Moderni sodankäynti on aihepiiri, joka herättää ristiriitaisia ja kipeitäkin ajatuksia. Sotakirjallisuus puolestaan on genre, jota harvemmin tulee luettua. Luen kyllä mielelläni sodasta, mutta "puhtaat" sotakirjat tuntuvat tunkkaisilta.
Paolo Giordanon Ihmisruumis antaa yhden kurkistusikkunan sotaan ja sotakirjallisuuteen. Se on kuvaus italialaisten ammattisotilaiden komppaniasta, joka lähtee komennukselle Afganistaniin. Syyt komennukselle lähtemiseen ovat henkilöillä moninaiset. Luutnantti Egitto toimii komppanian lääkärinä ja syö samalla itse luvattoman suuria mielialalääkeannoksia. Hänellä on takanaan perhehelvetti, joka on oletettavasti tuhonnut tunne-elämän niin häneltä itseltään kuin hänen sisareltaankin. Ylivääpeli René on toiminut sotilastyön ohella maksullisen seksin myyjänä ja huomaa olevansa tilanteessa, jonka ei pitänyt olla mahdollinen: yksi asiakkaista odottaa hänelle lasta. Alikersantti Cederna uhittelee ja machoilee, kiusaa ja alistaa. Korpraali Ietri on nyt parikymppisenä lopulta pääsemässä irti äitinsä rautaisesta otteesta – lähtemällä sotaan – ja haluaa myös miehistyä kaikilla mahdollisilla mittareilla.
Ihmisruumis on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa Kokemuksia autiomaassa kertoo elämästä sotilastukikohdassa Afganistanissa. Komppania asettuu paikoilleen, harjoittelee, partioi, viettää organisoitua sotilaselämää. Kukin ottaa paikkansa, pyristelee irti siviilielämästä, koettaa omaksua maailman, jossa käskyt määrittelevät sen rajat. Toinen osa Ruusulaakso sijoittuu leirin ulkopuolelle. Sotilasjoukon on lähdettävä saattamaan talebanien uhkaamia afganistanilaiskuljettajia tukikohdasta turvallisemmalle alueelle. Operaatio on vaarallinen, jostain näkökulmasta järjetön. Uhka, jonka olemassaolon kaikki tiedostivat, myös konkretisoituu. Kolmas osa Miehiä kuvaa sotilaiden elämää traumaattisen operaation jälkeen: toipumista, kotiinpaluuta, sotkujen selvittämistä. Kukaan ei ole selvinnyt Afganistanista kotiin puhtain mielin. Kaikki eivät palaa sieltä ollenkaan.
Yllätin itseni uppoutumalla kiihkeästi Ihmisruumiin tarinaan, vaikka lähtökohtaisesti sotilasleirielämän ja operaatioiden kuvaus ei ole kiinnostuslistani kärkipäässä. Giordano kirjoittaa aiheesta kuitenkin monipuolisesti ja terävästi. Kirjan nimi lunastaa paikkansa, sillä sotilaan elämän fyysisyys tihkuu riveiltä lähes päällekäyvästi. Sairaudet, rasitukset, halu, lepo, stressi ja pelko näkyvät ja tuntuvat. Samalla ihmisen mielen ja ruumiin haavoittuvuus ja kestokyky käy selväksi.
Ihmisruumis avaa näkymän maailmaan, joka ei ole kauneudella kuorrutettu. Se on vahva romaani sodasta ja sodan vaikutuksesta ihmiseen, mutta kaiken yllä on vahva inhimillinen sävy. Sota on paljon enemmän kuin joukkojen vahvuus tai operaatioiden onnistumisprosentti. Se on jotain, mikä on lopulta ihmisruumiille liikaa.
Paolo Giordano: Ihmisruumis
Suomentaja: Helinä Kangas
WSOY 2014
335 s.
Il corpo umano (2012)
Omasta hyllystä.
________
Toisaalla: Luetut, lukemattomat, Nannan kirjakimara, Kirjasähkökäyrä, Reader, why did I marry him?
Haasteet: Kuukauden kieli -haaste (kesäkuun kielenä on italia), Helmet-haasteen kohta 31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa.
Kiitos Suketus :)
VastaaPoistaHieno kirja, aivan mahtava. Näkökulma sotaan on erikoinen, josta pidän kovasti. Giordano sukeltaa mielen syövereihin ja jää sinne.
Alkulukujen yksinäisyys oli huikea teos.
Tämä kirja yllätti. Alku tuntui sekavalta, mutta kun tarinan mukaan pääsi, se myös vei mennessään. Täytyy ehdottomasti lukea myös Alkulukujen yksinäisyys – se on tuttu nimeltään.
PoistaPitää minunkin laittaa Giordano luettaviini. Jostain aiemmista bloggauksista päättelin, että ei minua varten - vai oliko se esikoisteos 'Alkulukujen yksinäisyys' - mutta nyt kiinnostun. Niin ne blogikirjoitukset antavat hyvinkin erilaisia vaikutelmia. Tietenkin.
VastaaPoistaSotakirjallisuus.. en minäkään sano olevani sen lukija tai fanittaja, mutta silti olen lukenut aika monta sotaan liittyvää opusta. Onhan se sentään inhimillisistä katastrofeista suurin, se sekä ahdistaa että kiinnostaa.
Kannattaa ehdottomasti kokeilla, itse ainakin yllätyin, kuinka helposti solahdin tämän kirjan matkaan, vaikka siinä ei ole lähtökohtaisesti oikein mitään sellaista, mistä yleensä kiinnostun. Mutta olihan siellä, isoja juttuja.
PoistaSota on monipuolinen ja tärkeä aihe, mutta itse luen siitä mielummin muuta kuin ns. sotakirjagenreen kuuluvia teoksia. Varsinaiset sotaoperaatiot ja toiminta niiden ympärillä ei lähtökohtaisesti minua niin kiinnosta vaan teema laajemmin.
Heti rupesi kirja kiinnostamaan, kiitos esittelystä. Nimenomaan se, että kirjassa on erilainen ote sotaan, on kiinnostavaa. Kirjan nimi vaan ei tunnu kovin kiehtovalta.
VastaaPoistaKokeile ihmeessä, Anneli. Tämä on yllättävä ja hieno kirja. Nimi on tosiaan jotenkin raaka, mutta lunastaa paikkansa.
Poista