, kun en avannutkaan edellisen tenttikirjan perään uutta, vaan ajattelin pitää VAPAAPÄIVÄN. Ja koko ajan mietin, miksi en käytä tätä aikaa tehokkaammin, miksi muka vain makoilisin sängyssä koko päivän, miksi antaisin aivojeni levätä. En tunnistanut itseäni kokemastani ajatuskuviosta, sillä perusluonteeltani olen kuitenkin enemmän laiska kuin aktiivinen. Eilen en ollut yhtään mitään. Päädyin sitten lopulta käymään lenkillä ja lukemaan Henkien taloa sekä istumaan koneella ja juttelemaan kissalle. Mutta rentoutuneeksi en itseäni tuntenut, ja se lienee vapaapäivien syvin olemus?

2 kommenttia:

  1. huomenna se prosemjnaari sitten vähän niinkuin alkaa. ahdistaa aika paljon. mutta nenosen hymy ehkä sulattaa jännistystä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!